Ei taida tulla timpuria ;)

Ei kaikki mene aina ihan putkeen. Sen sain huomata joulun alla, kun piparkakkutalon tekemisen aika tuli. Useampi vuosi sitten olin höyrypäissäni mennyt ja ostanut muumitalon muotit. Lapset löysivät ne keittiön laatikosta (en ollut piilottanut niitä riittävän hyvin selvästikään), ja itsestään selvästi ajattelivat, että jouluna saisimme ihailla hienoa piparkakkumuumitaloa. No, ei siinä auttanut muu kuin lähteä piparkakkutaikinan ostoon.

Koitti se ilta, kun aloin työstää taikinaa seinä- ja kattoelementeiksi. Kyllä taas harmaiden hiuksien määrä lisääntyi. Niistä pitkistä seinämuoteista ei ollutkaan mitenkään yksinkertaista irroittaa sitä taikinaa niin, että seinä pysyi ehjänä. Minä kyllä tiedän, mistä puhun, uskokaa pois. Tuskallisten tuntien jälkeen piparkakkutalon palaset oli kuitenkin saatu paistettua. Onneksi.

Seuraavana päivänä piti koko talo saada koristeltua ja kasaan. Turvauduimme vanhaan työnjakoon: mies leikki kuumalla sokerilla ja minä hoidin työnohjauksen. (Nuorin lapsista auttoi koristelussa.) No, tällä kertaa lainasin sormeni myös tukitoimiin, eli autoin pitämään keskeneräistä taloa kasassa. Ihan ei mennyt niin kuin strömsössä rakentaminen, kun mennä losautin yhden seinän palasiksi hellalle. Onneksi sulalla sokerilla saa paikattua melkein mitä vain...

Tönö saatiin kasaan, eikä ole mitään, mitä ei runsaalla sokerikuorrutteella saisi paikattua - mitä nyt nurkat eivät ihan kohdanneet, mutta mitä me pienistä.

Kun talo syötiin parempiin suihin uudenvuodenpäivänä, totesimme, että maku kuitenkin oli tallella :)

Valkoista valkoista

Jo toinen ikuisuusprojekti tänä kesänä hoidettu! Olen vaikuttunut - vaikka itse niin sanonkin :)

Kellarissa on pitkään majaillut tämä isäni aikoinaan tekemä kirjoituspöytä.

Tarkoitukseni oli maalata se pikkuneidille kirjoituspöydäksi, hän kun syksyllä aloittaa koulutiensä. Päädyimme kuitenkin viemään pöydän mökille, koska sielläkin sitä tarvittiin. Tosin valkoisena.

Tuossa ei mitään kovin voimakasta lakkapintaa ollut, joten nyt näytti olevan se hetki, kun pöytä saisi uuden ilmeen. Ei muuta kuin maalipurkki auki ja pensseli kouraan :)

Yhden Helmi-pohjamaalikerroksen ja yhden Helmi-kalustemaalikerroksen jälkeen tällainen pöytä kannettiin sen uudelle paikalle:

Hyvä tuli!

Bling bling

Lupaan ihan kohta kirjoittaa muustakin kuin näistä pussukoista, mutta vielä on yksi, joka pitää esitellä :)

Pitkäaikainen työtoverini oli tänään viimeistä päivää töissä samassa "firmassa". Hänelle päätin läksiäislahjaksi tehdä jotain, jossa olisi vähän tanssimaailman bling blingiä. Niinpä tein pussukan :D

Tähän en käyttänytkään serviettiä, vaan kaivoin erikoiskangaskätköstäni palan viininpunaista organzaa, johon on liimattu kimallehilettä. Organzan ja aluskankaana toimivan puuvillalakanakankaan väliin sommittelin työpaikan tunnuslauseen "yhteiset askeleet" ja toiselle puolelle työpaikan logon, jotka saksin irti opinto-oppaasta :)

Minusta pussukasta tuli oikein hieno, ja juuri sopiva penaalinkokoinen kapine, jota voi uudessa työpaikassa huoletta käyttää :)

Tammikuun viimeinen

Niinpä niin, pussukoita pukkaa :D

Nämä tein tilauksesta eräälle ystävälleni (joka on Me&I -vaatemyyjä). Jotkut onnekkaat kutsujen emännät todennäköisesti saavat kauniista servieteistä tehdyt pussukat lahjaksi ;)

Yläkuvassa näkyy yhteen pussukkaan myös sisälle. Pitäisi joskus kokeilla, miten onnistuisi vuorin ompeleminen tuohon mukaan. Toistaiseksi tyydyn tuohon ei niin viimeisteltyyn lookiin :)

Vielä ei kyllästytä

Tein ekaa kertaa tuntemattomalle ihmiselle tilauksesta käsitöitä. Vähänkö jännitti! Hän lähetti minulle kaksi aarretta: sinipohjaiset Me&I -siiliservietit, joista halusi pussukat. Onneksi olin harjoitellut vähän jo alle, eikä mitään ihmeempää näiden ompelemisessa sitten sattunutkaan :)

Koko on sopiva pieneksi penaaliksi (kynä tuossa nätisti vertailun vuoksi) tai vaikka meikkipussukaksi. Sukkapuikot eivät näihin mahdu. Vetoketjun pituus on 18 cm, ja selvästi olen kehittynyt paremmaksi vetoketjun ompelijaksi ;) Vielä kun saisin tuon toisen pään (johon vedin vedetään, kun vetoketju on kiinni) entistä siistimmin ommeltua...

Vaikka nämä teinkin tilauksesta, en näistä mitään sen kummoista hintaa ota. Sen verran pyydän takaisin, että kulujen suhteen ei tule tappiota. Käytännössä siis laskutan vetoketjun ja postimaksun verran. Tämä ihan verotussyistä: kaikki se raha, joka jää materiaali- yms. kulujen jälkeen, on ennakonpidätyksen alaista tuloa ja pitää ilmoittaa veroilmoituksessa kohdassa "muut ansiotulot". Enkä jaksa alkaa pitää näistä pennosista kirjaa. Toisekseen, jos myisin näitä käsitöitä suurempaan hintaan, harrastuksesta tulisi helposti työ, ja sitä en halua. Joten tilauksesta teen kyllä, mutta ilman tarkkoja aikatauluja ja sillä mielellä, että kivaa pitää olla :)

Nyt vielä toivon, että pussukoiden tilaajakin on näihin tyytyväinen.

Neulomisen lomassa

Ettei neulomiseen ihan kyllästy, on hyvä tehdä välillä jotain muuta :)

Tällä kertaa käytin arvokasta aikaani jälleen pussukan tekemiseen. Halusin testata tehdä sellaisen pussukan, jossa on pohja tasainen. Joten ryhdyin jälleen tuumasta toimeen. Älkää kuitenkaan tehkö niin kuin minä, vaan lukekaa vaikka nämä ohjeet ensin ;)

Minä en niitä lukenut - tavoistani poiketen - vaan ajattelin, että kyllähän tuollainen nyt onnistuu ilman mitään ohjeita. Onnistui joo, mutta todennäköisesti helpommalla olisin päässyt, jos olisin kuitenkin nuo ohjeet vilkaissut ennen aloittamista. No, kantapään kautta...

Käytin pussukan tekoon valkoista lakanakangasta, Me&I:n siiliservietin (joita on vielä puoli pakettia jäljellä), yhden ruskean 20 cm vetoketjun sekä sopivan kokoiset palat kristallimuovia. Lisäksi tarvitsin vielä muutaman pyykkipojan ja papariliimapuikon.

Ensin halkaisin 33 * 33 cm servietin kahtia. Palaset liimasin suunnilleen samankokoisille kangaspalasille. Liima pitää paperin paikoillaan, että tikkausten ompelu käy helpommin. Tikkasin siis kappaleet viidestä kohdasta: keskeltä, molemmista reunoista ja vielä näiden tikkausten välistä.

Sen jälkeen leikkasin reunoista vähän pois, että ei vetoketjun kanssa olisi niin hirveästi tuota ylimääräistä kangasta. Kun kappaleet olivat paremman kokoisia, leikkasin niiden mukaan kristallimuovista palaset.

Pyykkipojat ovat näppärä apu, jos ei kristallimuovin läpi halua pistellä mitään ylimääräisiä neuloja :) Kristallimuovin päällä on myös tuo paperi, joka helpottaa muovin ompelemista. Nämä kappaleet sitten huolittelin reunoilta saumurilla, ja näin kiinnitin samalla kristallimuovin kangas-paperikappaleisiin.

Tämän jälkeen poistin paperin tuosta muovin päältä, sommittelin vetoketjun pitkälle sivulle ja ompelin molemmat puoliskot kiinni vetoketjuun.

Noissa pussukan tulevissa alakulmissa näkyvät nuo lovet, jotka kuvittelin tarvitsevani, jotta pussista tulisi tasapohjainen. Ihan turhaa säätämistä! Tämän huomasin luettuani nuo ohjeet sen jälkeen kun olin pussin saanut valmiiksi. Joten ei mitään loveamista. Reunat voivat olla ihan suorat. Ja ehkä vähän enemmän pidemmät kuin tuo vetoketju.

Seuraava vaihe oli sivu- ja pohjasaumojen ompeleminen. Sen olisi voinut tehdä saumurilla, mutta käytin siihen ompelukonetta. Ensi kerralla teen senkin työvaiheen saumurilla :) On erittäin tärkeä muistaa, että sivusaumojen ompelussa vetoketju on auki. Saumat kun ommellaan oikeat puolet vastakkain. Vetoketjun avaaminen nurjalta puolelta ei ole kovin helppo homma.

Vaikka en tuota linkkaamaani ohjetta ollutkaan lukenut, tajusin sivu- ja pohjasaumat ommeltuani, miten nuo kulmat saadaan nätisti ja pohja tasaiseksi: ne "litistetään" kolmioksi ja se terävä kärki ommellaan saumurilla poikki. Tosin tätä ennen olin ähertänyt jokusen tovin noiden lovien kanssa...

Ja tadaa - valmis pussukka vähän eri puolilta katsottuna.

Korkeutta on kymmenisen senttiä, leveyttä vetoketjun verran eli 20 cm ja syvyyttäkin 3-4 cm. Vetoketjun kanssa tajusin hieman mokanneeni, kuten alemmasta kuvasta näkyy. Mutta harjoitus tekee mestarin :) Näitä kun vielä muutaman tekee, niin kohta osaa homman vaikka silmät kiinni ;)

Tonttuja nurkissa

Työpaikkani joulunäytös lähestyy, joten ompelukone on kovasti surissut työhuoneessa sen lisäksi, että olen ahkerasti myös tanssisalissa oppilaita sparrannut :)

Tänä jouluna pääsin tekemään tonttulakkeja. Näistä tuli vähän erilaisia, ehkä enemmänkin saksalaisten puutarhatonttujen jalanjäljillä mennään ;) Päällinen on ohutta fleeceä ja sisällä tukena on ainakin rakennuspiirtäjien käyttämää piirrustusmuovia. Mukavan kevyttä mutta hyvin pitää muotonsa, ja on suhteellisen helppoa käsiteltävää ja ommeltavaa. Näitä tein seisemän kappaletta, ja jotta ne pysyisivät päässä esityksen aikana, leuan alta menee ohut silikoninauha.

Onneksi on vielä viikko aikaa. Ehdin saada kaikki loputkin esiintymisasut ja -asusteet valmiiksi :)

Kenties jo pukinkonttiin...?

Tuleekohan tästä kuitenkin se joulukalenteri, kun näin kolmatta päivää eletään ja jälleen postaan? En mene kuitenkaan mitään lupaamaan, ettei kenenkään tarvitse pettyä :)

En malttanut sitten kuitenkaan jättää pussukoita tuohon yhteen (edellisessä postauksessa), vaan näköjään innostuin oikein kunnolla. Tein toisenkin siilipussukan. Tässä olin niin fiksu, että tein etu- ja takakappaleen erilleen, jolloin vetoketjun ompeleminen sujui kuin tanssi ähräämisen sijaan. Tästä pussukasta tuli myös hieman tuota ensimmäistä isompi. Kuvassa Marimekon penaali ja kynä ovat kokomäärittelyn takia mukana.

Kaivoin lisää serviettejä, ja löysin yhden tällaisen jouluisen. Tämän tein niin, että ompelin tikit vain serviettiin ja kankaaseen, ja sen jälkeen kiinnitin kristallimuovin kappaleisiin saumurilla reunat hurauttamalla. Vetoketju on tässä 18 cm pitkä, joten muotoilin pussukkaa vähän.

Neljäs tekemäni pussukka on sitten vähän erimuotoinen kuin nuo muut. Sama juttu kuin vihreänkin kanssa: tikkaus ensin vain serviettiin ja kankaaseen, sitten saumurilla muovit kiinni kappaleisiin, sen jälkeen vetoketjun kiinnittäminen ja lopuksi sivu- ja pohjasaumat. Kosteutta tämä sininen ja tuo vihreä kestävät varmaan hieman siilipussukoita paremmin, koska tikkaukset eivät ole muovin läpi. Saumat tietenkään eivät ole vedenkestäviä, joten uimaan näitä ei voi laittaa :)

Tässä nämä ensimmäiset pussukat ryhmäkuvassa:

Mukava pikku välipala tuollainen pussukanompelu :)

Pussukka

Eri blogeja selatessani näin kuvan pussukasta, johon oli käytetty karkkipapereita. No, minähän en karkkia syö (heh ;) ), mutta keittiön laatikosta löytyy paljon erilaisia serviettejä. Niinpä ostin kristallimuovia ja vetoketjuja, ja päätin testata pussukan tekemistä.

Testipussukassa on muutama selvä ajatusvirhe, mutta kyseessähän olikin testi :) Tässäkin harjoitus tekee mestarin.

Servietin koko oli n. 30 x 30 cm. Leikkasin pari senttiä isomman taustan valkoisesta lakanakankaasta, ja liimasin peruspaperiliimalla servietin lakanakankaaseen kiinni. Sitten leikkasin samankokoisen palan kristallimuovista, ja kiinnitin sen nuppineuloilla hyvin läheltä reunoja kiinni lakanakankaaseen. Tilaamassani kristallimuovissa oli taustapaperi mukana, joten teflonteippiä en tarvinnut ompelukoneen paininjalkaan. Ompelin suorat ompeleet ensin servietin ympärille, sitten pohjaan ja sitten servietin poikki kolmesta kohtaa pituussuunnassa. Sen jälkeen leikkasin ylijäämät (eli servietin reunat) pois, ja vielä huolittelin reunat saumurilla. Lakanakangas kun purkautuu melko helposti.

Sitten oli vetoketjun vuoro. Ja ajatusvirhe tuli sitten siinä, että ompelin vetoketjun niin, että pussukasta tuli ensin putki, eli vain sivusaumat enää ompelematta. Seuraava pussi pitää ommella niin, että etu- ja takakappale ovat erillään. Mutta sujui se näinkin pienellä ähräyksellä :)

Vetoketju on 20 cm pitkä, ja pussin syvyys on 12,5 cm.

Ihan kelpo testipussukka.

Arvoitus

Tästä se lähtee:

Mikäköhän siitä tulee? ;)

24 h

Jos näkee uniakin neulomisesta, tanssipukujen ompelemisesta ja tiaroiden askartelemisesta, niin onko se silloin sama kuin hyvin suunniteltu = puoliksi tehty?

Ajattelin vain tulla kertomaan, että ne ajat, joita en tällä hetkellä käytä käsitöiden tekemiseen (tai tanssien/tuntien suunnitteluun) ovat siltikin täynnä melkoista ideointia ja haaveilua. Ai että, miten taas ideat sinkoilevat pään sisällä! Viikonloppuna unissani tein mm. pari tanssipukua sekä useita tiaroita. Harmi vain, että aamulla totesin vain nähneeni unta. Niistä tekeleistä nimittäin tuli hienot! ;)

Lisää päänasioita :)

Minkäs sitä innostukselleen mahtaa, tuumin tänään aamulla, kun olin vienyt eskarilaisen eskariin ja huikannut koululaisille hyvän koulupäivän toivotukset, ja kaivoin helmet jälleen esille. Kaksi tiaraa valmistui noin puolessatoista tunnissa. Tämä ensimmäinen oli selvästi helpompi, vaikka ei ihan täydellisesti onnistunutkaan.

Tajusin nimittäin, että tuo yläkaari jäi hieman liian lyhyeksi, ja siksi taipuu tuonne taaksepäin, vaikka sen pitäisi taipua eteenpäin tai olla enemmän pystympi. Mutta harjoitus tekee mestarin, eikö sitä niin sanota ;)

Tähän toiseen olen erityisen tyytyväinen! Se onnistui hienosti siitä huolimatta, että pyöreästä metallilangasta tehty "pääpanta" ei ole ideaali silloin, kun pitäisi saada yksittäiset "korupiikit" pysymään pystyssä. (Ja siksi tilasin jo eilen pari litteää pääpantaa, joihin kokeilen samaa systeemiä, kunhan ne pannat nyt ensin postissa tänne asti tulevat.) Yllättävän hyvin nuo pidemmät kuitenkin pysyivät pystyssä. Jopa niin hyvin, että sain sillä ohuimmalla korumetallilangalla tehtyä tukilangan, joka auttaa noita pienempiä pysymään pystyssä :) Käytössähän tuo tukilanka ei näy, kun tiara on tanssijan päässä ja hän tanssii voimakkaissa valoissa näyttämöllä muutaman metrin päässä yleisöstä.

Katsotaan, ehdinkö viikonloppuna jatkaa tätä askartelua. Huomenna olen menossa myymään käsityökirppikselle ylijäämälankoja ja -kankaita myös äitini varastoista (toivottavasti menevät kaupaksi) ja pitäisi vähän ehtiä remontoidakin. Mutta onneksi ensi viikolla on jälleen aikaa käsitöillekin :)

Ihanaa näpertelyä

Jatkan tanssipukuaiheisella teemalla yhä vain. Tällä kertaa askartelin hiuskoristeiden kimpussa. Olen jo pitkään haaveillut tiaran tekemisestä. Mitään Swarovskin kristalleja en tanssipukutiaraan tarvitse, vaan ajattelin pärjätä ihan Tiimarista saatavilla akryyli- ja lasihelmillä. Netissä on ohjeita itsetehdyn tiaran tekemiseen ihan kiitettävästi, jos osaa oikeilla hakusanoilla etsiä ;) Englanniksi tuloksia tulee selvästi enemmän, vinkiksi vain. Ensin katsoin läpi kuvia erilaisista tiaroista. Mielessä oli jo jonkinlainen malli, mutta hain vahvistusta mallin toteuttamiselle, tottakai.

Aloitin helmillä ja kirkkailla "kristalleilla". Pohjaksi leikkasin rautakaupasta viime syksynä ostamaani teräslankaa, jonka paksuus on karkeasti arvioiden 2 mm:n luokkaa. Voi olla jopa 3 mm, mutta pyöreästä langasta on kyse. Ja niin jäykästä, että ei vetkuile, mikä on oikein hyvä juttu. Sen jälkeen leikkasin vähän ohuemmasta rautalangasta (jonka olen myöskin ostanut rautakaupasta, surrilangaksikin tuota taidetaan kutsua - ja nimi tulee siitä, kun betonivalun raudoitukset "surrataan" yhteen pienillä teräslanganpätkillä. Tai näin olen ymmärtänyt.) melko pitkän pätkän, jonka toisen pään kieputin hyvään kohtaan tuon "pääpannan" ympärille. Sitten vain pujottelemaan helmiä jossain järkevässä järjestyksessä lankaan. Ekan kaaren kiinnitin pyöräyttämällä langan pari kertaa mahdollisimman tiukasti pääpannan ympärille, ja jatkoin siitä jälleen helmien pujottamista. Kärkipihdit ovat oiva apu kieputuksen kiristämisessä, vinkiksi vain. Viimeisen kaaren jälkeen langan toinen pää kiepsahti nätisti pääpannan ympärille, ja olin tyytyväinen siitä, että helmikaaret eivät lähteneet mihinkään suuntaan taipumaan, vaan pysyivät terhakasti kuosissaan :) Keskimmäisen kaaren keskelle taiteilin helmistä V:n käyttämällä ohutta, korutöissäkin käytettävää metallilankaa. Ja koko komeuden viimeistelin pujottamalla erilliseen lankaan pienempiä helmiä, ja tämän helminauhan kiinnitin tuolla ohuimmalla korumetallilangalla pääpantaan.

Toiseen tiaraan käytin liiloja helmiä sekä muovisesta "strassilevystä" leikattua suikaletta. Tein ensin taas tuon "pääpannan". Sitten leikkasin kolme pidempää ja kaksi lyhyempää langanpätkää vähän ohkaisemmasta messinkisestä langasta. Ensin yksi pää kiinni, sitten helmet lankaan, ja toinen pää kiinni. Ja muotoilu kolmion muotoon. Eka kolmio keskelle, sitten toiset sen viereen niin, että tulivat vähän lomittain. Ja viimeiset kaksi lyhyempää/matalampaa reunoille. Kolmiot kiinnitin myös toisiinsa tuolla ohuella korumetallilangalla risteyskohdista, ettei varmasti ala lerputtaa :) Alareunaan kiinnitin korumetallilangalla strassisuikaleen. Ja hieno tuli tästäkin.

Ja koska nälkä kasvaa syödessä - tietenkin ;) - kävin Tiimarista hakemassa vähän lisää helmiä. Eikä se tietenkään riittänyt. Googlen avulla löysin aika kivan korutarvikekaupan, josta tilasin saman tien vielä vähän enemmän helmiä :)

Näytin tiarat eskarilaiselle, joka tilasi heti itselleen samanlaisen :) Siihen täytyy kyllä varmasti kiinnittää tuohon eteen sisäpuolelle myös sellainen kampa, jolla tiara pysyy päässä vähän paremmin. Nämä tanssikäyttöön tarkoitetuthan kiinnitetään tuolta reunoista pinneillä, ja kun hiukset on nutturalla, ne pysyvät kyllä. Tosin näihinkin voisi sen kamman tuohon eteen laittaa, ihan vain varmuuden vuoksi...

Vauvaonnitteluja

Tulihan sekin ilta, että sain raahattua askartelulaatikkoni esille ja istuuduttua alas. Haikein mielin siirsin neuleen (Sublimen merinovillasta nuttu kuopukselle) syrjään ja tartuin saksiin ja liimaan. Vauvat ne kasvavat niin äkkiä, että oli ihan pakko tarttua jo toimeen.

Tässä ensimmäinen:

Tämä kortti lähtee huomenna postin mukana Keski-Suomeen.

Alla on valkoinen neliskanttinen korttipohja (taitettu). Päälle liimasin vaaleanpunaisesta kuitukankaasta samankokoisen palasen. Sen päälle liimasin söpön vauvakuvan. Kuva löytyi netistä, josta siirsin sen tekstinkäsittelyohjelmaan, tulostin kiiltäväpintaiselle paperille ja leikkasin ovaalin muotoon. Kuva olisi varmaan näyttänyt paremmalta, jos tuohon olisi ollut liimata vielä jotkut kehykset, mutta työvälineet eivät ole ihan priimaa - vielä.

Sitten ryhmäkuva:

 

Näistä kolmesta ensimmäinen matkaakin kauas, aina Japaniin (Tokioon) asti.

Kuva löytyi tähänkin netistä ja hoidin sen ulos samoin kuin edellä. Tällä kertaa vaaleanpunainen paperi korttipohjan päällä on käsintehtyä. Ja tällä kertaa leikkasin siihen aukon tuota kuvaa varten. Kulmien sydämet tein "sydänreijittäjällä" vaaleanviininpunaisesta kartongista.

Walesiin päätyy kortti numero kolme:

Valkoiseen korttipohjaan tein kohokuviolevyllä kolme sydäntä tuonne vasempaan yläkulmaan. Toisella kohokuviolevyllä tein nuo kirjaimet, jotka sitten leikkasin irti ympyrän muotoon. "Pallot" on kiinnitetty korttiin 3D-tarroilla. Niiden välissä on itsekiinnittyvää nauhaa. Ja alakulmassa vielä kuvioreijittäjällä tehty kulma.

Ympyrä sulkeutuu, kun neljännen vauvakortin määränpää on Hämeessä:

Yhä vain samoja valkoisia korttipohjia. Tähän leimasin keskelle tekstin "Onnea", kohokuviolevyllä tein kolme sydäntä oikeaan yläkulmaan ja askartelulaatikon kätköistä löytyneet 3D-kukat kiinnitin vielä lisäksi tuohon korttiin. Tämä tietysti kävisi myös hääonnittelukortista, mutta kun sydämiä on kolme, tarkoittaa se enemmän kolmen hengen perhettä kuin pariskuntaa :)

Joka kortissa on sisällä myös runonpätkä. Nekin löysin netistä ja otin käyttöön. Englanninkieliset runot löytyivät täältä (NB 18). Ja läjäpäin suomenkielisiä runoja löytyy täältä.

Ja jottei ihan tylsäksi kävisi tämä elämä, sain taas tänään kuulla eräältä ystävältäni vauvauutisia. Se tekeekin korttitehtaalla ruuhkan touko-kesäkuulle ;)

Näpertelyä

Vauvauutisia ei voi välttää, kun "kaikki" tuntuvat olevan lisääntymisiässä. Ja tämä ihan hyvällä sanottuna :)

Viime keväänä vauvoja syntyi lähikaveripiiriin kolme. Onnittelukorteista tuli silloin tällaisia:

 

Nyt uusia vauvoja on syntynyt kuukauden sisällä jo neljä (kaikki tyttöjä!), joten korttien kanssa alkaa olla kiire. Ideoita on, toteuttamiseen vain aikaa harmillisen vähän. Korttiaskartelu on rakas harrastus, mutta yleensä saan siihen mukaan muutaman pikkuapulaisen. Ja rehellisyyden nimissä sanottakoon, että askartelut ja neulomiset hoitaisin mieluummin ihan yksin.

Joku ilta täytyy neulomisen sijaan pyhittää vauvakorttien tekemiselle. Varmaan tänään tai huomenna. Kuvia tulossa :)