Välipäivien välityö

 Esikoinen on kasvanut niin hurjaa vauhtia, että vanhat neulepaidat ja -takit ovat jääneet liian pieniksi. Asialle piti tehdä jotain, joten jo aikaisemmin ostamani sammaleenvihreä Seiska veikka sai olemassaololleen tarkoituksen. Ohjeen olin bonganut Suuri Käsityö -lehdestä 9/2010, joten ei muuta kuin puikot heilumaan. Joulupäivän iltana aloitin, ja eilinen ilta meni vähän pitkäksi, kun tämän puseron viimeistelin.

Lankaa oli 3 kerää, mutta valmiiseen puseroon sitä meni loppujen lopuksi 286 g. Jäljelle jääneestä langasta ei kyllä taida saada edes villasukkia...

Tuossa sama paita kuvattuna ilman salamaa. Langan värikin on lähempänä sitä oikeaa.

Neuloin helman, hihansuiden ja kauluksen resorin 3,5 mm puikoilla ja muut 4 mm puikoilla. Esikoinen oli työhön tyytyväinen, joten kai minäkin voin olla ;)

Ai niin, alkulämmittelynä ennen tämän puseron ottamista puikoille tikutin menemään yhdet perussukat pukinkonttiin. Saaja sai ne jalkoihinsa Tapanina, joten hyvin ehti, kun jouluaattoiltana aloitin :)

Lanka edelleen Seiskaveikkaa. Sukkien koko yrittää olla 45 ja ainakin ne saajalle ihan hyvin tuntuivat sopivan. Yhdestä kerästä jäi vähän lankaa jäljellekin.

*

Mitäs sitten tekisi?

Ope ei saanut lahjaksi omenaa vaan... ;)

 Harjoitus taitaa tehdä mestarin. Nimittäin kun noihin aikaisempiin Baroque-sukkiin meni viikon päivät, niin nämä vastaavat neuloutuivat 3,5 päivässä. Toisaalta, DL on erityisen hyvä motivaattori ;)

Samat speksit kuin aikaisemmissakin sukissa. Väri vain eri, eikä ihan näin tummanruskea kuin tässä kuvassa.

Ihan oikeasti näin toisella kerralla malli oli selvästi helpompi neuloa kuin ekalla kerralla. Näitähän voisi tehdä jokusen parin lisääkin ;) Ja kiitos näiden sukkien, innostuin tilaamaan useamman kerän ohutta sukkalankaa Vihreästä vyyhdistä. Ihannehan olisi päästä itse lankoja hypistelemään, mutta kun Pikkukaupungista nämä lankakaupat puuttuvat, pitää turvautua nettiin ja klikkailla kivat langat postipaketissa kotiin...

Jotta ei aika kävisi pitkäksi, aloitin vielä yhdet uudet sukat. Nämä annetaan vasta Tapanina, joten aikaahan on ruhtinaallisesti. Lisäksi lanka on tuttua Seiskaveikkaa, joka neuloutuu joutuisasti.

*

Ai niin, sainpa itsekin mieluisan joululahjan vähän etukäteen. Oven taakse oli tuotu viikko sitten paperikassi, josta löytyi 9 kerää Rowan Felted Tweed -lankaa (50 g/kerä). Ehdotuksia otetaan vastaan, mitä langasta - joka on mulle ihan uusi tuttavuus - voi neuloa. Ajattelin pipoa ja sukkia, tai sitten jotain isompaa kirjoneuletyötä, kun jokainen kerä on erivärinen. Ehdotuksiin mielellään linkki ohjeisiin tai mallikuvaan :)



P.S. Esikoisen opettaja oli hyvin otettu tänään aamulla saamastaan joululahjasta (siis kori, jossa laadukasta punaviiniä, herkullista suklaata, hyvä kirja ja kauniit villasukat). Lähetti sähköpostia ja kertoi lahjan olevan todella mieluinen. Mikäs sen parempi kiitos :)

Pieniä ja pehmeitä paketteja pukinkonttiin

Käsityöihmisenä tykkään antaa lahjaksi itsetehtyjä juttuja ja nimenomaan käyttötarvikkeita. Ja villasukkiahan käyttävät kaikki ikään ja sukupuoleen katsomatta, eikö vain ;) Niinpä neuloin esikoiselle edellisen postauksen sukista jääneestä puolikkaasta kerästä sukat. Ohjeen poimin Favourite Socks by Interwieve Knits -kirjasta. Annoin sukat esikoiselle toivottaen samalla hyvää joulua, mutta kuulemma "ei nää ole ne oikeat joululahjat, eihän" ;)

Sukat ovat sittemmin olleet jo kovassa käytössä - eli "lahja" oli selvästi mieleinen :)

Toisetkin sukat pyöräytin joululahjaksi:

Lankana saksalainen Opal, jota on kerässä 100 g (n. 420 m) ja joka neuloutuu näppärästi 2,5 mm puikoilla. Etsiessäni nettikaupoista ohutta ja yksiväristä sukkalankaa, törmäsin tähän Sentikan nettikaupassa. Lanka on todella riittoisaa ja ihanaa neuloa - vaikkakin ihanat 2,5 mm puupuikot vähän tuppaavat vääntymään ;) Kerästä jäi näiden sukkien neulomisen jälkeen 17 g lankaa jäljelle, joka on ehkä kuitenkin liian vähän, että niistä saisi 4v-kuopukselle jotain...

Ohjeen näihin Baroque-sukkiin bongasin Knittystä. Kolmen silmukan välillä tehtävät kierteiset silmukansiirrot ovat välillä aikaavieviä, mutta ohjeen oppii melko nopeasti ulkoa noin suurinpiirtein, joten jo toisen sukan tekeminen kävi joutuisammin. Uudet Baroque-sukat ovatkin jo puikoilla :)

Tuossa vielä lähikuvaa noista sivulla juoksevista palmikoista.

Nämä sukat menevät lahjaksi esikoisen opettajalle. Me oppilaiden vanhemmat olemme perinteisesti antaneet yhteisen lahjan (keväällä mm. hemmottelulahjakortti), ja nyt joulun alla joku keksi, että annetaan hyvä dekkari, pullollinen hyvää viiniä, herkullinen suklaarasia ja jos vielä jostain löytyisi hienot villasukat, niin paketti olisi täydellinen. Ennen kuin tarkemmin ajattelinkaan, olin jo lupautunut neulomaan opelle hienot sukat - ja tarjoukseni sai kannatusta :) Toivotaan nyt, että lahja on mieleinen.

Ja ne toiset jo puikoilla olevat samanlaiset sukat menevätkin sitten eräälle toiselle opettajalle. Kun sana vanhempien keskuudessa kiiri, sain uuden tilauksen :D Onhan tässä tiistaihin asti aikaa neuloa... ;)

Ja koska jouluaattoon on vielä vajaa viikko, niin sitähän ehtii vaikka mitä ;)

Mukavat sukat

 Joulu lähestyy kovalla vauhdilla, ja itsetehdyt lahjat pitäisi saada valmiiksi, jos meinaa niitä pukinkonttiin laittaa. Tänä vuonna ei taida ihan jokaiselle ehtiä tehdä sukkia tai tumppuja, joten paras pitää välivuosi. Jouluhan tulee uudelleen vuoden kuluttua :)

Ystävän pojalle tein kuitenkin näille marraskuun pakkasille sukat juuri sopivasti.

Ohjeen löysin Interwieve Knitsin sukkakirjasta, ja vähän sovellettuna se toimi Novitan Tico tico -langan kanssa mainiosti. Puikkoina lempparini 2,5 mm ruusupuiset sukkikset.

Lankaa jäi puolisen kerää, joten niistä neuloin esikoisellekin sukat. Ovat tosin vielä päättelyä vaille, joten kuvia seuraa vähän myöhemmin :)

Vannehameprojekti - how to make a hoopskirt

 Sain pienen projektin jo viime keväänä. Tämän syksyn tanssiteatteriproduktioon tarvittiin vannehameita, ja kun minulta kysyttiin, olisiko kiinnostusta sellaisia tehdä, niin en voinut vastata kieltävästi ;)

Hommiin ryhdyin elokuussa tanssiteatteriharjoitusten alettua. Tein ensimmäiselle harjoituskerralle mallihameen, joka osoittautui juuri sellaiseksi kuin mitä koreografi oli toivonutkin, ja kun tanssijoita ilmoittautui projektiin 10, tein loppujen lopuksi 10 vannehametta. Kahdessa ja puolessa viikossa - oman varsinaisen työni ohella. Melkoinen rutistus, mutta nyt olenkin ihan mestari vannehameiden tekemisessä :D

Hameet piti tehdä lakanakankaasta, joka on ihanan helppoa ommeltavaa. Ei siis mitään ongelmaa siinä. Tein hameet puolikellona, joten yhteen meni kangasta himpun päälle 3 m (leveys 150 cm).

Helpoin tapa tehdä puolikellohame on taittaa kangas leveyssuuntaan kahtia niin, että toisen reunan pituus on hameen pituus + vyötärön säde (tai vähän yli). Sitten vain mitta toiseen käteen ja nuppineulat toiseen, ja merkitään kaksi neljäsosaympyrää. Toinen on vyötärö ja toinen on helma.

Näiden hameiden piti yltää lattiaan asti, joten helman pituus oli 105-120 cm luokkaa riippuen tanssijan pituudesta. Vyötäröympyrän säde oli 30-32 cm, kun lantionympärys oli tanssijoilla 70 cm luokkaa.

Tein hameista kolmivanteiset, joten ylijäävästä kankaasta leikkasin n. 6 cm levyisiä suikaleita.

Suikaleet ompelin kolmeksi eripituiseksi suikaleeksi niin, että ylimmälle vanteelle tarkoitettu vannekujasuikale oli pituudeltaan 2 metriä, keskimmäisen suikaleen pituus oli 3 metriä ja alimmaisen suikalekujan pituus 4,20 metriä. Huolittelin suikaleiden reunat saumurilla, ja sen jälkeen oli aika ottaa taas mitta ja nuppineulat käyttöön.

Kiinnitin suikaleet niin, että ylin vannekuja tuli 25 cm päähän vyötäröstä. Toinen kuja tuli 27 cm päähän ylimmän kujan alareunasta, ja kolmas kuja tuli niin ikään 27 cm päähän keskimmäisen kujan alareunasta. Näin:

Sitten ompelin kujat reunoistaan kiinni. Ylempi reuna meni aina kauniisti pienille vekeille. Sen siitä saa, kun suorasta pyörittää ympyrän kehää :) Mutta eipä tuo haitannut yhtään.

Kun kujat oli kiinnitetty, ompelin takasauman ja sen jälkeen vielä n. 7 cm leveän kuminauhan tuohon vyötärölle.

Seuraavaksi oli aika alkaa puuhata vanteiden kanssa. Kunnon vannemateriaalia sain etsiä kissojen ja koirien kanssa, eikä sitä tuntunut mistään löytyvän. Mikään pyöreä muoviputki ei olisi toiminut, kun vanteiden oli tarkoitus joustaa. Hulavanne oli siis heti poissa laskuista. Lisäksi pyöreä putki kiertyy mutkalle, jos pituutta tulee vähänkin liikaa. Ei hyvä. Rigilene-nauhaa Eurokankaasta ehdottivat, mutta ei sekään olisi toiminut. Samasta syystä kuin tuo muoviputkikaan.

Ankaran nettisurffauksen tuloksena löysin vihdoin Saksasta nettikaupan, joka myy aikalaisompelutarvikkeita. Eli siis vannenauhaa, vanhanaikaisia neuloja yms. Euroaikaan ulkomailta tilaaminen ei ole temppu eikä mikään, joten tilasin 15 metriä 11 mm leveää vannenauhaa (hoop wire / steel boning) täältä. Metrihinta ei ollut ihan kamala (1,15 e), mutta yhteen hameeseen vannetta tarvittiin loppujen lopuksi reilut 10 metriä ja postikulut päälle, joten tanssiteatterin budjetti ei venynyt niin, että kaikki 10 hametta olisi saatu tuolla vannetettua. Piti keksiä jotain muuta.

Ja se jotain muuta oli lähempänä kuin uskoinkaan :) Rautakaupasta löytyi muovista kulmalistaa, joka oli mainio tsi-vannenauha ja ilman postikuluja tuli halvemmaksikin. Harmi vain, että kulmalistat myydään määrämittaan katkaistuna (2,7 m), joten meni siinäkin käsityöksi. Mutta ei se mitään, olihan tässä aikaa ;)

Testauksen jälkeen parhaaksi vannenauhaksi soveltuivat 24 mm sekä 30 mm leveät kulmalistat - kunhan ne oli ensin halkaistu.

Mattoveitsi oli kätevä apuväline, vaikka tämä omani oli harvinaisen tylsä ja vaati siksi erityisen paljon käsivoimia. Hieman käsiä pakotti sen jälkeen, kun olin halkaissut kaikki 13 kulmalistaa! Mutta siitä sain riittävästi vannenauhaa loppuihin 9 hameeseen. Yhdenhän olin jo vannettanut tuolla Saksasta tilaamallani nauhalla, joka oli aivan ihanaa työstää. Katkaiseminen vaati toki voimia ja kunnon sivuleikkurit, mutta vannenauhan pujottaminen vannekujiin sujui kuin tanssi ;)

Koska en omista sovitusnukkea, puin hameen päälleni nurja puoli ja ne vannekujat ulospäin. Sitten pujotin ylimmän vanteen kujaan. Hametta joutui vähän pyörittämään päällä, että sai vannenauhan nätisti menemään kujassa. Seuraavaksi oli keskimmäisen vanteen vuoro ja lopuksi pujotin alimman vanteen - hame yhä päälläni.

Ylimmän vanteen kehän pituudeksi tuli loppujen lopuksi 1,8 metriä. Kun päät laittoi päällekäin n. 10 cm matkalta, niin muoto pysyi oikein hyvänä. Kiinnitys hoitui ihan maalarinteipillä :)

Ja ehdottomasti molempien päiden kohdalta, niin pysyy varmasti. (Ja jos vannetta pitääkin pienentää, niin ei muuta kuin maalrinteippi irti, päitä enemmän päällekäin ja uusi teippi vanteen ympärille.)

Keskimmäisen vanteen kehän pituudeksi tuli 2,7 metriä (eli yksi soiro halkaistua kulmalistaa), ja alimman vanteen kehän  pituudeksi tuli 3,7 metriä. Isommatkin vanteet olisivat käyneet, kangas ei noilla vanteilla pingotu ihan täysin, mutta kuulemma nämä vanteet riittivät tanssiteatterin tarkoituksiin. Ja lisäksi koreografi toivoi kellonmuotoista hametta.

Näin herkulliselta marenkileivokselta hame näytti lattialla vanteet viritettyinä:

Ja päällä valmis hame on tämän näköinen:

Oli ihan pakko testata, mahtuiko vanha Wanhojentanssipukuni enää päälle ;) Äitini sen ompeli minulle vajaat 20 vuotta sitten, ja alushameeseen oli ommeltu vannekuja, johon silloin pujotettiin muoviputkea (joka toimi hetken, mutta ei koko päivää, vaan väänsi helmaa hieman kiemuraan). Nämä tanssiteatterille tarkoitetut vannehameet olivat liian pitkiä tuon mekon kanssa oikeasti käytettäviksi, mutta ihan toimivia vannealushameita näistä kuitenkin tuli, eikö totta? :)

Kaikkea sitä saa tehdä, kun vanhaksi elää ;)

Täällä taas, päivää :)

 Kas, on taas päiviä vierähtänyt edellisestä postauksesta. Tuossa kirjoitin jotain merenneitosukista. Sain ne valmiiksi ja sosiaalisen median kautta niille löytyi oikein sopiva omistajakin, hyvä ystäväni melkein naapurista :)

Ohje on Knittystä ja lanka Novitan Nallea. Ihan kivat noista tuli, mutta eivät sitten kuitenkaan minun makuuni :)

Koska noihin lankaa meni himpun yli kerä, ja piti siis ostaa se toinen kerä että sain nuo valmiiksi, pähkin jokusen tovin, mitä siitä jäljelläolevasta kerästä tekisin. Toinen hyvä ystäväni oli säärystimiä vailla, joten ei muuta kuin säärystimiä neulomaan.

Näihinkin poimin ohjeen Knittystä (se on mahtava ideoiden aarreaitta!!) ja vähän muokkasin.

Harmillisesti lanka loppui taas kesken, mutta ostin lisäksi Nallea viininpunaisena, ja siitä saan sitten vielä jotkut kivat sukat jollekin.

Olin pitkään pihdannut vaaleanpunaista Seiskaveikkaa, joista sain loppukesän aikana neulottua Saltkråkan-sukat. Kuinka ollakaan, nämäkin löysivät hyvän kodin ystäväni luota, synttärilahjana :) Yhdestä kerästä sain tehtyä, ja vaikka näiden tekeminen minua ilahduttikin, niin antamisen ilo oli myös suurta.

Töiden takia sukkien neulominen muusta neulomisesta puhumattakaan on ollut hieman tauolla jälleen. Neulomisaikaa (ja mm. kotityöaikaa ;) ) vei kolmen viikon ajan aika tehokkaasti nimittäin vannehameprojekti, josta postaan ihan erikseen. Mutta muiden harrastusten väheneminen tietää kyllä sitä, että käsitöile aikaa löytyykin enemmän. Hyvä hyvä!

Hätätila

 Mitä tapahtuu, kun viitisen vuotta vanha uskollisesti palvellut läppäri kokee äkkikuoleman? Seuraa mieletön pelastusoperaatio, kun koneen omistaja tajuaa, että valokuvatiedostoista ei ole varmuuskopioita missään.

Melkoisen säädön jälkeen sain kuin sainkin ongittua vanhan koneen kovalevyltä kallisarvoiset kuvat talteen. Myös näitä käsityökuvia pelastui samalla.

Kiireisen kevään aikana on tullut neulottua ihan mukavasti. Enimmäkseen pieniä töitä kuten sukkia, kun ne valmistuvat niin nopeasti ja kun ihania malleja on putkahdellut oikealta ja vasemmalta. Ne isommat työt saavat vielä odottaa :)

Ystävän tyttärelle neuloin Argyle-sukat Knittyn ohjeilla. Hieman oli lanka paksuhkoa näihin, kun seiskaveikkaa pistin menemään, mutta yllättävän kivat näistä silti tuli.

Synttärilahjaksi ystäväni sai itselleen seiskaveikasta neulotut reisipituiset sukat lämmittämään jalkoja, kun viileämmilla ilmoilla pistelee menemään minihameessa ;) Nämä neuloin omasta päästäni, ja "saumaksi" tein kuuden silmukan palmikon, vai pelkkä punosko tuo on...

Lankaa meni mukavat kaksi kerää, yksi per sukka. Mutta tosi tyytyväinen olen näihin, sillä suunnittelin näitä samalla kun neuloin, eikä purkaa tarvinnut kertaakaan. Hyvä minä!

Eräälle toiselle ystävälleni neuloa hujautin hiirikädenlämmittimen, että töiden hoitaminen kävisi sutjakammin. Käytin tähän Novitan puron jämät. Saaja oli tyytyväinen :)

Pikkuneidille neuloin saapas- ja sisäsukiksi Novitan vaaleanpunaisesta Marjaretkestä pitkävartiset palmikkosukat. Eivät mene niin helposti rullalle nämä, ja neiti oli hyvin tyytyväinen. Palmikkoa on edessä ja takana, malli omasta päästä.

Kevätauringon lämmittäessä nappasin kaupasta ostoskärryyn Novitan oranssia Tico tico -lankaa. Väri oli kiva, ja ohuuskin miellytti. Knittystä löytyi sopiva Slippery socks -ohje, ja niin mennä tikutin 2,5 mm ruusupuisilla puikoilla. Laiska kun olin, en jaksanut alkaa miettiä raitojen kohdentamista, ja lisäksi mietitytti langan riittoisuus. Mutta aika hauskat ticoticosukat näistä kuitenkin tuli :) Ja nyt nämä lämmittävät pilatesohjaajani jalkoja viileinä kesäpäivinä ;)

Kollegalleni tein muokatulla ohjeella omat kesäsukat. Lankana Novitan vihreä Marjaretki. Koska lanka oli hieman paksumpaa, vähensin silmukoita ohjeen sivuraidasta. Ei ollenkaan pahannäköiset nämäkään.

Ompelukonekin on päässyt surraamaan, kun kevätnäytöksiin tein esiintymispukuja. Kahdesta muistin ottaa kuvat, sinisistä organza-essuista en. Tulipahan tehtyä aluevaltaus tälläkin saralla sitten :)

Kohta saan pääteltyä Merenneitosukat, ja sitten onkin aika aloittaa taas uusi projekti. Remontoinnin ohella ;) Verhojen ompelu alkaa aina välillä kyllästyttää, joten sille täytyy keksiä vaihtoehtoisia toimintoja... Neulomista saakin harrastaa mm. pihakeinussa istuen ja lasten pihaleikkejä seuraten ihan kiitettävän paljon taas tämäkin kesänä.

Huopasta

Jatkoin tumppuohjeeni soveltamista ja tehdä rykäisin huovutetut tumput Novitan Huopasesta yhden ystäväni kolmelle lapselle.

Tässä kuvassa tumput ennen huovutusta. Vieressä mittasuhteita havainnollistamassa A4-kokoinen vihko.

Keltaiset on tarkoitettu 2,5-vuotiaalle, liilat 6-vuotiaalle ja siniset 8-vuotiaalle. Liilat neuloin kasin sukkiksilla (ihanat, uudet koivusta, tilasin ne Lankaideasta jokunen viikko sitten), ja keltaiset ja siniset kuutosen bambusukkiksilla. Epähuomiossa tosin, mutta eipä tuo juurikaan haitannut huovutuksen jälkeen.

Lankaa meni jokaiseen pariin vajaa kerällinen. Jälleen saa miettiä, mitä sitä niillä jämälangoilla oikein tekee, kun ei niistä riitä yhteen tumppupariin kuitenkaan. Ei varmaan muuta kuin askartelumateriaaliksi päiväkotiin tai kouluun...

Näitäkin on suunnitelmissa jokunen pari lisää. Itselle, miehelle, ystävälle, kummitytölle, esikoiselle ja keskimmäiselle noin alkajaisiksi ainakin ;)

Diagonal Cross-Rib Socks

Nyt on taas sellainen aika, ettei mikään iso työ oikein tunnu lähtevän käyntiin, joten olen innolla tehnyt näitä pienempiä. On mukavaa, kun parin illan aikana saa ihan valmista aikaiseksi :)

Tilasin pari vuotta sitten Jenkeistä Interwieven "Favorite Socks - 25 Timeless Designs" -kirjan, ja siitä poimin ystäväni tyttärelle tehtäväksi nämä sukat.

Kirjan kaikki sukat on suunniteltu tosi ohkaisille langoille, mutta kun tuo käsiala on meikäläisellä niin kamalan löysää, pidän enemmän paksummista langoista. Novitan Seiskaveikka on suosikkini sukkalangoissa :)

Ohjeessa toistuu 7 silmukan mallikerta 10 kertaa, mutta jälleen kerran muuntelu onnistui, ja tein nämä sukat kuudella mallikerralla (ja 42 silmukalla). Näistä tuli niin kivat, että voisin vaikka pitää nämä itse ;)

Lankaa meni arviolta n. 110 g, puikkoina kolmosen bambusukkikset.

Vielä olisi tarkoitus tehdä miehelle uudet villasukat ja ystävälle synttärilahjaksi sellaiset pitkät villasukat. Onneksi pakkaset jatkuvat vielä, niin sukat todennäköisesti ehtivät käyttöön :)

Lämmikettä käsille

Ostin huvikseni pari kerää Novitan Puro-lankaa. Itse asiassa vain siksi, että vyötteessä sanottiin sen huopuvan konepesussa.

Tein tavoistani poiketen mallitilkun (ja mihin seinään rasti piirretäänkään? ;D ), jonka myös huovutin ennen varsinaisen työn aloittamista. Mittasin tilkun tarkkaan ennen ja jälkeen konepesun, ja selvisi, että lanka huopuu n. 30 % pituudesta (valmiissa työssä tosin n. 40 %) ja 50 % leveydestä. Neulejälkeä ei huopuneessa työssä enää erota, vaan siitä tulee tosi tiivis - ja toivottavasti lämmin :)

Ryhdyin työhön, tarkoituksena saada neulottua kuopukselle (3v.) lämpimät tumput talven leikkeihin. Pari iltaa siinä meni, ja n. 1,5 kerää lankaa (mallitilkun kanssa). En halunnut välittää raitojen kohdennuksesta, vaan neuloin sen kummemmitta pohdintoja. Tällä kertaa sentään kirjoitin ohjeet ylös, joten toisestakin tumpusta tuli ensimmäiselle kaunis pari ;)

Puikkoina käytin 6 mm bambusukkiksia. Eivät luistaneet alta pois ;)

Yllä valmiit tumput A4-paperiarkin päällä (koon vertailun vuoksi) ennen huovutusta.

Ja alla samat tumput huovutuksen ja kuosittelun jälkeen, saman aanelosen päällä. Pikkuinen kokoero, eikö :)

Mutta sopivat hienosti kolmevuotiaalle, ja se on tärkeintä.

Seuraava projekti on muuntaa ohjetta niin, että saan sillä neulottua Novitan Huopasesta huovutettuja tumppuja 6- ja 8 -vuotiaille, ja mieskin himoitsee yhtä paria. Jos vaikka ne pakkaset vielä tulevat takaisin, niin ei tarvitse kenenkään kärvistellä kylmillä sormilla lumileikeissä :)

*

Itselleni neuloa huiskautin myöskin parin illan aikana kämmekkäät. Palkkatyöni alkoi joululoman jälkeen perjantaina, ja maanantaina pidin tunnit yhden koulun isossa liikuntasalissa. Tietäähän sen, minkälainen jääkaappi on kyseessä, kun ulkona on ollut vajaat parikymmentä astetta pakkasta kuukauden verran ja koulun oppilaat joululomalla. Eipä ole hirveästi liikuntasalia sinä aikana lämmitetty, ja melkein hengitys huurusi, kun siellä töitä tein. Kädet sinisinä. Jos ensi maanantaina eivät näpit olisi yhtä jäässä näiden kanssa:

Lanka on samaa Novitan Ainoa, kuin mistä tein joululahjaksikin yhdet kämmekkäät. Sitä jäi jäljelle silloin vajaa kerä, ja näihin se sitten meni kokonaan. Silmukoita on 30, eli 10 per puikko. Ja peukalokiilalla nämäkin. Puikkoina nelosen bambut - ihanat :)