Iloinen perhe

Tämän vuoden viimeisenä päivänä on ihan pakko vielä postata "perhepotretti". Näitä olen kyllä tekemässä lisää, ja eilen illalla ihan intouduin etsimään muitakin hyviä kuvia sukkiin. Niistä tarkemmin - ja ihan kuvien kanssa - ensi vuoden puolella :)

Ihanaa ja käsityörikasta uutta vuotta 2013 kaikille!

Vihaisia lintuja

Joulupukin konttiin tuli neulottua useampi sukkapari lätkäliigateemalla :) Ne onnistuivat hienosti,  sillä lahjojen antajilta olen saanut sellaisia terveisiä, että kootkin olivat oikein passelit. Mikäs sen mukavampaa palautetta :) HIFK-sukista jäi punaista lankaa yli, ja sillehän piti keksiä käyttöä tietysti. KnitPro 2.0 tuli tässäkin avuksi, ja neuloin esikoiselle testimielessä Angry Bird -sukat.

Tässä tuo intarsia oli yllättävänkin helppoa - tai sitten harjoitus on tehnyt mestarin ;)

Lankana Seiskaveikka, puikkoina 3 mm sukkapuikot ja 40 cm pyöröt. Kuten muissakin kuviosukissa, näissäkin kuviokohta on neulottu tasona. Langanpäiden päättelyn jälkeen sitten vain ompelen takasauman umpeen.

Ehdin näiden sukkien jälkeen jo aloittaa keskimmäisellekin samanlaisia sukkia, ja sain toisen sukan kokonaan valmiiksi joulunajan tv-ohjelmatarjontaa seuratessani :) Näin hienolta valmis sukka näyttää jalassa:

Vielä tälle se kaveri, ja sitten kuopukselle samanlaiset :) Nämä syntyvät sen verran nopeasti, että ihan ilokseen näitä neuloo. Eikä villasukkia ole koskaan liikaa ;)

Joulurauhaa

Tulihan se sitten, joululoma. Mieletön rutistus sitä ennen, kun viimeistelin esiintymispuvut loppuun. Sain otettua kuvan peräti yhdestä hiuskoristeesta :D Näitä tein sentään 9 kappaletta.

Tämän viikon aikana (joulunäytös oli viime lauantaina) olenkin jälleen neulonut oikein urakalla. Lätkäliigateemalla ollaan menty, kun ystävät ovat tilanneet sukkia pukinkonttiin. Neuloin mm. yhdet Blues-sukat ja yhdet HIFK-sukat.

Yrityksen ja erehdyksen (ja harjoittelun ;) ) tuloksena päädyin neulomaan noita logoja intarsialla. Jousteen neulon suljettuna neuleena, ja sitten vaihdan 40 cm pyöröpuikon, ja kuviokohdan neulon tasona. Kuvion jälkeen jatkan jälleen suljettuna neuleena, ja kantapään ja jalkaterän neulon ihan normaalisti. Lankana edelleen Seitsemän veljestä, puikot  3 mm. Varressa on silmukoita 48 + 2, ennen kantapäätä kavensin niin, että silmukoita oli joka puikolla 11.

Intarsia toimii näissä paremmin kuin langan kuljettaminen ympäri, mutta kun sukka on valmis, pitää ne langanpäät päätellä...

Nämä HIFK-sukat eivät ole ihan mahdottomia, mutta nuo Blues-sukat. Voi että niissä oli pääteltävää!

Vielä on yhdet HIFK-sukat puikoilla ja jännitys tiivistyy, ehdinkö saada ne valmiiksi jouluksi. Huomenna nimittäin sukkapajan sijaan täällä meillä pyörähtää leivontakerho käyntiin :)

Onneksi on jälleen loppuloma aikaa neuloa. Sekä näitä lätkäliigasukkia että tumppuja huovutukseen. Ihana tapa tyhjentää pää työasioista :)

Leppoisaa joulua kaikille!

Tonttuja nurkissa

Työpaikkani joulunäytös lähestyy, joten ompelukone on kovasti surissut työhuoneessa sen lisäksi, että olen ahkerasti myös tanssisalissa oppilaita sparrannut :)

Tänä jouluna pääsin tekemään tonttulakkeja. Näistä tuli vähän erilaisia, ehkä enemmänkin saksalaisten puutarhatonttujen jalanjäljillä mennään ;) Päällinen on ohutta fleeceä ja sisällä tukena on ainakin rakennuspiirtäjien käyttämää piirrustusmuovia. Mukavan kevyttä mutta hyvin pitää muotonsa, ja on suhteellisen helppoa käsiteltävää ja ommeltavaa. Näitä tein seisemän kappaletta, ja jotta ne pysyisivät päässä esityksen aikana, leuan alta menee ohut silikoninauha.

Onneksi on vielä viikko aikaa. Ehdin saada kaikki loputkin esiintymisasut ja -asusteet valmiiksi :)

Kenties jo pukinkonttiin...?

Tuleekohan tästä kuitenkin se joulukalenteri, kun näin kolmatta päivää eletään ja jälleen postaan? En mene kuitenkaan mitään lupaamaan, ettei kenenkään tarvitse pettyä :)

En malttanut sitten kuitenkaan jättää pussukoita tuohon yhteen (edellisessä postauksessa), vaan näköjään innostuin oikein kunnolla. Tein toisenkin siilipussukan. Tässä olin niin fiksu, että tein etu- ja takakappaleen erilleen, jolloin vetoketjun ompeleminen sujui kuin tanssi ähräämisen sijaan. Tästä pussukasta tuli myös hieman tuota ensimmäistä isompi. Kuvassa Marimekon penaali ja kynä ovat kokomäärittelyn takia mukana.

Kaivoin lisää serviettejä, ja löysin yhden tällaisen jouluisen. Tämän tein niin, että ompelin tikit vain serviettiin ja kankaaseen, ja sen jälkeen kiinnitin kristallimuovin kappaleisiin saumurilla reunat hurauttamalla. Vetoketju on tässä 18 cm pitkä, joten muotoilin pussukkaa vähän.

Neljäs tekemäni pussukka on sitten vähän erimuotoinen kuin nuo muut. Sama juttu kuin vihreänkin kanssa: tikkaus ensin vain serviettiin ja kankaaseen, sitten saumurilla muovit kiinni kappaleisiin, sen jälkeen vetoketjun kiinnittäminen ja lopuksi sivu- ja pohjasaumat. Kosteutta tämä sininen ja tuo vihreä kestävät varmaan hieman siilipussukoita paremmin, koska tikkaukset eivät ole muovin läpi. Saumat tietenkään eivät ole vedenkestäviä, joten uimaan näitä ei voi laittaa :)

Tässä nämä ensimmäiset pussukat ryhmäkuvassa:

Mukava pikku välipala tuollainen pussukanompelu :)

Pussukka

Eri blogeja selatessani näin kuvan pussukasta, johon oli käytetty karkkipapereita. No, minähän en karkkia syö (heh ;) ), mutta keittiön laatikosta löytyy paljon erilaisia serviettejä. Niinpä ostin kristallimuovia ja vetoketjuja, ja päätin testata pussukan tekemistä.

Testipussukassa on muutama selvä ajatusvirhe, mutta kyseessähän olikin testi :) Tässäkin harjoitus tekee mestarin.

Servietin koko oli n. 30 x 30 cm. Leikkasin pari senttiä isomman taustan valkoisesta lakanakankaasta, ja liimasin peruspaperiliimalla servietin lakanakankaaseen kiinni. Sitten leikkasin samankokoisen palan kristallimuovista, ja kiinnitin sen nuppineuloilla hyvin läheltä reunoja kiinni lakanakankaaseen. Tilaamassani kristallimuovissa oli taustapaperi mukana, joten teflonteippiä en tarvinnut ompelukoneen paininjalkaan. Ompelin suorat ompeleet ensin servietin ympärille, sitten pohjaan ja sitten servietin poikki kolmesta kohtaa pituussuunnassa. Sen jälkeen leikkasin ylijäämät (eli servietin reunat) pois, ja vielä huolittelin reunat saumurilla. Lakanakangas kun purkautuu melko helposti.

Sitten oli vetoketjun vuoro. Ja ajatusvirhe tuli sitten siinä, että ompelin vetoketjun niin, että pussukasta tuli ensin putki, eli vain sivusaumat enää ompelematta. Seuraava pussi pitää ommella niin, että etu- ja takakappale ovat erillään. Mutta sujui se näinkin pienellä ähräyksellä :)

Vetoketju on 20 cm pitkä, ja pussin syvyys on 12,5 cm.

Ihan kelpo testipussukka.

Joulukalenteri

Olen pitkään haaveillut blogijoulukalenterista. Tiedättehän, joka joulukuun päivä ensimmäisestä aattoon jokin käsityöaiheinen postaus. No, haaveeksi se jää tänäkin vuonna :D

Sen sijaan aloitan joulukuun postaamalla ainakin 24 kuvaa käsittävän tutu-projekti 2.0:n. Tutu ei ole valitettavasti vielä valmis, kun plate ja koristelut puuttuvat, mutta jatko-osa siis seuraa - kunhan saan kiireellisemmät projektit (eli joulunäytösasusteet) alta pois.

Mutta nyt...(rumpujen pärinää)... Tutu A:sta O:hon!

Vaihe 1: lue ohjekirjasta etukäteen, mistä pitää aloittaa ja mikä on aloituksen jälkeen seuraava askel ;)

Vaihe 2: jäljennä tutun housuosan kaava, leikkaa sen mukaan kankaasta (tässä paksua valkoista lycraa) oikean kokoiset osat, jäljennä niihin merkinnät kaavasta, ja sen jälkeen ompele etukeskisauma yhteen. Ompelukoneella, ei saumurilla. Näin saadaan saumanvarat siististi ja mahdollisimman litteästi asettumaan. Sauma ommellaan muuten nurjat puolet vastakkain, ettei saumanvarat hierrä tai muuten häiritse tanssijaa. Saumanvarat siksakataan litteiksi kiinni kappaleisiin, ja ne jäävät siististi tyllikerrosten alle joka tapauksessa.

Vaihe 3: leikkaa erikseen ns. baski (tässä valkoista joustosatiinia). Tähänkin on oma ohjeensa, eli mittaa tanssijan vyötärö ja lantio, ja niiden mittausten perusteella tee baskin kaava. Tämän vaiheen olin hoitanut jo aikaisemman tutun yhteydessä (kun mittasin itseni, heh). Kun baski on leikattu, siihen ommellaan hakasia varten läpät. Sen jälkeen mitataan, että housujen yläreuna ja baskin alareuna ovat samanpituiset.

Vaihe 4: Baski kiinnitetään housuihin. Sen jälkeen ommellaan housuosaan lahkeiden kuminauhakujat.

Vaihe 5: Housuosaan mitataan tyllisuikaleiden paikat. Neljä suikaletta per kerros alimpien neljän kerroksen osalta, viisi suikaletta kolmeen seuraavaan kerrokseen ja kuusi suikaletta ylimpään kerrokseen.

Vaihe 6: Leikataan tylli suikaleiksi ja niputetaan suikaleet omiin pinoihinsa. Ne myös kannattaa merkitä tarkasti. Mikä kerros ja kuinka leveä kerros on. Käytin tuumamitoitusta, kun ohjekirjassa tuumista puhutaan. Ylin kerros on tässä 13 tuumaa, alin 3 tuumaa.

Vaihe 7: Mitataan ja leikataan tyllistä "peppuröyhelöt" :) Tässä housukaavassa niitä on kolme molemmin puolin ennen kokonaista tyllikerrosta. Kun röyhelöt on leikattu, ne vekitetään. Tällä kertaa käytin ns. yksinkertaista vekitystä. Ompelin vekityksen kiinni, ennen kuin kiinnitin röyhelöt housuun pienellä siksak-ompeleella. Ja tässä tein pienen mokan, jonka korjasin myöhemmin. Peppuröyhelöt kannattaa ommella kaikki ulkoreuna ylöspäin.

Vaihe 8: Seuraavaksi vekitetään yksi tyllikerros kerrallaan. Tarvitaan paljon nuppineuloja. Ja jokainen kerros vekitetään sitten eri suuntaan, ensin oikealle, sitten vasemmalle jne. Vekit ommellaan ensin kiinni, ja sen jälkeen tyllipalat sovitetaan valmiiksi mitatuille alueille (ne voivat mennä reunoistaan noin tuuman tai kaksi päällekäin) ja ommellaan housuun kiinni. Tässäkin on oma systeeminsä niin, että joka toinen kerros ommellaan ulkoreuna ylöspäin ja joka toinen kerros ulkoreuna alaspäin. Jos käyttää ns. morsiustylliä (jota tarvitaan hurjasti enemmän kuin kovempaa yleistylliä), tylli pitää vekittää triplasti ja jokainen tyllikerros ommellaan ulkoreuna ylöspäin.

Vaihe 9: Kuudes tyllikerros on se, mihin vannekuja tehdään. Kujaa varten leikkasin tyllistä 3 tuumaa leveitä suikaleita yhtä monta kuin oli kuudennessa tyllikerroksessakin. Ompelin vannekujasuikaleet tyllikerrossuikaleiden keskelle ennen kuin vekitin ne.

Tämänkin kerroksen vekitin vielä yksinkertaisena. Olisin voinut jo tässä käyttää tuplavekitystä, mutta epähuomiossa en niin tehnyt. No, aina on siis varaa parantaa :)

Seuraavissa kuvissa näkyy vekitetyt suikaleet ennen silitystä ja silityksen jälkeen. Kyllä vain, jokainen suikale kannattaa silittää, jolloin tutusta tulee heti siistimpi.

Vaihe 10: Siirrytään kohti päällikerroksia. Tässä vaiheessa ompeluhommasta tulee melko mielenkiintoista toimintaa...

Vaihe 11: Kun ylin kerros on kiinnitetty hyvin lähelle baskin ja housuosan saumaa, housut käännetään nurja puoli päällepäin, ja takasauma ommellaan alhaalta alkaen yhteen noin puolivälin korkeudelle. Tämä vielä sujui ompelukoneella, vaikka aika taistelua se kyllä oli, kieltämättä. Tietysti tätä ennen on hyvä kiinnittää eteen alas tulevat pystysuorat tyllisuikaleet. Ne tein pehmeämmästä morsiustyllistä, jonka rypytin enkä vekittänyt. Yksi suikale tuli eteen sauman päälle, ja kaksi muuta sen viereen molemmin puolin. Kannattaa olla tarkkana, ettei ompele näitä lahjekuminauhakujan päälle.

Vaihe 12: Haarasauma. Erittäin mielenkiintoinen työvaihe ;) Siihen nimittäin sisältyy lahjekuminauhakujien viimeistely. Ne oli nimittäin jätetty haarasauman läheltä kiinnittämättä, ja kuminauhan pujotuskohta on ylempänä lantion takana. Joten ensin siis haarasauma. Oikeat puolet vastakkain. Saumanvarat kiinnitetään litteiksi auki siksakilla. Sitten venkslataan kuminauhakujan satiinivinonauhan päät nätisti päällekäin ja ommellaan reunoista kiinni, että valmis kuja muodostuu.
Tämän jälkeen voikin pujottaa kuminauhan kujiin. Ja pyyhkiä hikeä otsalta ;)

Vaihe 13: Vanteen pujottaminen kujaan. Tykkään itse käyttää rautakaupasta saatavaa muovista kulmalistaa vanteena. 1 cm x 1 cm -kokoinen kulmalista on juuri sopivaa tähän tarkoitukseen. Se pitää vain halkaista terävällä mattoveitsellä. Ja siinäkin tulee hiki. Kulmalistan päät kannattaa päällystää pyöreäksi esim. valkoisella sähköteipillä tai ihan maalarinteipillä. Vanne kannattaa leikata oikeaan pituuteen vasta pujottamisen jälkeen. Ja takahalkio kannattaa neulata nuppineuloilla kiinni sitä ennen. Vanne saa olla niin piukalla, että se nostaa tyllikerroksia ylöspäin. Sopiva vanteen pituus on sellainen, että sen päät menevät päällekäin n. 10 cm verran. Sitten vain päät limittäin ja sähköteipillä parista kohtaa yhteen. Pysyy nätisti.
Kuvissa tutu ennen vannetta ja vanteen lisäämisen jälkeen.

Vaihe 14: Tyllikerrosten "täggääminen" eli kiinnittäminen yhteen lankalenkeillä. Jotta ompelulangan kanssa ei tähän vaiheeseen menisi ikää ja terveyttä, olen käyttänyt puuvillavirkkauslankaa. En siis kalastajanlankaa vaan pehmeämpää. Ohjekirjan mukaan lenkit ommellaan säteittäin keskeltä reunoille päin niin, että ensimmäisessä lenkissä on kerrokset 2-4, toisessa kerrokset 4-6 ja viimeisessä kerrokset 6-8. Yksittäiset lenkit toimivat hyvin. Ja lenkin on oltava niin löysä, että sinne sisälle mahtuu kaksi sormea. Tämä täggääminen tehdään niin, että tutu on pöydällä nurinpäin. Ensimmäisten kerrosten täggäyksien väli on kolmisen tuumaa, ja siitä ne sitten kasvavat, kun ylemmäs tullaan. Viimeinen kerros tägätään tutun ollessa esim. mallinuken päällä. Täggäys tehdään diagonaalissa vannekerroksesta päällimmäiseen kerrokseen, ja lenkki voi olla väljempi kuin aikaisemmin. Mutta piston pitää päällikerroksessa olla tosi lyhyt, ettei se näy.
Tämä täggääminen on aikaavievää, mutta sillä tavalla saa siistin tutun.

Vaihe 15: Hakasten ompelu baskiin ja housun takahalkioon. Baskiin ompelin 4 hakasparia ja housuihin 6 hakasparia. Kannattaa valita niitä jämerämpiä hakasia.

Ja tällainen siitä nyt tuli:

Koristeet siis vielä puuttuvat. Samoin tutun päälle tuleva plate, eli koristeltu päällikerros. Teen ne sitten, kun on aikaa :)

Yllytyshullu

Tein tässä jokin aika sitten ne tapparasukat lahjaksi ystävälle. Kuulemma kelpasivat ja vastaanottaja tuli niistä oikein iloiseksi :)

Koska olen yllytyshullu, mitä ainakin käsitöihin tulee, niin ryhdyin tuumasta toimeen, kun minulle vinkattiin, että HIFK:n sukatkin olisi ihan kiva ylläri. Ostin lähestulkoon siltä seisomalta punaista Seiskaveikkaa (valkoista ja sinistähän oli vielä jäljellä), käytin hyväkseni Knitpro 2.0 -ohjelmaa ja kaivoin 3.0 mm:n bambusukkikset esiin. Sinä iltana mopo kyllä karkasi vähän käsistä, kun kuvion neulomista ei vain voinut jättää kesken. Pääsin nukkumaan kolmelta aamulla :D En tällä kertaa tehnyt pitkiä langanjuoksuja vaan päätin ennemminkin päätellä määrättömän määrän langanpäitä, ja neuloin kuvion intarsian tyyliin sopivan pituisista langanpätkistä. Pätkäisin langan neulomisen jälkeen, ja välillä jätin niin pitkän pätkän, että neuloin sillä seuraavallakin kerroksella. Olin rohkea (ja ehkä vähän hullukin), kun aloitin sukan suoraan pyörönä.

Mutta kyllä varmasti ainakin fanit tunnistavat:

Kuvion laajuus on 48 silmukkaa, joten sukan suussakin on sen verran silmukoita. Kuvion jälkeen kavensin nilkassa yhteensä 4 silmukkaa, kun tämä käsiala on sen verran löysää...

Toisessa mallisukassa hylkäsin tuon pyörön tuossa sukan suussa, ja sain kuvionkin toimimaan paljon paremmin. Kun sukka on valmis, suljen tuon varren ompelemalla reunat siististi yhteen. Myös langanpäiden päättely on tällä tavoin helpompaa.

Koska kyse on mallisukista, en ole näihin ihan niin tyytyväinen kuin voisin. Unohdin nimittäin, että neulottu kuvio on aina hieman littanampi kuin piirroksessa. Seuraaviin siis pidennän tuota kuviota lisäämällä tuplakerroksia. Onneksi jouluun on vielä reilu kuukausi aikaa... ;)

Tosifanille

Oli aikaisemmin puhetta siitä Tapparan logosta. No niin, nyt on tosifanin jääkiekkosukat valmiit :D

Lankana Seiskaveikka, puikkoina 3 mm bambusukkikset. Alussa silmukoita yhteensä 56, kuvion puolivälissä kavensin pois 4, kuvion lopussa toiset 4 ja nilkassa 2,5 cm matkalla yhteensä 8 silmukkaa.  Arvioitu koko n. 42. Täytyy sanoa, että kirjoneule oli aika haastavaa. Tuntui koko ajan kiristyvän liikaa, ja ei sitä oikein osannut jättää sopivasti löysää noihin langanjuoksuihin.

Mutta tulipahan tehtyä :)

Toivottavasti sukkien saajakin edes vähän tykkää...

Taustoja

Vihdoinkin löytyi taas aikaa ompelukoneen ääressä istumiseen - verhojen ompelun jälkeen siis :)

Aloitin uuden projektin. Tai no, tämä on jatkoa vähän vanhemmalle projektille. Nimittäin se liila korsetti kaipaili tutua, joten sen nyt tänään laitoin alulle. Mutta ei siitä vielä sen enempää. Sen sijaan, kuten otsikkokin kertoo, on aiheena taustat. Korsettien taustat nääs :)

Kaivoin esille ja muistinvirkistykseksi kaksi korsettia, jotka olen molemmat tehnyt nimenomaan tanssikorsettikaavoilla. Rakenne niissä on sama. Katsotaanpa:

Tuossa sisäpuoli 10 palan korsetista. Päällinen on ryppytaftia ja vuori lakanakangasta. Vuoripalat ompelin (ohjeen mukaan) saumurilla kiinni päällipaloihin ennen saumojen ompelua. Sivusaumoissa (nuo, jotka eivät ole kunnolla levitettynä) on vähän reilumpi saumanvara kuin mitä ohjeessa sanottiin. Siitä voi sitten tarvittaessa ottaa sisään tai päästää ulos.

Tässä tuo etuosa tarkemmin. Saumanvaroihin ompelin "luukujiksi" satiinivinonauhaa, ja sinne sitten vain työnsin rigilenepätkät. Toimii hyvin, eikä luut näy ulospäin etupuolelta. Reunat huolittelin myös tuolla satiinivinonauhalla.
Tästä puuttuu vielä vyötärölle kuminauha, reikäkuminauhat etusaumoihin (ne kiinnittyvät alaosan vyötäröllä oleviin nappeihin) sekä hakaset takana. Pientä näpertämistä, jolle ei juuri nyt ole aikaa :)

Tämän vihreän korsetin tein jo keväällä ja vaikka siinäkin on 10 palaa, niin kaava oli eri kuin violetissa korsetissa. Tämä on kiinni hameessa, ja edessä keskellä näkyy reikäkuminauhaa ja nappi. Lisäksi ompelin korsetin sivuista ihan kiinni hameeseen, kun tarkoitus on käyttää tätä kokonaisena asuna.
Vaaleansininen satiinivinonauha on tässäkin luukujien salaisuus. Ja ylhäällä keskellä näkyy pieni pätkä ohutta pyörökuminauhaa, joka kulkee satiinivinonauhakujassa yläreunassa. Siitä saa hyvin vähän mallattua tuota yläreunaa kireämmälle, jos tarvitaan.

En muuten suosittele käyttämään hakasnauhaa näissä. Se on niin inhottava ommella paikoilleen siististi, että mieluummin sen ajan siihen, että ompelen hakaset siististi käsin.

Näiden lisäksi olen tehnyt myös yhden vaaleansinisen ja yhden mustan korsetin, joissa alareuna on ns. "venäläinen" eli suora ja pidempi. Mustasta eivät kuvat onnistuneet ollenkaan, kun sisällä on harmaana päivänä ihan pimeää.

Mutta täytyy sanoa, että tästä hommasta kyllä tykkään! :)

Tiaraprojekti jatkuu

Olin hommannut erilaisia helmiä näköjään ihan kiitettävän määrän :)

Jatkoin tiaroiden näpräämistä tänäänkin, kun se oli mukavaa puuhaa samalla kun katsoin Nelosen ruutu.fi:stä Vielä elämää -ohjelmasarjan jaksoja. Viimeistelin yhden keskeneräisen kiekuratiaran, ja tein kokonaan kolme uutta erilaista tiaraa.

Tässä suosikkini, joka voisi sopia vaikka Prinsessa Ruususelle:

Keksin jostain tuon sydänaiheen, ja tämä sitten (mielestäni) onnistui ihan nappiin.

Seuraavat kaksi muuta tein saman kaavan mukaan. Toisessa on hopeanvärisiä ja kirkkaita helmiä ja toisessa kullanvärisiä ja kirkkaita helmiä. Näistäkin tykkään kovasti.

Nyt voisi valita sen mallin, mistä alkaisi sarjatyönä tehdä useampia kappaleita. Toisaalta, miksi hätäillä, kun vielä on pari ideaa toteuttamatta... ;)

Selkeää ja suoraviivaista

Olen jo pitkään kaipaillut uutta ilmettä meidän olohuoneeseen. Aikaisemmat oranssinsävyiset verhot ovat olleet lempparini, mutta nyt näin pimeän aikaan alkoi tuntua, että ne myös syövät kaiken sen vähänkin valon, mitä sisälle tulee tai mitä sisällä on. (Joo, sitä voisi myös miettiä uusia valaisimia olkkariin...)

Toiveena oli löytää kangasta, jossa on värikkäitä summittaisia viivoja valkoisella pohjalla. Ikään kuin maalipensselillä vetäistyjä ja ihan perusväreistä: punaista, sinistä, keltaista, vihreää. Ei siis mitään kukka-, lehti- tai lintukuosia. No, eipä sellaista löytynyt, enkä ole kankaanpainantaan niin tutustunut, että olisin uskaltanut mieleistä kuosia lähteä itse painamaan. Olin kierrellyt pitkin syksyä eri kangaskaupoissa (netissä ja muualla), mutta mikään ei oikein iskenyt.

Eilen kävin esikoisen kanssa Eurokankaassa, kun hänellekin piti saada uudet verhot. (Vanhat dinoverhot annettiin eteenpäin, nääs :) ) Hän valitsi omaan huoneeseensa lämpimänoranssit yksiväriset verhot. Ne surauttelin heti eilen ja ripustin ikkunaan. Minä sen sijaan kiertelin ja kaartelin pitkin Eurokangasta ja etsin sitä oikeaa verhokangasta meidän olohuoneeseen. Vähän oli huono aika, kun joulukankaita oli niin paljon, eikä ihan sellaista löytynyt, mitä oli mielessä. Mutta tyydyin toiseksi parhaaseen, ja nyt, kun sain verhot ommeltua ja ripustettua, olen niihin oikeastaan aika tyytyväinen :)

Olohuone valostui selvästi, eikä tuo kukkainen kuosikaan niin kamalan paha ole. (Silti edelleen hakusessa on se juuri oikea kuosi. Saa nähdä, osuuko koskaan kohdalle.)

Onko tukka hyvin?

Tänään oli pitkästä aikaa päivällä hetki hengähtää, ja käytin sen heti hyväkseni :) Tyhjensin digiboksia ja näpräsin muutaman uuden tiaran ;)

Tässä koko katras yhteiskuvassa. Vasemmanpuolimmainen on näistä ekaksitehty, ja noita helmiä riitti vain siihen. Liiloja muovihelmiä oli sitten enemmän, ja niistä sain tehtyä nämä neljä (ja melkein viidennen, mutta sitten aika loppui kesken).

Olin Villihelmen nettikaupasta tilannut tuollaisia metallisia hiuskampoja, joissa on päässä pienet reiät kiinnitystä varten, ja ne kiinnitin tiaran keskelle eteen. Nyt pysyvät päässä, kun vielä tuolta sivuilta laittaa tavallisilla pinneillä kiinni.

Tässä yksi liila-valkoisista lähikuvassa. Sitä en tiedä, miltä nämä näyttävät näyttämöllä, kun ei näissä ole niin kovasti bling-blingiä kuin ehkä olisi toivottavaa. Itse tykkään tuosta muodosta. Vähän muuta kuin perinteinen kruunu :) Ihan täysin omaa designia tämä ei ole, vaan samantyylisestä tiarasta näin jokin aika sitten kuvan.

Saa nähdä, menevätkö nämä pian ihan käyttöönkin... :)

Taidot vähän ruosteessa

Tartuin härkää sarvista niin sanoakseni, ja rustasin Tapparan logon millimetripaperille. Se meni ihan hyvin, vaikka edellisestä kirjoneuleen piirtämisestä onkin useampi vuosi vierähtänyt. Oli pakko saman tien käydä ostamassa myös langat, ja heti sopivan tilaisuuden tullen - eli tänään ;) - kokeilla, miten hyvin piirrosmalli siirtyisi puikoille. No joo, malli toimii kyllä, mutta hiomista vaatii tuo kirjoneuletekniikka.

Kuvasta saa selvän, vaikka keskikohta kiristääkin. Langanjuoksut takana jäivät liian kireiksi, joten siinä vaiheessa, kun tätä sukkiin/pipoon tms. neulon, täytyy niiden kanssa olla huolellisempi. Paljon huolellisempi.

Mutta nytpä on testattu :) Hyvin voin alkaa tästä sukkia tehdä...

Lukemista

Nyt on pakko vinkata ystäväni herkullisesta blogista: Tunnelmatehdas.

Käykää ihmeessä ihastelemassa ystäväni kekseliäisyyttä ja kierrätysvinkkejä! Itse vietin juuri hyvän tovin blogia selaten :)

Pukinkonttiin

Jostain syystä ;) ajattelin tänäkin vuonna antaa itsetehtyjä lahjoja. Pehmeitä paketteja, joista lapset eivät niin tykkää, mutta joita useammat aikuiset kyllä arvostavat. Huovutettuja tumppuja, kauniita sukkia. Saatan jopa ommella jokusen meikkipussin/penaalinkin, saa nähdä nyt, mihin aika riittää. Niin, ja olisi se tämän vuoden käsityöhaastekin vielä tekemättä:

"Osallistun luovuuteen kannustavaan haasteeseen. Lupaan tehdä jotain omin käsin viidelle ensimmäiselle kommentoijalle. Kommentoijan tulee kopioida tämä omalle seinälleen ja lupautua tekemään samoin: Siis käsityö, lahja, taideteos tai jotain muuta mielenkiintoista, mutta itsetehtyä. Toimitus ystävälle vuoden 2012 aikana henkilökohtaisesti tai postilla. Lähdetkö mukaan?"

Viisi ystävää on kyllä tiedossa, joten siitä ei ole ollenkaan kyse. No, ei vielä ole kiire, onhan tätä vuotta jäljellä noin pari kuukautta. Hyvin siis ehtii ;)

Kovasti tässä haeskelen neulemallia Tapparan logosta. Knitpro 2.0 on ohjelma, jolla kuvasta kuin kuvasta saa kirjoneulemallin tehtyä, mutta kun tuo pieninkin vaihtoehto on liian iso.

Tämä logo pitäisi nimittäin olla sukassa, joten sen koko saisi mielellään olla se 24 silmukkaa maksimileveydeltään. Ei varmaan auta muuta kuin käydä ostamassa millimetripaperia ja alkaa itse värittää oikeanlaista ohjetta.

Matkatuliaisia

Vietinpä perheeni kanssa ihanan viikon etelän auringon alla. Kyllä vain, syysloma mennä hurahti Kreetalla, Hanian yhdessä lomakylistä. Hotelli oli vartavasten valittu niin, että sen uima-allasalueelta pääsi suoraan astumaan Välimeren helliin aaltoihin. Kun lapset ovat tällaisia uimapetoja, niin mikään muu vaihtoehto ei tuntunut järkevältä ;)

Pakkasin mukaan myös useamman kerän lankaa. Ja sukkapuikkoja. Ja ohjeita. Ja sitten vain nautin lomastani aurinkotuolissa löhöten (aurinkovarjon alla, kun palan niin helposti, ja aurinkovoiteen suojakerroinkin oli 50. Varmuuden vuoksi ;) ), uivia lapsia seuraten ja tietysti neuloen. Niin ne ajatukset selvenivät, keho rentoutui ja mieli lepäsi! Voin rehellisesti sanoa, että yhtään työasiaa en viikon aikana ajatellut. Pari kertaa joku pikkutyöasia yritti tulla neuleen ja minun väliin, mutta joka kerta se pujahti yhtä hiljaa ja huomaamatta pois.

Matkatuliaisina siis Kreetan perinteisten tuliaisten (oliiviöljystuotteet, onnensilmäkorut ja kreikkalaiset namit) lisäksi myös neuletuliaisia :)

 Ensin yhteiskuvassa koko viikon saldo:

Kolmet sukat ja yksi pipo. Tosin syys/kevät -sellainen, vaikka perjantaina saatiinkin kuulla ensilumen jo sataneen.

Tässä yhdet sukat. Hieman muokatut Saltkråkan-sukat Seitsemän veljestä raita -langasta neulottuna. Lankaa jäi ihan kivasti vielä, ainakin sen verran, että niistä saa huovutetaviin lapasiin neulottua rannekejousteet :) Puikkoina 3 mm bambusukkikset. Jatkoin samaa teemaa (kun se ohjekin on niin kiva, että jää helposti muistiin) neulomalla ihan ohjeidenmukaiset Saltkråkan-sukat Novitan Nalle -langasta. Oli aloitettu kerä kyseessä, joten lanka meni näihin kyllä aika tarkalleen. Puikkoina 2,5 mm ruusupuiset sukkikset. Yllättävän hyvin tuo malli ja ohje muokkautuu vähän ohuemmallekin langalle. Tai sitten minulla vain on niin löysä käsiala, että 48 silmukkaa seiskaveikalla sukkien suussa on hieman liian löysä aloitus...

Sukkien välissä neuloin pikaisesti kuopukselle kevät/syyspipon Novitan Santorini-langasta. On yksi lemppareistani, mitä tulee näihin keinokuitulankoihin (akryyliä ja viskoosia, joka teknisesti ottaen ei ole täysin keinokuitua, sekö sen sitten selittää...). Pipon ohje on Ullanuleestakin löytyvä Aatos-pipo. Tällä langalla neuloin täysin ohjeen mukaan (100 silmukkaa), ja piposta tuli oikein hyvä kuusivuotiaan päähän. Puikkoina ne 2,5 mm ruusupuiset sukkikset. 50 gramman kerästä jäi jonkin verran lankaa ylikin.

Ja vielä jämälangoista (Seitsemän veljestä yksivärinen vihreä ja raita) neulotut sukat noin 8-9 -vuotiaan jalkaan. Puikkoina 3 mm bambusukkikset.

Mikäs tässä oli neuloa:

Aurinkovarjon alla, lämpimästä säästä nauttien :)

Retsinaakin join ;) Ihan hyvää kunnolla jäähdytettynä. Ei pihkan maku niin voimakkaasti tullut esille.

Ja tässä jälleen work in progress -kuva.

Nyt ajatuksissa on kreetalaisten maisemien innoittamana hahmottumassa yksi ihan oma mallineule. Sukkiin tietysti :) Katsotaan, missä vaiheessa sen paperille saisi piirrustettua.

Ai niin, ja neuloin vielä lentokoneessakin. Saltkråkaneita tietenkin, Novitan Kukkaketo-langasta (kielo, ihanan vihreä). Pääsin ekan sukan kantapään kavennuksiin saakka ennen kuin laskeuduttiin Helsinki-Vantaan pikkupakkaseen tänään iltapäivällä. Tästä on hyvä jatkaa :)