Hyvä mieli tulee pienestä

Tässä vielä kuva lapasista, jotka neuloin samaan pakettiin kolmen sukkaparin kanssa:

Lapasiin neuloin pintaneuleena kaksi sydäntä, sukissahan niitä oli yksi. Lanka oli siis 100% akryyliä (Fleur), puikot kolmosen bambut. Silmukoita muistaakseni 32. Ja ehdottomasti peukalokiilalla.

Lähetin paketin postitse viikko sitten torstaina, ja perjantaina sain viestin ystävältäni:

" 'Oi ei mitä ihanuuksia janka on tehnyt ! Äiti katso näitäkin villasukkia, ÄITIIII näissä lapasissa ja sukissa on sydämet ♥ Ja nää on vielä sopiviakin, miten voi olla :D' Siinä tiivistettynä E:n kommentit postin avattuaan.

Kiitos tuhannesti taidoistasi ja jaksamisestasi!

Nämä lämmittää äidin mieltä ja E:n varpaita/sormia, käytössä heti ;)"

En voi kieltää, etteikö tuosta tullut hyvä mieli :)

Sukkienneulomisen huumassani - ja löydettyäni lankaa, joka sopii ystävälleni kuin nenä päähän ;) - päätin ottaa käsittelyyn Saltkråkan-sukat. Olin pitkään etsinyt kivaa sukkaohjetta paksummalle langalle (kun ne yleensä ovat ohuttakin ohkaisemmalle langalle), ja tämä herätti kiinnostuksen heti. Sukista tuli mielestäni hienot :)

Lanka on Seiskaveikan jättiraitaa, puikkoina oli kolmosen bambut. Ohjetta muutin sen verran, että kiilakavennuksia tein jokusen enemmän, ja näin sain sukista istuvammat.

Ihana ohje! Varastossa on vielä kerä Seiskaveikan vaaleanpunaista lankaa, ja sen ajattelin käyttää itseeni. Mäkin haluan samanlaiset sukat ;) Ystäväni kommentti nähdessään sukat oli: "Oi, nämähän on kuin karkit!"

Lankaa meni näihin melkein koko kerä. Se, mitä jäi jäljelle, ei riitä enää mihinkään.

Kokeiluja

Nappasin Novitan Pirtaa tuossa jokunen aika sitten mukaani kaupasta, ja testasin, onnistuuko kaulurin neulominen. Ihan hyvä siitä tuli :)

Kaulurin kaveriksi neuloin myös villasukat kokoa 28/29, ja setin olisi tarkoitus mennä keskimmäiselle - jos hän nyt noita suostuu pitämään. Yrittänyttä ei laiteta ;)

Lankaa riitti vielä villasukkiin. Varastossa on jo odottamassa samaa lankaa ihanan vaaleanpunaisena. Siitä on viime talvesta asti ollut suunnitelmissa tehdä kutittamaton pipo joko itselle tai pikkuneidille. Jos päädyn jälkimmäiseen, näppäränä tyttönä tekaisen vielä kaulurinkin.

Harmi, että pitää välillä nukkuakin. Niin ihana olisi illat pitkät istua sohvalla leffaa katsellen ja neuloen. No, kaikkea ei voi saada ;)

Ystävä hädässä

Tuli erään ystäväni kanssa puhetta siitä, miten heillä on villasukkavajausta lasten kohdalla, ja miten hän ei itse osaa villasukkia kilkutella. Minä olin taas vähän aikaa sitten valitellut, että pitäisi päästä eroon vajaakeristä, mutta meillä lapsilla on kaikilla ihan liikaakin villasukkia. Niinpä toisen tarjonta kohtasi toisen kysynnän :)

Keränlopuista sain tehtyä kahdet koon 27-29 villasukat, nuo parit vasemmalla ja keskellä.

Vasemman parin lanka on Online Supersocke 100, värinä Walking color. Kerän ostin pari vuotta sitten jostain nettikaupasta (varmaan Vihreästä Langasta) sukkalankapaketin mukana. Siitä olin jo aikaisemmin neulonut kuopukselle sukat ja lapaset (kokoa 20-22), ja lankaa jäi edelleen jäljelle jonkin verran. (Eikö se ikinä lopu??!!) Puikot 2,5 mm ruusupuiset, ihanaiset. Varren jousteen tein kahden silmukan palmikoilla, ja jalkaterän päällä jatkuu kolme palmikkoraitaa varresta. Silmukoita 44.

Keskimmäisen parin lanka on ihanaa Austermann Step -sukkalankaa aloe veralla ja jojoba-öljyllä höystettynä. Samasta langasta olen joskus muinoin tehnyt itselleni palmikkosukat, ja pari pikku nyssäkkäkerää jäi tätäkin lankaa - onneksi selvästi vähemmän kuin tuota edellistä. Samat 2,5 mm:n ruusupuupuikot. Silmukoita yhteensä 40.

Oikeanpuoleinen pari on tehty Fleur-langasta, 100-prosenttia akryyliä. Puikkoina 3 mm bambut. Silmukoita 36. Ei tuo akryylilanka mitenkään pahantuntuista ole neuloa. Yllätyin :) Jalkapöydän päälle taiteilin nurjilla silmukoilla hienon sydämen :)

Sukkiin meni vajaa kerä (kerässä n. 50g), ja koska kaksi kerää jäi erästä jäljelle, neuloa hurautin vielä lapaset kaveriksi. Ne sain myöhään illalla valmiiksi enkä vielä ottanut niistä kuvaa. Yöllä valaistus ei ole paras mahdollinen...

Nyt saa ystäväni tytär vähän lämmikettä jaloille. Huomenna kiikutan paketin postiin.

Lankalaatikosta löytyy edelleen jämäkeriä sekä yhden kerän eriä, joista ei oikein mitään muutakaan saa tehtyä kuin villasukkia tai -tumppuja, joten näillä jatketaan vielä hetki. On kyllä suunnitelmissa saada pukinkonttiin tehtyä jokunen pari kämmekkäitä, mutta katsotaan, mitä sitä työkiireiltä ehtii...

Tulipa rutistettua

Vihdoin viimein sain valmiiksi mohairista aloittamani taikajakun. Sitä pyörylää tuli neulottua niin pihakeinussa kesällä kuin automatkoilla mökille. Koko pyörylä alkoi jo pursuta korvista ulos, ja neule olikin tauolla jonkin aikaa, kunnes päätin, että nyt teen sen valmiiksi. Ohje on Novitan talven 2009 lehdestä.

Pidän tuosta kovasti. Neuletta varten purin viime talvena tekemäni mohairneuleen, ja kyllä tämä kaikki oli sen vaivan arvoista :) Lankana siis Kitten Mohair, ja puikot muistaakseni nelosen pyöröt. Paljon mukavampi tätä oli neuloa pienemmillä kuin niillä vähän isommilla kutosen puikoilla. Kaikista inhottavinta olikin sitten neuleen kokoaminen, mutta ei siitä sen enempää...

Vähän huono kuva edestä, kun salamalla otetut paloivat ihan puhki. Hieno liskokoru löytyi korurasiasta, joka taas löytyi vuoden kadoksissa oltuaan yhdestä muuttolaatikosta. Sai kelvata, kun ei muitakaan rintarosseja esiin putkahtanut ;) Neule on ihanan lämmin ja kevyt. Tätä en ole ajatellut purkaa ;)



Samoihin aikoihin rykäisin vielä yhdet sukat Novitan Marjaretkestä. Tällä kertaa kokoa 41 ja lahjaksi.

Kuva ei ole paras mahdollinen, mutta siinä nyt edes jotenkin näkyvät nuo köysipalmikot, joita noihin taiteilin. Omissa 38-koon jaloissani nuo eivät ihan pääse oikeuksiinsa kylläkään. Lankaa meni himpun vajaa kerällinen, ja kerähän on nykyään se 100g. Lahjan saaja ilahtui, ja se olikin tärkeintä.

Kis-kis-kissamaista

Alkavan talven kunniaksi käyttelin jälkeen (itse asiassa jo parisen viikkoa sitten) ompelukonetta, ja surautin pikkuneidille Hello Kitty -fleeceasun. Kankaan ostin pikkukaupungin pienestä kangaskaupasta jo elokuussa. Olen näitä aikainen lintu madon nappaa -tyyppejä...

 Takki on kokoa 98 cm, ja ohje on Ottobren lehdestä vuodelta 2003. Hupun jätin pois, ja korvasin sen kauluksella. Vähän on reilu pikkuneidille, mutta eipä jää ihan heti pieneksi :)

Takin kaveriksi riitti kangasta vielä housuihin (koko 92 cm), joiden ohjeen bongasin vanhasta SK:sta. Ne suomiverkkarit, joita olen jo käyttänytkin. Pienestä palasta sain vielä ommeltua kissamaisen pipon, py 48 cm. Pipo on ollutkin jo kovassa käytössä.

Kangaslaatikosta löysin jämät punaisesta ja harmaasta fleecestä, ja esikoiselle pyynnöstä sitten samaan syssyyn hurautin myöskin fleecetakin. Koko 130 cm ja kaavat Ottobren lehdestä muistaakseni vuodelta 2003.

On kuulemma lämmin :) Kaulus ei mennyt ihan niin nappiin kuin kuvittelin, ja se johtuu ihan siitä, etten malttanut lukea ohjeita vaan luulin tietäväni, miten homma hoidetaan tuon vetoketjun osalta. No, jälkiviisaana voin sanoa, että olisi ehkä kuitenkin kannattanut lukea ne ohjeet ensin, sillä tässä vetskaria ei ommeltukaan niin kuin monissa muissa ohjeissa on kerrottu. Meni siis vähän korjaamiseksi ja säätämiseksi, mutta kunhan käyttäjä on tyytyväinen, niin se riittää tällä erää :)

Itselleni sain vihdoin viimein samassa rytäkässä tehtyä valmiiksi jo heinäkuussa aloittamani farkkuhameen valkoisesta kuviojoustofarkkukankaasta (ihana yhdyssana!). Samasta kankaasta tein aikoinaan itselleni yhdet odotuscaprit, ja ne olivat ihanat. Hameesta puuttui vetskari ja vyötärökaistale, ja koska olin ne mitannut ja sovittanut jo silloin heinäkuussa, en nähnyt tarpeelliseksi mallata tuota enää uudelleen. Heh, olisi pitänyt. Yllättäen hame onkin nyt vajaata kokoa suurempi kuin mitä itse olen.

Ei se päältä putoa (ja on kuvassakin silittämättä siisti), mutta voi vähän pyöriä ;) Ohje on jostain ikivanhasta Novitan lehdestä siltä ajalta, kun siellä oli Eurokankaan kaavaliite välissä. Kyllä tuokin käyttöön päättyy, kunhan hamekelit jälleen koittavat.