Laiska lomailija

Suunnitelmat olivat suuret, kun kuusi viikkoa sitten jäin kesälomalle. Vähänpä tiesin, miten niiden kanssa kävisikään...

Pitkästä aikaa löysin itseni loman alussa kirjastosta. Kuinka ollakaan, en ole loman aikana oikein muuta tehnyt kuin lukenut. Pikaisella laskutoimituksella loman aikana tuli luettua parikymmentä kirjaa. Ja sitä en vielä osaa, että tekisin käsitöitä ja lukisin yhtä aikaa. Niin jäi neule keskeneräisenä puikoille ja kankaat ompelematta. Tai no, nyt valehtelen. Sain kuin sainkin pari viikkoa sitten ommeltua uudet aurinkoiset verhot olohuoneeseen (keittiön verhot on vielä kesken).

Toinen selkeä urotyö tämän kesäloman aikana on tämä puku. Hakaset vielä puuttuvat, enkä niitä ompelekaan ennen kuin olen pukua sovittanut, ettei tarvitse liikaa purkaa. Jos liivi istuu tanssijalle hyvin, taidan laittaa tämän "sarjatuotantoon". Sen verran nätti tästä tuli.

Lämmintä jaloille

Yksi työkavereista vaihtaa työpaikkaa, ja halusin hänelle antaa muistoksi jotain hyödyllistä, mutta joka muistuttaisi meistä. Niinpä neuloin hänelle sukat - totta kai! ;) Käytin tuttua intarsiatekniikkaa, ja neuloin sinisiin sukkiin meidän tanssikoulun logohahmon valkoisella. Nämä onnistuivat hyvin, ja nyt jännitänkin enää sitä, onko koko oikea :)

Tanssille

Loka-marraskuussa ompelukone surisi melkoisen ahkerasti. Nyt näette, miksi. (Olen riittävästi toipunut tuosta urakasta ;) )

Balettisatuun Ruma Ankanpoikanen ompelin jonkin verran uusia pukuja nuorille tanssijoille. Ja mikäs oli ommellessa, kun siitä hommasta niin tykkää :)

Ihan alusta asti tuli tehtyä jonkin verran uusia pukuja. Sen lisäksi tuunasin jonkin verran vanhoja pukuja, mutta niistä saavat kuvat nyt jäädä laittamatta tänne.

Rumassa Ankanpoikasessa päähenkilö näkee joutsenparven. Tämä tapahtuu ennen kuin hän itse tietää olevansa samanlainen. Puvustuksessa käytettiin hyväksi jo aikaisemmin tekemiäni tutu-hameita (tein yhden uuden kuitenkin) ja niihin ompelin korsettiyläosat, jotka oppilaat itse koristelivat kiinnittämällä tyllinpalaseen höyheniä. Materiaalina oli mm. lycraa, jotta korseteista tuli sellaiset, että niitä voidaan käyttää mahdollisimman monipuolisesti ilman suurempia muutoksia.

Tein myös kaksi uutta helmasta vähän leveämpää tutu-hametta ja niihin mukaan korsetit Rumalle Ankanpoikaselle (kolmoismiehitys), joka sadun lopussa on muuttunut joutseneksi.

Balettisadussa oli mukana pieniäkin tanssijoita, joille tein auringonsäteiden hameet. Näitä oli kiva tehdä, vaikkakin helma olisi saanut olla hitusen leveämpi, ja ehkä pidempikin.

Kokonaan uusi aluevaltaus oli lycrahaalarien ompeleminen. Tässä kuvassa on kauriit, joilla on päällä pitkähihaiset lycrahaalarit. Selässä on vetoketju, että haalarin saa päälle. Näitä tein yhteensä neljä.

Näiden lisäksi ompelin yhden harmaan haalarin, johon ei tullut vetoketjua, sekä vihreitä melko pitkiä peplum-päällihameita ja vähän sitä sun tätä.

Tein myös koristeita. Tässä joutsenien pääkoriste, joita näpräsin useammankin.

Mutta näiden tekemisestä on siis jo aikaa. Melkein puoli vuotta. Nyt taas voisi tehdä jotain uutta :)

Paluu perusasioiden äärelle

Piiiiitkän neulomistauon jälkeen olen vihdoin jälleen aktivoitunut. Ja kylläpä tuntuukin hyvältä! Tämän kevään aikana valmiiksi olen saanut lähinnä villasukkia. Se yksi neulepaita on vielä puikoilla...

Knittystä bongasin Clessidra-sukkien ohjeen, ja vaikka niin ohutta lankaa ei juuri silloin ollutkaan varastossa (miksi muuten villasukkia edes neulotaan kamalan ohuesta langasta, kun nehän kuluvat saman tien puhki??), otin työn puikoille. Novitan Nalle oli kuitenkin sen verran paksumpaa, että vähän jouduin silmukkamäärien kanssa sumplia, mutta ihan tyytyväinen olen näihin sukkiin kuitenkin. Ja tietenkään en itselläni näitä pidä, vaan annan lahjaksi :)

Toisetkin lahjasukat tuli neulottua. Knitty on ihana! Tällä kertaa silmiini osui kiltin kanssa käytettävien sukkien ohje. No, lahjan saaja ei todellakaan käytä kilttiä, mutta toivottavasti näitä sukkia ;) Novitan Nallesta on nämäkin neulottu.

Nämä sukat lämmittävätkin sitten jalkoja juhannusjuhlinnassa ;)

Ei taida tulla timpuria ;)

Ei kaikki mene aina ihan putkeen. Sen sain huomata joulun alla, kun piparkakkutalon tekemisen aika tuli. Useampi vuosi sitten olin höyrypäissäni mennyt ja ostanut muumitalon muotit. Lapset löysivät ne keittiön laatikosta (en ollut piilottanut niitä riittävän hyvin selvästikään), ja itsestään selvästi ajattelivat, että jouluna saisimme ihailla hienoa piparkakkumuumitaloa. No, ei siinä auttanut muu kuin lähteä piparkakkutaikinan ostoon.

Koitti se ilta, kun aloin työstää taikinaa seinä- ja kattoelementeiksi. Kyllä taas harmaiden hiuksien määrä lisääntyi. Niistä pitkistä seinämuoteista ei ollutkaan mitenkään yksinkertaista irroittaa sitä taikinaa niin, että seinä pysyi ehjänä. Minä kyllä tiedän, mistä puhun, uskokaa pois. Tuskallisten tuntien jälkeen piparkakkutalon palaset oli kuitenkin saatu paistettua. Onneksi.

Seuraavana päivänä piti koko talo saada koristeltua ja kasaan. Turvauduimme vanhaan työnjakoon: mies leikki kuumalla sokerilla ja minä hoidin työnohjauksen. (Nuorin lapsista auttoi koristelussa.) No, tällä kertaa lainasin sormeni myös tukitoimiin, eli autoin pitämään keskeneräistä taloa kasassa. Ihan ei mennyt niin kuin strömsössä rakentaminen, kun mennä losautin yhden seinän palasiksi hellalle. Onneksi sulalla sokerilla saa paikattua melkein mitä vain...

Tönö saatiin kasaan, eikä ole mitään, mitä ei runsaalla sokerikuorrutteella saisi paikattua - mitä nyt nurkat eivät ihan kohdanneet, mutta mitä me pienistä.

Kun talo syötiin parempiin suihin uudenvuodenpäivänä, totesimme, että maku kuitenkin oli tallella :)

Syvä hiljaisuus

Huomaan, että viime vuonna postasin tänne vain yhden kerran. Taisi tulla käsityöähky.

Postausten vähyydestä huolimatta käsitöitä on tullut tehtyä. Parit sukat sain puikoilta, ja ompelukonekin on surissut, viimeeksi joulukuussa, kun tein jälleen esiintymispukuja tanssinäytökseen. Silloin tulikin urakoitua!

Katsotaan, saanko itseni aktivoitua tekemään, valokuvaamaan ja postaamaan... :)

Ihanaa tätä vuotta kaikille!