Sen siitä saa

Marttojen järjestämään tekstiilikeräykseen vein pari viikkoa sitten 6 jätesäkillistä tekstiiliä. Yksi säkillinen oli täältä meidän kaapeista, vanhoja pyyhkeitä ja lakanoita. Loput olivat mökiltä ja täynnä vanhoja lakanoita, pyyhkeitä, pöytäliinoja ja verhoja. Olisivat menneet kokkoon, jos en olisi ystäväni kautta tuota keräystä bongannut. Kiitos siitä siis :)

Tarvikkeiden yhtäkkiä loppuessa - enkä rehellisesti sanottuna kertaakaan ajatellut säästäväni niitä vanhoja lakanoita repiäkseni ne matonkuteiksi - jäi kuitenkin pieni tarve toiseen virkattuun mattoon. Se meidän pikkuneidin uusi huone, nääs...

Tässä siis tulos:

Oli ihan pakko tilata 4 kg valmista ontelokudetta Kauhavan Kangas-Aitasta! :D

Ohjeessa sanotaan, että tuo valmis kude pitäisi kastella ja kuivattaa ennen kuin vyyhdit kerii ja niistä alkaa mattoa virkata. Ontelokude kun kutistuu 15-20 %. Nyt vielä pähkin, jättäisinkö tuon kuitenkin välistä ja vain virkkaisin sen maton. Jos se sitten pesussa kutistuu joskus tulevaisuudessa, niin meneeköhän matto pilalle? Sillä aikaa kun punnitsen riskiä maton pilallemenosta, neulon talveksi sukkia ja tumppuja :)

Valkoinen kuin lumi

Kävinpä läpi (jostain kumman syystä) tämän vuoden helmikuussa ottamiani ulkokuvia. Näin hienosti lunta oli silloin täällä meidän pihalla:

Ja sitten takaisin aiheeseen... ;)
Virkkaamani pyöreä matto valmistui. Kaiken kaikkiaan virkkaamiseen meni arviolta 15 tuntia - ja toinen mokoma lakanoiden repimiseen kuteiksi. Nyt olen 4,5 valkoista lakanaa köyhempi ja ystäväni yhtä virkattua valkoista mattoa rikkaampi :)

Koska jokainen lakana oli vähän eri valkoisen sävyä, matosta tuli aika kirjava. Lisäksi lakanat olivat vanhoja, ja niissä oli erilaisia tummentumia ja läikkiä. Puhumattakaan siitä, että myös puuvillan ja kankaan laatu oli jokaisessa lakanassa hieman erilainen.

Olin kyllä jo ennen maton valmistumista päättänyt, että pesen sen vielä koneessa kloritella. Ja niin sitten teinkin. Elämäni ensimmäinen kloritepesu :) (Mutta ei taatusti viimeinen...)
Ja näin hienon valkoinen matosta tuli pesun ja kuivumisen jälkeen!

Isohan tuo on, halkaisija 125 cm. Mutta minusta kyllä oikein nätti. Koska valkoiset lakanat loppuivat, ja tyttärellekin pitää tuollainen hänen uuteen huoneeseensa saada, käännyin jälleen Kauhavan Kangas-Aitan puoleen, ja tilasin sieltä 4 kg ontelokudetta seuraavaa mattoa varten. Säästyypä ainakin kuteiden repimisen vaiva :) Sitä vain sivuillaan sanovat, että kuteet pitäisi ensin kastella, kun kutistuvat ekassa pesussa. Tässä ostoksiani odottaessani nyt sitten mietin, jos kuitenkin ensin virkkaisi maton ja sitten vasta pesisi sen. Kutistuisikohan se ihan pilalle...?

Vanhasta uutta

Mökiltä tuoduissa liinavaatteissa ja tekstiileissä oli kuin olikin muutama valkoinen lakana, jotka edellisen virkkauksen jälkeen revin matonkuteiksi. Kauhavan Kangasaitan nettisivuilta löysin ihanan pyöreän maton virkkausohjeen, ja kävin tuumasta toimeen. Tässä yksi lakana virkattuna matonalkuna:

Tuossa vaiheessa maton halkaisija oli 55 cm. Ja ohje ei ollut vielä edes puolivälissä...

Nyt on jo kolmas lakana menossa, ja ohjettakin on jäljellä vielä viitisen kerrosta.

Ja maton halkaisija on tällä hetkellä 102 cm.

Kuten kaikki tietävät, valkoista on montaa eri sävyä. Niin tässäkin tapauksessa :) Jokainen lakana on hieman eri valkoinen, joten selvää värieroa on tuossa matossa havaittavissa. Taitaa olla parasta pestä matto kloritella sitten, kun sen ensin valmiiksi saan. Jos ei itserevitty kude konepesua kestä, niin sehän selviää pesun jälkeen ;)

Meillä pikkuneiti ihastui tähän mattoon täysin. Ja nyt saan hänellekin kuulemma tehdä ihan samanlaisen. Onko muita matontarvitsijoita? Nyt voisi käydä jonoon... :D

Tämä on testi: yksi, kaksi, kolme.

Eräs ystäväni ohimennen tiedusteli, satunko virkkaamaan matonkuteesta mattoja. Heti suoralta kädeltä vastasin, että en ole siihen vielä hurahtanut. Mutta niin vain ajatus jäi mieleen itämään, ja kun juuri sopivasti mökillä siivottiin liinavaatteita ja useampi jätesäkillinen tuli tavaraa lumppukeräykseen, ratsasin lakanasäkit vielä kertaalleen ja löysin ihanan omenanvihreän lakanan. Netistä löytämieni ohjeiden mukaisesti revin lakanan kuteeksi. Sepä olikin oikeasti mukavaa puuhaa! Aikaa repimiseen ja kerimiseen meni yhteensä noin 1,5 tuntia, mikä ei ole paha ollenkaan. Tällainen ison valkokaalin kokoinen pallo yhdestä lakanasta sitten tuli.

Seuraavaksi piti hankkia sopivankokoinen virkkuukoukku. Vanhastaan varastosta löytyi koko 6 mm, mutta se oli liian pieni matonkuteelle. Niinpä suuntasin kauppaan ja ostin kaksi koukkua: 8 mm joka osoittautui myös hieman liian pieneksi ja 10 mm, joka oli juuri sopiva. (Ja miten tästä tulikaan mieleen satu Kolme karhua ja Kultakutri... ;) )

En halunnut tehdä pyöreää mattoa, joten kaivoin hyllystä esiin kirjan "200 virkattua ruutua" ja valitsin sieltä sopivimman ohjeen. Valinta osui simpukkapitsiin. (Ehkä tähän valintaan vaikutti sekin, että kuvassa mallitilkku oli tehty täsmälleen samanvärisestä omenanvihreästä langasta :) )

Yllättävän työlästä oli aluksi virkata tuota kudetta! Alkuun virkkasin 3 kerrosta kiinteitä silmukoita, sitten aloitin pitsimallin, jota tein 6 kerrosta. Se nimittäin olikin melko "reikäinen". Väliin tein useamman kerrroksen jälleen kiinteitä silmukoita ja loppuun jälleen samat 6 kerrosta pitsiä ja 3 kerrosta kiinteitä silmukoita. Yhteensä virkkaukseen meni noin seitsemän tuntia aikaa. Testitulokseen olen kyllä tyytyväinen:

Kudetta jäi jäljelle himppusen verran, kun en halunnut työtä alkaa purkaa, joten otin varman päälle. Siitä saa kivan reunuksen vielä johonkin toiseen kudevirkkaukseen :)

Ja jos haluaa, tuota pikkumattoa voi käyttää myös tablettina:

Nyt voinkin sitten seuraavaksi kokeilla sitä pyöreää mattoa, kuten ystäväni vihjaisi :) Lisäksi mökiltä tuodut lakanat alkoivat kiinnostaa sen verran, että taidanpa ratsata ne vielä uudelleen ennen kuin vien ne lumppukeräykseen...

Vaihteeksi virkaten

 On niin miljoona työtä taas kesken, ja remonttikiireet päällä, että hyvä, jos jotain saa valmiiksi asti (käsitöitä tai remonttia). Mutta sentäs yksi työ valmistui tuossa toukokuun puolivälin tienoilla: virkattu bolero.

Käytin ohjeena Moda 3/2007 -numerosta löytynyttä virkatun pikkujakun ohjetta, mutta kun kirjakaupassa silmiin osui kirja "200 virkattua ruutua", ja sieltä bongasin tämän sileää ja simpukoita -mallikuvion, en voinut vastustaa kiusausta :)

Langaksi löysin ihanan tuntuista merinovillasilkkiä, Cascade Yarnsin Heritage Silk -lankaa luonnonvalkoisena. Koukku oli 2.5 mm. Kaksi 100 gramman vyyhtiä varasin tätä varten, ja lankaa jäi arviolta 80 g. (Vaaka on rikki, joten en voi nyt punnitakaan).

Ohjeessa jakku kiinnitetään virkatuilla nauhoilla tuosta yläreunasta, mutta tajusin, että kuviossa on sopivat rei'ät napeille, joten kävin kaivelemassa vähän nappivarastoani, ja löysin nuo läpinäkyvät napit tähän jakkuun. Olen tähän oikein tyytyväinen :)

Jos tässä lomalla ollessa saisi noita keskeneräisiäkin valmiiksi, niin voisi niistäkin jotain postailla...

Vielä kerran

Nyt on kummitytölle takki valmiina. Loppu olikin aikamoista väkerrystä, kun ompelin napinlävet ja napit, silitin takin ja käänsin helmat. Mutta hieno siitä tuli - mielestäni :)



Helmat käänsin palttausnauhalla. Se on sen "päärmäysteipin" virallinen nimi. Käytännössä kyse lienee silitettävästä tukikankaasta tai ainakin hyvin samankaltaisesta tuotteesta. Paksussa kankaassa se ei kovin hyvin kyllä toiminut, joten varmuuden vuoksi käsin pistelin vielä käänteen kiinni. Vuorin helmassa palttausnauha taas toimi kuin unelma, enkä siksi näyttänytkään sille ompelukonetta.



Ja sain muuten viimeisteltyä myös sen mohair-slipoverinkin. Virkkasin helmaan kolme kerrosta pylväsruudukkoa ja neljännelle kerrokselle tein kaarrokkeet pylväistä ja ketjusilmukoista. Slipoveri piteni juuri sopivasti ja siitä tuli myös ihan kivan näköinen. Kuvaa varten en vain jaksanut enää paitapuseroa laitaa alle, vaan ihan mustan trikoopaidan päälle tuon vetäisin.



* *

Asiasta viidenteen:

Uusi Moda kolahti postiluukusta pari päivää sitten ja mullisti to do -listan järjestyksen täysin. Pitänee ostaa uusia puikkoja, kun vanhat on jo käytössä, ja tekee mieli aloittaa heti uusia töitä... ;)

Ne keskeneräiset

Mikä kumma siinä on, että neuletyön viimeistely on kuin tervaa joisi? Vähän sama juttu on kankaan leikkuun kanssa. Kyllä minä ompelisin vaikka joka päivä, jos joku leikkaisi kankaat valmiiksi. Ja kyllähän minä neulon, mutta käyttöön en töitä niin nopeasti saa, kun ne pitää viimeistellä.

Ullaneuleen ohjeiden mukaan tehty ylösalaisneule on viimeistelyn suhteen siltä helpoimmasta päästä: riittää, kun päättelee langanpäät ja silittää neuleen mittoihinsa. SK-lehden ohjetta soveltaen neulottu toppi on astetta hankalampi, kun pitää sivusaumoja ommella.



Ylösalaisneuleeseen lisäsin kaksi ohutta palmikkoraitaa kylkiin, kun alkoi pelkkä sileän neulominen kyllästyttää. Tuossa toisessa taas jätin tuon pitsineuleen vain helmaan, enkä tehnyt koko toppia sillä, häveliäs ihminen kun olen, ja tarkoitus olisi toppia vielä käyttääkin ;)

(Ylösalaisneule: lanka Novitan Kotiväki, puikot 2,5mm. Lankaa meni vajaa kerä, ja se harmittavasti loppui vähän kesken, joten helma jäi hieman lyhyeksi.)

(Luonnonvalkoinen neule: Novitan Olivia (bambua n. puolet, muistaakseni polyesteriä ja puuvillaa loput), puikot 3,5mm. Langan menekki n. 6 kerää á 50g.)

Ja sitten olisi vielä tämä:



Tosi nättiä pintaneuletta, lankana Novitan Tennessee (Ohje Novitan kevään lehdestä). Pintaneuleesta huolimatta neulominen kävi sutjakkaasti, mutta tähän se jälleen tyssäsi. Kaikki kappaleet olen neulonut valmiiksi, vetoketjukin on hankittu ja kappaleet jopa höyrytetty mittoihinsa - mutta mikä ihme siinä on, etten vain saa aikaiseksi koota tätäkään neuletta valmiiksi. Höh. No, ehkä tämä ensi kesäksi valmistuu. Toivossa on hyvä elää...

Ja sitten vielä se kesäkassi (Novitan Tennessee, malli jostain parin vuoden takaisesta suomalaisesta käsityölehdestä):



Tämän kassin varalle mulla olikin suuret suunnitelmat. Tarkoitus oli ommella mukaan vuori ja kaikki. Kantohihnojen virkkaaminen on niin tylsää, että siihen tämä on taas jäänyt. Ehkä ensi kesäksi tämäkin...