Vauvaonnitteluja

Tulihan sekin ilta, että sain raahattua askartelulaatikkoni esille ja istuuduttua alas. Haikein mielin siirsin neuleen (Sublimen merinovillasta nuttu kuopukselle) syrjään ja tartuin saksiin ja liimaan. Vauvat ne kasvavat niin äkkiä, että oli ihan pakko tarttua jo toimeen.

Tässä ensimmäinen:

Tämä kortti lähtee huomenna postin mukana Keski-Suomeen.

Alla on valkoinen neliskanttinen korttipohja (taitettu). Päälle liimasin vaaleanpunaisesta kuitukankaasta samankokoisen palasen. Sen päälle liimasin söpön vauvakuvan. Kuva löytyi netistä, josta siirsin sen tekstinkäsittelyohjelmaan, tulostin kiiltäväpintaiselle paperille ja leikkasin ovaalin muotoon. Kuva olisi varmaan näyttänyt paremmalta, jos tuohon olisi ollut liimata vielä jotkut kehykset, mutta työvälineet eivät ole ihan priimaa - vielä.

Sitten ryhmäkuva:

 

Näistä kolmesta ensimmäinen matkaakin kauas, aina Japaniin (Tokioon) asti.

Kuva löytyi tähänkin netistä ja hoidin sen ulos samoin kuin edellä. Tällä kertaa vaaleanpunainen paperi korttipohjan päällä on käsintehtyä. Ja tällä kertaa leikkasin siihen aukon tuota kuvaa varten. Kulmien sydämet tein "sydänreijittäjällä" vaaleanviininpunaisesta kartongista.

Walesiin päätyy kortti numero kolme:

Valkoiseen korttipohjaan tein kohokuviolevyllä kolme sydäntä tuonne vasempaan yläkulmaan. Toisella kohokuviolevyllä tein nuo kirjaimet, jotka sitten leikkasin irti ympyrän muotoon. "Pallot" on kiinnitetty korttiin 3D-tarroilla. Niiden välissä on itsekiinnittyvää nauhaa. Ja alakulmassa vielä kuvioreijittäjällä tehty kulma.

Ympyrä sulkeutuu, kun neljännen vauvakortin määränpää on Hämeessä:

Yhä vain samoja valkoisia korttipohjia. Tähän leimasin keskelle tekstin "Onnea", kohokuviolevyllä tein kolme sydäntä oikeaan yläkulmaan ja askartelulaatikon kätköistä löytyneet 3D-kukat kiinnitin vielä lisäksi tuohon korttiin. Tämä tietysti kävisi myös hääonnittelukortista, mutta kun sydämiä on kolme, tarkoittaa se enemmän kolmen hengen perhettä kuin pariskuntaa :)

Joka kortissa on sisällä myös runonpätkä. Nekin löysin netistä ja otin käyttöön. Englanninkieliset runot löytyivät täältä (NB 18). Ja läjäpäin suomenkielisiä runoja löytyy täältä.

Ja jottei ihan tylsäksi kävisi tämä elämä, sain taas tänään kuulla eräältä ystävältäni vauvauutisia. Se tekeekin korttitehtaalla ruuhkan touko-kesäkuulle ;)

Näpertelyä

Vauvauutisia ei voi välttää, kun "kaikki" tuntuvat olevan lisääntymisiässä. Ja tämä ihan hyvällä sanottuna :)

Viime keväänä vauvoja syntyi lähikaveripiiriin kolme. Onnittelukorteista tuli silloin tällaisia:

 

Nyt uusia vauvoja on syntynyt kuukauden sisällä jo neljä (kaikki tyttöjä!), joten korttien kanssa alkaa olla kiire. Ideoita on, toteuttamiseen vain aikaa harmillisen vähän. Korttiaskartelu on rakas harrastus, mutta yleensä saan siihen mukaan muutaman pikkuapulaisen. Ja rehellisyyden nimissä sanottakoon, että askartelut ja neulomiset hoitaisin mieluummin ihan yksin.

Joku ilta täytyy neulomisen sijaan pyhittää vauvakorttien tekemiselle. Varmaan tänään tai huomenna. Kuvia tulossa :)

 

Uutta puikoille

Aiemman postauksen villahousut kaipaavat ihan selvästi villapaitaa kaveriksi. Jo ennen housujen aloittamista tilasin lankaa neuleunelmia.fi -nettikaupasta. Ihastuin ruskean villapaidan myötä Sublimen merinovillalankaan, joten sitä piti saada kuopuksellekin, tosin punaisena. Paketti tuli eilen, mutta kuvia en siitä ole vielä ehtinyt ottaa.

Sen sijaan otin kuvan langoista, jotka tilasin itselleni :)

Lanka on Sublime cashmere merino silk dk, josta kilkuttelen itselleni V-pääntiellä varustetun neuletakin. Olen jo aloittanut, ja on tosi vaikea laittaa neule syrjään muiden hommien tieltä.

Tämän erän lankaa tilasin ulkomailta, Englannista. Selvää on, että English Yarns toimittaa lankoja ihan kiitettävällä nopeudella :) Puhumattakaan siitä ihanasta valikoimasta, josta piti valita.

Nyt on sekin pää sitten avattu...

 

Damaskit

Kylmyyttä torjumaan päätin neuloa kuopukselle villahousut. Edelliset olivat kokoa 70cm, ja auttamatta liian pienet. Sain kuin sainkin nämä uudelle pakkasjaksolle valmiiksi.

Langan ostin ihan Anttilasta, Novitan Nallea. Kuopus oli mukana valitsemassa. Ja hyvin valitsi ;)

Ohje on tuttu ja hyväksi todettu Novitan numerosta 2/2002. Koko 90cm. Aloitin kolmosen sukkiksilla, mutta aika pian vaihdoin 40 cm:n pyöröihin. Ensin toinen lahje, sitten toinen, ja sitten molemmat pyöröille, tällä kertaa 60 cm:n. Resorien joustinneule on 1 o takareunasta, 1 n, joka on musta nätimpää kuin se perinteinen 1 o, 1 n. Yläresorin neuloin myös kaksinkertaiseksi, ettei tarvinnut ommella sitä kiinni. Näin siitä tuli sopivan joustavakin. Sen verran jätin takaa auki, että sain kuminauhan pujotettua. Ohjeessahan ei ole kuminauhakujaa, vaan housujen pitäisi pysyä päällä pelkän resorin voimalla. No, ei meidän lapsilla ainakaan :)

Loppujen lopuksi ommeltavaa tuli vain vähän haarasaumaa - ja sen jälkeen vasta huomasin, että samassa lehdessä on ohje, jossa ei ilmeisesti tarvitse tehdä senkään vertaa. Se lähtee kokeiluun seuraavaksi, kun villahousuja alan neuloa.

 

Vuoden ensimmäinen

Vuodenvaihde meni sujuvasti mökkeillessä Etelä-Savossa, Kutemajärven rannalla. Ulkoiltua tuli vähän, sen mitä nyt suht kovassa pakkasessa ja viimassa kykeni. Sitäkin enemmän tuli kuitenkin neulottua. Neljän päivän mökkireissulle lähdin lankakerät kainalossa, kotiin tulin valmis neulepaita kassissa :)

Kuopus valitsi paitaansa langat. Hän halusi ruskeaa. Minä halusin merinovillaa. Päädyimme Sirdariin, Sublime Extra Fine Merino Wool DK. Paidan ohjeet poimin Suuri Käsityölehdestä nro 11-12/08.

 

Tämänkin kanssa sain temppuilla tiheyden suhteen. Nelosen puikoilla tuon ilmoitettu tiheys on 22 silmukkaa kymmenellä sentillä. Ja pah! Neuloin kolmosen puikoilla, ja kymmenelle sentille tuli aina vain 19 silmukkaa. Se tiesi leveyteen viisi senttiä lisää.

Ja niin 90cm:n koosta tuli 100cm:n koko, kuin vahingossa :) (Ohjeet olivat 90cm, 110cm - jota kokeilin ensin - ja siitä pari vielä isompaa.)

Tuota oli taivaallista neuloa! Ja vaikka itse sanonkin, olen erittäin tyytyväinen neulepintaan: sileää ja tasaista.

Seuraavaksi tilaan tuota lankaa sekä kuopuksen neulepuseroon että omaani - ja kärsin henkilökohtaisen vararikon...

Tähän työhön keriä oli kuusi. Vajaa yksi jäi jäljelle, eli n. 40g.

Ohje oli kyllä vähän kumma. Takakappaleen kanssa ei ollut mitään ongelmia, mutta etukappale olisi pitänyt tehdä kolmessa osassa. Häh! Ei mitään langan tuhlaamista. Siinä neuloessani sitten suunnittelin työtä eteenpäin yhdellä etukappaleella. Keskelle eteen tuleva ainaoikein-kaistale oli ohjeessa neulottu erikseen - kahteen kertaan. Eli oikea etukappale + kaistale sekä vasen etukappale + kaistale. Se olisi tiennyt ensinnäkin tajutonta saumojen ompelua ja toisekseen kaksinkertaista etumusta. Kuumaverinen keskimmäiseni ei olisi siitä pitänyt.

Niinpä neuloin kaistaleen yhtenä kappaleena etukappaleiden kanssa yhteen. Jätin silmukat odottamaan kainalokavennusten jälkeen, ja tein olat valmiiksi. Sitten ompelin etu- ja takakappaleet yhteen, otin silmukat puikoille ja neuloin kaitaleeseen pitkän jatkon. N. 40cm verran. Sen sommittelu kaulukseksi olikin jälleen oma haasteensa, mutta ihan hyvin siinäkin mielestäni onnistuin, vai mitä:

 

Tästä se lähtee, uusi käsityövuosi :)

Pikkunopeaa vuoden lopuksi

Joulun alla esikoisen pyynnöstä neuloin hänelle pipon. Speksit olivat seuraavat: vihreää alas ja sinistä ylös koska "ruoho on vihreää ja taivas on sininen". Suuntasin kulkuni Anttilaan, ja ostin kerän kumpaakin väriä. Lanka on täysin tekokuitua, 100% akryyliä. Merkki taisi olla Fleur.

Kolmen mm:n  40cm:n bambu-pyöröillä pistelin menemään, kuvio syntyi omasta päästä. Ihan tyytyväinen oli poika pipoonsa, kun sen seuraavana päivänä päähänsä sai.

 

Vähän jäi mielestäni lyhyeksi, kun ei ihan pysy korvilla, mutta kun kerran pipon omistaja siitä tykkää, niin en minäkään viitsi valittaa.

Lankaa jäi noin puolet jäljelle, eli yhteensä 50g. Ei muuta kuin keskimmäisellekin pipo. Halusin kokeilla, miltä värien kierteisyys näyttäisi. Ihan hauskalta, mielestäni:

 

Nyt tuli riittävän syvä pipo, kun korvatkin peittyvät. Lämpöäkin varmaan riittää, kun toinen väri juoksee koko ajan toisen takana.

Ylhäältäpäin tuo kierrepipo näyttää aika vekkulilta myöskin:

 

Molemmissa tein kavennukset niin, että neuloin kaksi oikein yhteen ja sen jälkeen aina välikerros oikeaa.

 

Mieskin on valitellut sopivan pipon puutetta. Laatikossa oli jemmassa kerä mustaa Seiskaveikkaa, joten eikun se puikoille. Hyvän mallin löysin Ullasta: Samoojapipo.

Seiskaveikan tiheyden kanssa oli tekeminen, ja tuo mallikuvio ei todellakaan toistu niin monta kertaa, kuin tuossa Ullan sivuilla olevassa kuvassa.

Silti on kivan näköinen. Etenkin päältä. Kukkapipo ;) (Ja tätä ei sitten sanota miehelle ääneen!)

 

Kuten myöhemmin kävi ilmi, tästä yksilöstä tuli harjoituskappale. On kuulemma hieman liian löysä, ja käännetty resori ei pidä tuulta riittävän hyvin. Ei mitään, toinen kerä mustaa Seiskaveikkaa on odottamassa, ja tarkoitus on ottaa uusinta vielä ennen hiihtolomaa. Tuotekehittelyä luvassa: kireämpi ympärysmitta, leveämpi resori, ja taitteen sisään kaitele fleeceä. Johan luulisi tuulen pysyvän poissa korvista! Palaan raportoimaan sitten kun on jotain raportoitavaa :)

* *

Ja tästä päästäänkin sopivasti keskusteluun neuleiden tiheyksistä. Joko olen onneton tunari, mitä aiheeseen tulee, tai sitten en vain ymmärrä, mutta tuntuu, että ikinä eivät vyötteessä ilmoitetut tiheydet toteudu. Eivät ainakaan suosituspuikkokoolla, vaan jollain pari-kolme kokoa pienemmillä puikoilla. Perkule! Ärsyttää jatkuvasti olla purkamassa työtä. (Ehkä vika onkin siinä, että en ole mitenkään tunnollinen mallitilkun tekijä, vaan neulon sitä ehkä n. 5 x 12 cm, ja siitä sitten yritän laskea tiheyttä. Aijai, pitäisiköhän muuttaa taktiikkaa...)

* *

Meinasi unohtua: kuopuksen pipo!

Jo alkusyksystä törmäsin tähän ihanaan pörrölankaan Menitassa käydessäni. Jos en ihan väärin muista, langan nimi on Fanny. Suosituspuikkokoko on 4mm, ja sitä kokoa luulin käyttäväni, kun tätä pipoa aloin lyhyillä pyöröillä neuloa. Yhdestä kerästä tuli tällainen pipo. Ja vasta pipon valmistumisen jälkeen huomasin kilkuttaneeni tämän en nelosen vaan KAKKOSEN puikoilla. Jäi vähän lyhyeksi, mutta en lähtenyt enää purkamaan. En usko, että tämän langan purkaminen edes olisi mahdollista...

Pipo on siitä jännä, että se venyy ja paukkuu. Ihan oikeasti. Neuloin sen ihan vain pyörönä ja lopuksi päättelin kolmen puikon päättelyllä yläsauman.

Pipo ei ensin kiinnostanut neitiä yhtään, mutta on nyt joulun jälkeen ollut suosikkipipo. Ja ihan söpöhän hän on  tuo pipo päässään :)

 

 

Vanhan vika ja uuden eka

Vuoden vaihtuminen meni hienosti neulepuikot kädessä. Nautin illan rauhasta lasten jo mentyä nukkumaan ja mennä kilkutin eteenpäin. Sain kuin sainkin omat kalansuomusukat valmiiksi ihan ekana työnä tämän uuden vuoden puolella :)

Lankana lupaamaani oranssia Nallea (alekorista yksi kerä). Puikkoina edelleen ne tutut 2,5 mm ruusupuiset. Lankaa jäi n. 20 g jäljelle.

Kun alkuperäisessä ohjeessa kuvio toistuu 6 kertaa, niin Nallella neuloin sen vain 4 kertaa. Eli loin 48 silmukkaa, kun mallikerta on 12 silmukkaa. Eikä mitään ongelmia ohjeen "transponoinnissa" tällä kertaa. Mikä ihme!

Seuraavaksi pitäisi alkaa tehdä huovutettuja tumppuja. Ja lisäksi lapset ovat tilanneet villahousuja, yhdet per nenä. Ihmeiden aika ei siis ole ohi :) Katsotaan, mitä tässä ehtii tehdä ennen kuin pakkaset hellittävät. Nyt on ainakin pää niin sanotusti avattu ;)