mekkoja mulle, mekkoja sulle

Taas luistaa :)
Selvitin saumurin lankaongelman, ja lauantaisten juhlien inspiroimana olen nyt ommellut jonkin verran. Pitäähän sitä juhlamekko saada ;)



Mekko ei ole vielä ihan valmis: helma kaipaa kääntämistä ja yläosa kiinnitysnaruja. Ei kietaisumekko muuten oikein päällä pysy.
Malli on Modasta vuodelta 2003. Tämä mekko on ollut suunnitelmissa tehdä siitä asti. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sano :) Syy mekonteon viivästymiselle on yksinkertainen: yritin funtsia, miten tuosta saisi järkevästi tehtyä imetysmekon ilman, että pitää kietaisukaistaleita sen kummemmin availla. Nyt nuorinkin on jo sen ikäinen, ettei enää ole sekunnin päälle amman saanti, joten unohdin imetyssysteemit tämän mekon osalta. Kangas on ihanaa - ja sitä jäi sen verran, että saan kuopukselle tehtyä siitä vielä liivimekon. Jee :)

Äitini toi pääsiäisenä Tunisiasta huivin, joka sopii mielestäni hienosti tämän mekon kanssa. Ettei tarvitse olla paljain hartioin, nääs.



Tänä iltana surruttelen tuon loppuun. Koneet odottavat jo lastenhuoneen pöydällä. Siellä siksi, että keittiöstä kuuluu äänet liian selvästi makkariin, enkä halua häiritä muiden unta. Lastenhuoneesta ei makkariin kuulu mitään, kun laittaa oven kiinni. Korkeintaan naapurit voivat vähän häiriintyä ompelukoneen ja saumurin säksätyksestä, joten ihan yömyöhään ei viitsi ommella. Harmi sinänsä, sillä silloin sitä aikaa olisi parhaiten ompelutöihin käyttää.

Liivimekoista jo mainitsinkin. Kävin läpi kangaslaatikoitani, ja raakkasin tilkut päivikseen menevään pinoon. Samalla tein löytöjä :) Nyt on kaivettuna kankaita paitoihin, hameisiin, kapreihin ja kuopukselle liivimekkoihin. Sellainen ei nimittäin vie paljoakaan kangasta, joten suuripiirteisenä kun aina ostan vähän enemmän kuin ohjeessa sanotaan, pysyy likka liivimekoissa :)

Kaksi olen saanut viittä vaille valmiiksi:



Farkkukankainen vaatii huolittelua, kukallinen enää nepparin taakse. Nämä ovat kokoa 90 cm, joten jos hyvin käy, menevät vielä ensi kesänä.

Näiden ja muiden kesämekkojen kanssa käytettäväksi olen tekemässä vinon pinon leggingsejä. Trikootilkkujakin riittää. Ja onpa tullut jokunen palanen ostettua ihan tätä tarkoitusta varten ;)

Tässä malliksi (leggingsin lahkeet kaipaavat huolittelua ja vyötärö kuminauhaa - vaikkei se tässä näykään):



Onpa kyllä kiva ommella pitkästä aikaa!

Tahmeaa menoa

Valitettavasti ei kuvia tällä kertaa. Ei keskeneräisistä kehtaa ottaa...

Suunnitelmat vain surisevat päässä, ja kamalasti tekisi mieli tehdä kaikkea. Kaksikin neuletyötä kulkevat pikkupussissa mukana, kun ulkoilen lasten kanssa. Iltaisin istun sohvalla, katson telkkaria ja neulon. Työt etenevät tasan niin pitkälle, kunnes pitäisi alkaa saumoja ommella. Siihen loppuu innostus sen työn osalta, ja kaivan esiin uuden ohjeen ja uudet langat, ja annan palaa. Ei kukaan tulisi kokoamaan näitä viittä vaille valmiita töitä?

Puikoilla on tällä hetkellä pitsineulekolmiohuivi (ensimmäiseni!) TeeTeen Kamenasta. Langan väri on herkullisen punainen ja tarkoitus olisi saada huivi valmiiksi juhannukseksi. Näen jo itseni kokon loimussa huivi hartioilla laulamassa suomalaisia kansanlauluja :) Valitettavasti lanka taitaa loppua kesken ennen kuin huivi on hartiahuivimitoissa. Ostin nimittäin vain yhden vyyhdin testausta varten. Lankaa on kiva neuloa, mutta hieman harmittaa se, että siinä on kohtia, joissa toinen säie kahdesta on poikki. Niissä kohdissa en uskalla jatkaa yhdellä säikeellä vaan puran pari senttiä, katkaisen langan heikosta kohdasta ja jatkan työtä ikään kuin ottaisin uuden kerän käyttöön. Saa taas päätellä langanpäitä, huoh.

Toinen puikoilla näppärästi kulkeva on hihaton toppi, jossa helmassa on pitsineuletta. Langat (kevyesti pätkävärjättyä oranssia Linie 164, java color) tilasin jo viime kesänä, kun mallin bongasin Anopin ostamasta Kauneimmat Käsityöt -lehdestä. Tätä on kiva tehdä, kun siihen ei tule sivusaumoja ollenkaan :) Todennäköisesti tämänkin tekeminen hyytyy siinä vaiheessa, kun pitää reunoja alkaa huolitella ja nappeja hankkia...

Saumojen ompelua odottavat lisäksi kaksi hihatonta puuvillatoppia esikoiselle ja keskimmäiselle. Esikoisen toppi onnistui ihan hienosti, mutta keskimmäisen topista tuli ihan liian lyhyt. Pitää siis purkaa ja tehdä vähän pidempi. En uskalla luvata, että kesäksi saisi sen käyttöönsä. Harmi sinänsä. Niin, ja sitten on murheenkryyni: Linie Alphasta tehty puuvillaneule, jossa jänniä palmikonkiertoja. Ohje Novitan vuoden 2006 kesän lehdestä. Epäilen, että tuo neule menee purkuun. Etukappaleen kanssa oli vaikeuksia, kun en halunnut ihan yhtä avaraa pääntietä kuin mitä ohjeessa oli, mutta sen pienentäminen meni vähän mönkään. Ja lanka uhkaa loppua. Eikä pätkävärjätyssä langassa nuo kivat palmikonkierrot edes näy kunnolla. Vähän kyllä harmittaa tuota purkaa, kun siinä oli kuitenkin aikamoinen työ. Useita tunteja hiekkalaatikon reunalla istuessa, sormet kohmeessa... No, pitää miettiä, mitä sen kanssa teen.

Ja jotta ei ihan tylsistyisi, pitäisi neljään neuleeseen kiinnittää vetoketjut. Yhdestä sellainen puuttuu kokonaan, kolmeen muuhun olen ketjun jo harsinut, mutta se varsinainen kiinnittäminen on jäänyt tekemättä.

Kaiken lisäksi nyt on alkanut ompeleminen houkutella entistä enemmän. Innostusta hidastaa saumurin selittämätön kenkkuilu, kun se jatkuvasti katkoo toista alalankaa, vaikka mitä tekisin. Pöh. Ei nyt suksi oikein luista, näköjään...

Pipoja kevään hengessä

Siivotessani lasten vaatekaappeja löysin kuopuksen vaatteiden joukosta reilu vuosi sitten neulomani puuvillapipon. Ohje on muistaakseni jostain "Kauneimmat käsityöt" -lehdestä, numeroa en enää muista. Ihan kiva palmikkopipo, ja kiva idea tuo "tupsu" päälaella.



Muistelisin kuitenkin, että vähän tuon pipon neulominen tuskastutti, kun pyöröillä pistin menemään ympäri, ympäri ja aina välillä palmikonkierto sekaan. Senkin muistan, että tuo kuvassa oleva koko olisi kaksivuotiaan, mutta ei taitaisi tuo kaksiveelle päähän mahtua. Kuopuksellakin tuo pää on pieni ja siro, ja välillä pipo näyttää hyvinkin pieneltä.

Ja sitten vähän uudempaa tuotantoa:





Kaksi samanlaista pipoa. Malli Suuresta Käsityölehdestä viime kesän kaksoisnumerosta (jos en ihan väärin muista). Koska ei lankalaatikosta löytynyt mansikanpunaista lankaa, otin käyttöön pinkin Mandarin Petit -langan jämät (samaa, kuin siinä aikaisemmassa raitaneuleessa) sekä vajaan kerän vaaleanpunaista Tennesseetä. Tämä malli houkutti siksikin, kun minusta nuo "rullat" on hirveän kivan näköisiä :)

Kuinka ollakaan, Mandarin Petit -langasta neulotusta piposta tuli himpun verran liian suuri kuopuksen pieneen päähän. Tennessee onnistui hieman paremmin, varmaan siksi, että tein sen toisena ;)

Langan menekkiä en äkkiseltään uskalla sanoa. Noin puoli kerää sitä meni per pipo.



Siinä mielessä kivat pipot neuloa, että syntyivät kuin itsestään ulkoilujen aikana. Mitäs muuta sitä pihalla tekisi, kuin neuloisi? ;)