Yllytyshullu

Tein tässä jokin aika sitten ne tapparasukat lahjaksi ystävälle. Kuulemma kelpasivat ja vastaanottaja tuli niistä oikein iloiseksi :)

Koska olen yllytyshullu, mitä ainakin käsitöihin tulee, niin ryhdyin tuumasta toimeen, kun minulle vinkattiin, että HIFK:n sukatkin olisi ihan kiva ylläri. Ostin lähestulkoon siltä seisomalta punaista Seiskaveikkaa (valkoista ja sinistähän oli vielä jäljellä), käytin hyväkseni Knitpro 2.0 -ohjelmaa ja kaivoin 3.0 mm:n bambusukkikset esiin. Sinä iltana mopo kyllä karkasi vähän käsistä, kun kuvion neulomista ei vain voinut jättää kesken. Pääsin nukkumaan kolmelta aamulla :D En tällä kertaa tehnyt pitkiä langanjuoksuja vaan päätin ennemminkin päätellä määrättömän määrän langanpäitä, ja neuloin kuvion intarsian tyyliin sopivan pituisista langanpätkistä. Pätkäisin langan neulomisen jälkeen, ja välillä jätin niin pitkän pätkän, että neuloin sillä seuraavallakin kerroksella. Olin rohkea (ja ehkä vähän hullukin), kun aloitin sukan suoraan pyörönä.

Mutta kyllä varmasti ainakin fanit tunnistavat:

Kuvion laajuus on 48 silmukkaa, joten sukan suussakin on sen verran silmukoita. Kuvion jälkeen kavensin nilkassa yhteensä 4 silmukkaa, kun tämä käsiala on sen verran löysää...

Toisessa mallisukassa hylkäsin tuon pyörön tuossa sukan suussa, ja sain kuvionkin toimimaan paljon paremmin. Kun sukka on valmis, suljen tuon varren ompelemalla reunat siististi yhteen. Myös langanpäiden päättely on tällä tavoin helpompaa.

Koska kyse on mallisukista, en ole näihin ihan niin tyytyväinen kuin voisin. Unohdin nimittäin, että neulottu kuvio on aina hieman littanampi kuin piirroksessa. Seuraaviin siis pidennän tuota kuviota lisäämällä tuplakerroksia. Onneksi jouluun on vielä reilu kuukausi aikaa... ;)

Tosifanille

Oli aikaisemmin puhetta siitä Tapparan logosta. No niin, nyt on tosifanin jääkiekkosukat valmiit :D

Lankana Seiskaveikka, puikkoina 3 mm bambusukkikset. Alussa silmukoita yhteensä 56, kuvion puolivälissä kavensin pois 4, kuvion lopussa toiset 4 ja nilkassa 2,5 cm matkalla yhteensä 8 silmukkaa.  Arvioitu koko n. 42. Täytyy sanoa, että kirjoneule oli aika haastavaa. Tuntui koko ajan kiristyvän liikaa, ja ei sitä oikein osannut jättää sopivasti löysää noihin langanjuoksuihin.

Mutta tulipahan tehtyä :)

Toivottavasti sukkien saajakin edes vähän tykkää...

Taustoja

Vihdoinkin löytyi taas aikaa ompelukoneen ääressä istumiseen - verhojen ompelun jälkeen siis :)

Aloitin uuden projektin. Tai no, tämä on jatkoa vähän vanhemmalle projektille. Nimittäin se liila korsetti kaipaili tutua, joten sen nyt tänään laitoin alulle. Mutta ei siitä vielä sen enempää. Sen sijaan, kuten otsikkokin kertoo, on aiheena taustat. Korsettien taustat nääs :)

Kaivoin esille ja muistinvirkistykseksi kaksi korsettia, jotka olen molemmat tehnyt nimenomaan tanssikorsettikaavoilla. Rakenne niissä on sama. Katsotaanpa:

Tuossa sisäpuoli 10 palan korsetista. Päällinen on ryppytaftia ja vuori lakanakangasta. Vuoripalat ompelin (ohjeen mukaan) saumurilla kiinni päällipaloihin ennen saumojen ompelua. Sivusaumoissa (nuo, jotka eivät ole kunnolla levitettynä) on vähän reilumpi saumanvara kuin mitä ohjeessa sanottiin. Siitä voi sitten tarvittaessa ottaa sisään tai päästää ulos.

Tässä tuo etuosa tarkemmin. Saumanvaroihin ompelin "luukujiksi" satiinivinonauhaa, ja sinne sitten vain työnsin rigilenepätkät. Toimii hyvin, eikä luut näy ulospäin etupuolelta. Reunat huolittelin myös tuolla satiinivinonauhalla.
Tästä puuttuu vielä vyötärölle kuminauha, reikäkuminauhat etusaumoihin (ne kiinnittyvät alaosan vyötäröllä oleviin nappeihin) sekä hakaset takana. Pientä näpertämistä, jolle ei juuri nyt ole aikaa :)

Tämän vihreän korsetin tein jo keväällä ja vaikka siinäkin on 10 palaa, niin kaava oli eri kuin violetissa korsetissa. Tämä on kiinni hameessa, ja edessä keskellä näkyy reikäkuminauhaa ja nappi. Lisäksi ompelin korsetin sivuista ihan kiinni hameeseen, kun tarkoitus on käyttää tätä kokonaisena asuna.
Vaaleansininen satiinivinonauha on tässäkin luukujien salaisuus. Ja ylhäällä keskellä näkyy pieni pätkä ohutta pyörökuminauhaa, joka kulkee satiinivinonauhakujassa yläreunassa. Siitä saa hyvin vähän mallattua tuota yläreunaa kireämmälle, jos tarvitaan.

En muuten suosittele käyttämään hakasnauhaa näissä. Se on niin inhottava ommella paikoilleen siististi, että mieluummin sen ajan siihen, että ompelen hakaset siististi käsin.

Näiden lisäksi olen tehnyt myös yhden vaaleansinisen ja yhden mustan korsetin, joissa alareuna on ns. "venäläinen" eli suora ja pidempi. Mustasta eivät kuvat onnistuneet ollenkaan, kun sisällä on harmaana päivänä ihan pimeää.

Mutta täytyy sanoa, että tästä hommasta kyllä tykkään! :)

Tiaraprojekti jatkuu

Olin hommannut erilaisia helmiä näköjään ihan kiitettävän määrän :)

Jatkoin tiaroiden näpräämistä tänäänkin, kun se oli mukavaa puuhaa samalla kun katsoin Nelosen ruutu.fi:stä Vielä elämää -ohjelmasarjan jaksoja. Viimeistelin yhden keskeneräisen kiekuratiaran, ja tein kokonaan kolme uutta erilaista tiaraa.

Tässä suosikkini, joka voisi sopia vaikka Prinsessa Ruususelle:

Keksin jostain tuon sydänaiheen, ja tämä sitten (mielestäni) onnistui ihan nappiin.

Seuraavat kaksi muuta tein saman kaavan mukaan. Toisessa on hopeanvärisiä ja kirkkaita helmiä ja toisessa kullanvärisiä ja kirkkaita helmiä. Näistäkin tykkään kovasti.

Nyt voisi valita sen mallin, mistä alkaisi sarjatyönä tehdä useampia kappaleita. Toisaalta, miksi hätäillä, kun vielä on pari ideaa toteuttamatta... ;)

Selkeää ja suoraviivaista

Olen jo pitkään kaipaillut uutta ilmettä meidän olohuoneeseen. Aikaisemmat oranssinsävyiset verhot ovat olleet lempparini, mutta nyt näin pimeän aikaan alkoi tuntua, että ne myös syövät kaiken sen vähänkin valon, mitä sisälle tulee tai mitä sisällä on. (Joo, sitä voisi myös miettiä uusia valaisimia olkkariin...)

Toiveena oli löytää kangasta, jossa on värikkäitä summittaisia viivoja valkoisella pohjalla. Ikään kuin maalipensselillä vetäistyjä ja ihan perusväreistä: punaista, sinistä, keltaista, vihreää. Ei siis mitään kukka-, lehti- tai lintukuosia. No, eipä sellaista löytynyt, enkä ole kankaanpainantaan niin tutustunut, että olisin uskaltanut mieleistä kuosia lähteä itse painamaan. Olin kierrellyt pitkin syksyä eri kangaskaupoissa (netissä ja muualla), mutta mikään ei oikein iskenyt.

Eilen kävin esikoisen kanssa Eurokankaassa, kun hänellekin piti saada uudet verhot. (Vanhat dinoverhot annettiin eteenpäin, nääs :) ) Hän valitsi omaan huoneeseensa lämpimänoranssit yksiväriset verhot. Ne surauttelin heti eilen ja ripustin ikkunaan. Minä sen sijaan kiertelin ja kaartelin pitkin Eurokangasta ja etsin sitä oikeaa verhokangasta meidän olohuoneeseen. Vähän oli huono aika, kun joulukankaita oli niin paljon, eikä ihan sellaista löytynyt, mitä oli mielessä. Mutta tyydyin toiseksi parhaaseen, ja nyt, kun sain verhot ommeltua ja ripustettua, olen niihin oikeastaan aika tyytyväinen :)

Olohuone valostui selvästi, eikä tuo kukkainen kuosikaan niin kamalan paha ole. (Silti edelleen hakusessa on se juuri oikea kuosi. Saa nähdä, osuuko koskaan kohdalle.)

Onko tukka hyvin?

Tänään oli pitkästä aikaa päivällä hetki hengähtää, ja käytin sen heti hyväkseni :) Tyhjensin digiboksia ja näpräsin muutaman uuden tiaran ;)

Tässä koko katras yhteiskuvassa. Vasemmanpuolimmainen on näistä ekaksitehty, ja noita helmiä riitti vain siihen. Liiloja muovihelmiä oli sitten enemmän, ja niistä sain tehtyä nämä neljä (ja melkein viidennen, mutta sitten aika loppui kesken).

Olin Villihelmen nettikaupasta tilannut tuollaisia metallisia hiuskampoja, joissa on päässä pienet reiät kiinnitystä varten, ja ne kiinnitin tiaran keskelle eteen. Nyt pysyvät päässä, kun vielä tuolta sivuilta laittaa tavallisilla pinneillä kiinni.

Tässä yksi liila-valkoisista lähikuvassa. Sitä en tiedä, miltä nämä näyttävät näyttämöllä, kun ei näissä ole niin kovasti bling-blingiä kuin ehkä olisi toivottavaa. Itse tykkään tuosta muodosta. Vähän muuta kuin perinteinen kruunu :) Ihan täysin omaa designia tämä ei ole, vaan samantyylisestä tiarasta näin jokin aika sitten kuvan.

Saa nähdä, menevätkö nämä pian ihan käyttöönkin... :)

Taidot vähän ruosteessa

Tartuin härkää sarvista niin sanoakseni, ja rustasin Tapparan logon millimetripaperille. Se meni ihan hyvin, vaikka edellisestä kirjoneuleen piirtämisestä onkin useampi vuosi vierähtänyt. Oli pakko saman tien käydä ostamassa myös langat, ja heti sopivan tilaisuuden tullen - eli tänään ;) - kokeilla, miten hyvin piirrosmalli siirtyisi puikoille. No joo, malli toimii kyllä, mutta hiomista vaatii tuo kirjoneuletekniikka.

Kuvasta saa selvän, vaikka keskikohta kiristääkin. Langanjuoksut takana jäivät liian kireiksi, joten siinä vaiheessa, kun tätä sukkiin/pipoon tms. neulon, täytyy niiden kanssa olla huolellisempi. Paljon huolellisempi.

Mutta nytpä on testattu :) Hyvin voin alkaa tästä sukkia tehdä...

Lukemista

Nyt on pakko vinkata ystäväni herkullisesta blogista: Tunnelmatehdas.

Käykää ihmeessä ihastelemassa ystäväni kekseliäisyyttä ja kierrätysvinkkejä! Itse vietin juuri hyvän tovin blogia selaten :)

Pukinkonttiin

Jostain syystä ;) ajattelin tänäkin vuonna antaa itsetehtyjä lahjoja. Pehmeitä paketteja, joista lapset eivät niin tykkää, mutta joita useammat aikuiset kyllä arvostavat. Huovutettuja tumppuja, kauniita sukkia. Saatan jopa ommella jokusen meikkipussin/penaalinkin, saa nähdä nyt, mihin aika riittää. Niin, ja olisi se tämän vuoden käsityöhaastekin vielä tekemättä:

"Osallistun luovuuteen kannustavaan haasteeseen. Lupaan tehdä jotain omin käsin viidelle ensimmäiselle kommentoijalle. Kommentoijan tulee kopioida tämä omalle seinälleen ja lupautua tekemään samoin: Siis käsityö, lahja, taideteos tai jotain muuta mielenkiintoista, mutta itsetehtyä. Toimitus ystävälle vuoden 2012 aikana henkilökohtaisesti tai postilla. Lähdetkö mukaan?"

Viisi ystävää on kyllä tiedossa, joten siitä ei ole ollenkaan kyse. No, ei vielä ole kiire, onhan tätä vuotta jäljellä noin pari kuukautta. Hyvin siis ehtii ;)

Kovasti tässä haeskelen neulemallia Tapparan logosta. Knitpro 2.0 on ohjelma, jolla kuvasta kuin kuvasta saa kirjoneulemallin tehtyä, mutta kun tuo pieninkin vaihtoehto on liian iso.

Tämä logo pitäisi nimittäin olla sukassa, joten sen koko saisi mielellään olla se 24 silmukkaa maksimileveydeltään. Ei varmaan auta muuta kuin käydä ostamassa millimetripaperia ja alkaa itse värittää oikeanlaista ohjetta.