Jotain tekemistä pitää käsillä olla

Järjestelin lankavarastoani tässä taannoin, ja löysin muovipussin, jossa oli useampi Seitsemän Veljestä -lankakerä. Olin kokonaan unohtanut ne! Eräs ystäväni lähetti ne minulle jo viime talvena (helmikuussa tarkalleen), kun olin luvannut niistä neuloa hänen lapsilleen villasukat. Lankoja oli niin paljon, että yhden sukkasatsin jälkeen niitä oli vielä useampi kerä jäljellä, joten lupasin neuloa lisää sukkia ja vielä tumppujakin. Kesä meni niin, että nämä langat olivat ihan unohduksissa, kunnes nyt siivotessani ne siis löysin. Onneksi :)

Olen nyt käyttänyt iltoja (ja päiviäkin, viimeeksi sunnuntaina neuloin koko päivän - ihanaa!) näiden lankojen kuluttamiseen. Tuloksena neljä settiä sukkia ja tumppuja sekä yksi sukkapari myös ystävälleni.

Ihan tarkkoja mittoja ei ollut noihin tumppuihin, joten voi olla, että ovat vielä himpun liian suuria käyttäjille. Jalkojen koot olivat viime keväältä, joten lisäsin niihin ihan vähän lisää. Toivottavasti eivät ainakaan ole pieniä :)
Perussukkia siis, ilman sen kummempia hienouksia. Osaan vain itseäni varten kehittelin jonkinlaista palmikkokuviota jalkapöydän päälle, kun muuten tylsistyn pelkän sileän neuleen neulomiseen :) Samaa kuviota käytin sitten myös lapasissa, joissa nuo kuviot paremmin valokuvissa näkyvätkin.

Ystävälleni neuloin Saltkråkan-sukat, jotka ovat lempparini paksuhkosta langasta neulottaessa. Ja tällä kertaa noiden sukkien jälkeen kävin kaupasta hakemassa kerän, josta vihdoin neulon itsellenikin samanlaiset :)

Tässä kaikki ryhmäkuvassa: Sanokaa muikku! ;)

Sen siitä saa

Marttojen järjestämään tekstiilikeräykseen vein pari viikkoa sitten 6 jätesäkillistä tekstiiliä. Yksi säkillinen oli täältä meidän kaapeista, vanhoja pyyhkeitä ja lakanoita. Loput olivat mökiltä ja täynnä vanhoja lakanoita, pyyhkeitä, pöytäliinoja ja verhoja. Olisivat menneet kokkoon, jos en olisi ystäväni kautta tuota keräystä bongannut. Kiitos siitä siis :)

Tarvikkeiden yhtäkkiä loppuessa - enkä rehellisesti sanottuna kertaakaan ajatellut säästäväni niitä vanhoja lakanoita repiäkseni ne matonkuteiksi - jäi kuitenkin pieni tarve toiseen virkattuun mattoon. Se meidän pikkuneidin uusi huone, nääs...

Tässä siis tulos:

Oli ihan pakko tilata 4 kg valmista ontelokudetta Kauhavan Kangas-Aitasta! :D

Ohjeessa sanotaan, että tuo valmis kude pitäisi kastella ja kuivattaa ennen kuin vyyhdit kerii ja niistä alkaa mattoa virkata. Ontelokude kun kutistuu 15-20 %. Nyt vielä pähkin, jättäisinkö tuon kuitenkin välistä ja vain virkkaisin sen maton. Jos se sitten pesussa kutistuu joskus tulevaisuudessa, niin meneeköhän matto pilalle? Sillä aikaa kun punnitsen riskiä maton pilallemenosta, neulon talveksi sukkia ja tumppuja :)

Valkoinen kuin lumi

Kävinpä läpi (jostain kumman syystä) tämän vuoden helmikuussa ottamiani ulkokuvia. Näin hienosti lunta oli silloin täällä meidän pihalla:

Ja sitten takaisin aiheeseen... ;)
Virkkaamani pyöreä matto valmistui. Kaiken kaikkiaan virkkaamiseen meni arviolta 15 tuntia - ja toinen mokoma lakanoiden repimiseen kuteiksi. Nyt olen 4,5 valkoista lakanaa köyhempi ja ystäväni yhtä virkattua valkoista mattoa rikkaampi :)

Koska jokainen lakana oli vähän eri valkoisen sävyä, matosta tuli aika kirjava. Lisäksi lakanat olivat vanhoja, ja niissä oli erilaisia tummentumia ja läikkiä. Puhumattakaan siitä, että myös puuvillan ja kankaan laatu oli jokaisessa lakanassa hieman erilainen.

Olin kyllä jo ennen maton valmistumista päättänyt, että pesen sen vielä koneessa kloritella. Ja niin sitten teinkin. Elämäni ensimmäinen kloritepesu :) (Mutta ei taatusti viimeinen...)
Ja näin hienon valkoinen matosta tuli pesun ja kuivumisen jälkeen!

Isohan tuo on, halkaisija 125 cm. Mutta minusta kyllä oikein nätti. Koska valkoiset lakanat loppuivat, ja tyttärellekin pitää tuollainen hänen uuteen huoneeseensa saada, käännyin jälleen Kauhavan Kangas-Aitan puoleen, ja tilasin sieltä 4 kg ontelokudetta seuraavaa mattoa varten. Säästyypä ainakin kuteiden repimisen vaiva :) Sitä vain sivuillaan sanovat, että kuteet pitäisi ensin kastella, kun kutistuvat ekassa pesussa. Tässä ostoksiani odottaessani nyt sitten mietin, jos kuitenkin ensin virkkaisi maton ja sitten vasta pesisi sen. Kutistuisikohan se ihan pilalle...?

Vanhasta uutta

Mökiltä tuoduissa liinavaatteissa ja tekstiileissä oli kuin olikin muutama valkoinen lakana, jotka edellisen virkkauksen jälkeen revin matonkuteiksi. Kauhavan Kangasaitan nettisivuilta löysin ihanan pyöreän maton virkkausohjeen, ja kävin tuumasta toimeen. Tässä yksi lakana virkattuna matonalkuna:

Tuossa vaiheessa maton halkaisija oli 55 cm. Ja ohje ei ollut vielä edes puolivälissä...

Nyt on jo kolmas lakana menossa, ja ohjettakin on jäljellä vielä viitisen kerrosta.

Ja maton halkaisija on tällä hetkellä 102 cm.

Kuten kaikki tietävät, valkoista on montaa eri sävyä. Niin tässäkin tapauksessa :) Jokainen lakana on hieman eri valkoinen, joten selvää värieroa on tuossa matossa havaittavissa. Taitaa olla parasta pestä matto kloritella sitten, kun sen ensin valmiiksi saan. Jos ei itserevitty kude konepesua kestä, niin sehän selviää pesun jälkeen ;)

Meillä pikkuneiti ihastui tähän mattoon täysin. Ja nyt saan hänellekin kuulemma tehdä ihan samanlaisen. Onko muita matontarvitsijoita? Nyt voisi käydä jonoon... :D

Tämä on testi: yksi, kaksi, kolme.

Eräs ystäväni ohimennen tiedusteli, satunko virkkaamaan matonkuteesta mattoja. Heti suoralta kädeltä vastasin, että en ole siihen vielä hurahtanut. Mutta niin vain ajatus jäi mieleen itämään, ja kun juuri sopivasti mökillä siivottiin liinavaatteita ja useampi jätesäkillinen tuli tavaraa lumppukeräykseen, ratsasin lakanasäkit vielä kertaalleen ja löysin ihanan omenanvihreän lakanan. Netistä löytämieni ohjeiden mukaisesti revin lakanan kuteeksi. Sepä olikin oikeasti mukavaa puuhaa! Aikaa repimiseen ja kerimiseen meni yhteensä noin 1,5 tuntia, mikä ei ole paha ollenkaan. Tällainen ison valkokaalin kokoinen pallo yhdestä lakanasta sitten tuli.

Seuraavaksi piti hankkia sopivankokoinen virkkuukoukku. Vanhastaan varastosta löytyi koko 6 mm, mutta se oli liian pieni matonkuteelle. Niinpä suuntasin kauppaan ja ostin kaksi koukkua: 8 mm joka osoittautui myös hieman liian pieneksi ja 10 mm, joka oli juuri sopiva. (Ja miten tästä tulikaan mieleen satu Kolme karhua ja Kultakutri... ;) )

En halunnut tehdä pyöreää mattoa, joten kaivoin hyllystä esiin kirjan "200 virkattua ruutua" ja valitsin sieltä sopivimman ohjeen. Valinta osui simpukkapitsiin. (Ehkä tähän valintaan vaikutti sekin, että kuvassa mallitilkku oli tehty täsmälleen samanvärisestä omenanvihreästä langasta :) )

Yllättävän työlästä oli aluksi virkata tuota kudetta! Alkuun virkkasin 3 kerrosta kiinteitä silmukoita, sitten aloitin pitsimallin, jota tein 6 kerrosta. Se nimittäin olikin melko "reikäinen". Väliin tein useamman kerrroksen jälleen kiinteitä silmukoita ja loppuun jälleen samat 6 kerrosta pitsiä ja 3 kerrosta kiinteitä silmukoita. Yhteensä virkkaukseen meni noin seitsemän tuntia aikaa. Testitulokseen olen kyllä tyytyväinen:

Kudetta jäi jäljelle himppusen verran, kun en halunnut työtä alkaa purkaa, joten otin varman päälle. Siitä saa kivan reunuksen vielä johonkin toiseen kudevirkkaukseen :)

Ja jos haluaa, tuota pikkumattoa voi käyttää myös tablettina:

Nyt voinkin sitten seuraavaksi kokeilla sitä pyöreää mattoa, kuten ystäväni vihjaisi :) Lisäksi mökiltä tuodut lakanat alkoivat kiinnostaa sen verran, että taidanpa ratsata ne vielä uudelleen ennen kuin vien ne lumppukeräykseen...