21.12.2008

Kurkistuksia pukinkonttiin



Vaikka vakaasti kesäkuun alussa päätin neuloa paljon pukinkonttiin, en syystä ja toisesta päätöksessäni niin hyvin pysynyt, kuin olisin toivonut. Se on kiva näin juuri joulun alla huomata, mitä kaikkea kivaa sitä olisikaan voinut tehdä lahjaksi, jos vain olisi tajunnut aloittaa ajoissa. Jälkiviisaushan se on paras viisaudenlaji, juu.

Jotain sentään olen saanut aikaan, sekä isoa että pientä. Jee :)

Kummitytölle kilkuttelin ihanan pehmeästä Drops Alpacasta neulepaidan. Ohje on Suuri Käsityölehdestä nro 11-12/08. Lankaa tilasin ihan tätä työtä varten ohjeessa mainitun määrän, eli 250g. Kun valmiina puseron punnitsin, sain tulokseksi himpun vajaa 200g. Jäi siis yksi kokonainen kerä ja vähän toista käyttämättä. Tosi harmillista, sillä yhdestä kerästä ei ihmeitä tehdä. Vaikka onkin riittoisaa lankaa.





Malli oli kiva, vaikkakin melkoisen työläs. Etenkin tuo etu- ja takakappaleen keskikohta, jonkinlainen helmineuleen ja reikäneuleen risteytys. Mutta sujuihan se, kun vain pani sujumaan ;)
Puikkoina käsissä mukavantuntuiset 2,5 mm 80 cm pitkät pyöröt.



Väriksi olin ajatellut ihan perusjoulunpunaista, mutta todellisuudessa tuo on enemmän valdelmanpunainen kuin joulunpunainen. Toivottavasti lahjan saaja (ja etenkin hänen äitinsä) puserosta pitävät.

Ne vähän pienimuotoisemmat lahjat pukinkonttiin ovat kaksi paria sukkia.



Nämä ovat kokoa 42/43, ja langat jämälankoja. Myyjäissukista jäi lankaa niin paljon, että sai toiset samanlaiset neulottua. Nyt nämä kaksi harmaanruskeaa lankaa (Seiskaveikka ja Jussi-sukkalanka) ovat onneksi jo hyvin lopussa. Puikkoina käytin 3,5 mm:n bambusukkiksia. Ihanat kädessä nekin.

Kaveriksi tein kummityttöni äidille kääntövarsisukat.



Lanka on Seiskaveikkaa (jota jäi _paljon_ vielä jäljelle), koko 37/38 ja puikkoina samaiset 3,5 mm:n bambu-sukkikset. Olen kovasti innostunut tuosta tiimalasikantapäästä, joten sitä nyt teen jokaiseen sukkaan, joka puikoiltani pääsee.

Varsi on joustinpalmikkoa, neulottu ilman apupuikkoa. Hyvä minä ;)

Jos sukanvarren haluaa kokonaan suoraksi, niin varsi näyttää silloin tältä:




Pukinkonttiin tulee vielä tämä pari lapasia:



Lankana - yllätys yllätys - seiskaveikkaa kaksinkertaisena (farkku ja musta), ja puikot kuutosen bambut. Nämä lapaset tein kummitytön äidin tilauksesta, ja tiedän vain sen,että lahjansaaja on nuori poika. On muuten tosi vaikea arvioioda toisen kädenkokoa! Toivonkin, etteivät nämä ole ihan hirveän isoja sille pojalle. Tuplalangan pitäisi pitää lämmönkin vähän paremmin, kuin yksinkertaisella neulotut lapaset.

* *

Onneksi jouluun on vielä neljä yötä. Jos olen oikein reipas, ehtisin varmasti neuloa vielä ainakin yhden parin villasukkia pukinkonttiin. Tai sitten otan itseäni niskasta kiinni ja todellakin ryhdyn jo nyt suunnittelemaan ja neulomaan ensi vuoden pehmeitä paketteja....


Kappale 80-lukua


Vapaa-ajan paikassamme on lasten ilona olleet yhdet miehen siskon peruja olevat nukenrattaat. Rattaat ovat yllättävän kestävät, sillä nukkien lisäksi niissä on matkustanut kukin meidän kolmesta lapsesta :) Yhteen aikaan ei tainnut kivempaa leikkiä ollakaan kuin nukenrattaissa istuminen.

Esikoinen n. 20-kiloisena oli kuitenkin rattaiden kankaalle alkusyksystä hieman liikaa, joten päätin armahtaa rattaat, ja ommella uuden päällisen. Vanha päällinen oli näin hieno:



Kuten kuvasta näkyy, repsahduksia on lähinnä sivuilla.
Ostin rattaisiin mukavan pirteän, oranssin kankaan Marimekon mallistosta jo keväällä. Tai jos tarkemmin muistelen, niin ostin sen itselleni kesälaukkua varten, mutta koska en ehtinyt ompelukoneen ääreen, sai kangas uuden tulemisen nukenrattaissa. Jonkin aikaa sain miettiä toteutusta, johon olen näin jälkeenpäin oikein tyytyväinen. Estääkseni isompien lasten kärryily-yrityksetkin, tein uuteen päälliseen haaravyön. Nyt näissä rattaissa matkustavat vain nuket:



(Hieman salama kirkastaa kankaan oranssisuutta. Mutta kun ulkona on jatkuvasti harmaata, ei tämän parempia kuvia sisällä saa. Sori joka tapauksessa.)

Tämän projektin puitteissa sain treenata käsinompeluakin. Sivut sekä haaravyö on tikattu kiinni tikkipistoilla. Ja etusormetkin ovat jo parantuneet... Sen siitä saa, kun ei omista minkäänlaista sormustinta.

Oli miten oli, nämä nukenrattaat kestävät toivottavasti vielä toiset 20 vuotta :)