Selkeää ja suoraviivaista

Olen jo pitkään kaipaillut uutta ilmettä meidän olohuoneeseen. Aikaisemmat oranssinsävyiset verhot ovat olleet lempparini, mutta nyt näin pimeän aikaan alkoi tuntua, että ne myös syövät kaiken sen vähänkin valon, mitä sisälle tulee tai mitä sisällä on. (Joo, sitä voisi myös miettiä uusia valaisimia olkkariin...)

Toiveena oli löytää kangasta, jossa on värikkäitä summittaisia viivoja valkoisella pohjalla. Ikään kuin maalipensselillä vetäistyjä ja ihan perusväreistä: punaista, sinistä, keltaista, vihreää. Ei siis mitään kukka-, lehti- tai lintukuosia. No, eipä sellaista löytynyt, enkä ole kankaanpainantaan niin tutustunut, että olisin uskaltanut mieleistä kuosia lähteä itse painamaan. Olin kierrellyt pitkin syksyä eri kangaskaupoissa (netissä ja muualla), mutta mikään ei oikein iskenyt.

Eilen kävin esikoisen kanssa Eurokankaassa, kun hänellekin piti saada uudet verhot. (Vanhat dinoverhot annettiin eteenpäin, nääs :) ) Hän valitsi omaan huoneeseensa lämpimänoranssit yksiväriset verhot. Ne surauttelin heti eilen ja ripustin ikkunaan. Minä sen sijaan kiertelin ja kaartelin pitkin Eurokangasta ja etsin sitä oikeaa verhokangasta meidän olohuoneeseen. Vähän oli huono aika, kun joulukankaita oli niin paljon, eikä ihan sellaista löytynyt, mitä oli mielessä. Mutta tyydyin toiseksi parhaaseen, ja nyt, kun sain verhot ommeltua ja ripustettua, olen niihin oikeastaan aika tyytyväinen :)

Olohuone valostui selvästi, eikä tuo kukkainen kuosikaan niin kamalan paha ole. (Silti edelleen hakusessa on se juuri oikea kuosi. Saa nähdä, osuuko koskaan kohdalle.)

Sen siitä saa

Marttojen järjestämään tekstiilikeräykseen vein pari viikkoa sitten 6 jätesäkillistä tekstiiliä. Yksi säkillinen oli täältä meidän kaapeista, vanhoja pyyhkeitä ja lakanoita. Loput olivat mökiltä ja täynnä vanhoja lakanoita, pyyhkeitä, pöytäliinoja ja verhoja. Olisivat menneet kokkoon, jos en olisi ystäväni kautta tuota keräystä bongannut. Kiitos siitä siis :)

Tarvikkeiden yhtäkkiä loppuessa - enkä rehellisesti sanottuna kertaakaan ajatellut säästäväni niitä vanhoja lakanoita repiäkseni ne matonkuteiksi - jäi kuitenkin pieni tarve toiseen virkattuun mattoon. Se meidän pikkuneidin uusi huone, nääs...

Tässä siis tulos:

Oli ihan pakko tilata 4 kg valmista ontelokudetta Kauhavan Kangas-Aitasta! :D

Ohjeessa sanotaan, että tuo valmis kude pitäisi kastella ja kuivattaa ennen kuin vyyhdit kerii ja niistä alkaa mattoa virkata. Ontelokude kun kutistuu 15-20 %. Nyt vielä pähkin, jättäisinkö tuon kuitenkin välistä ja vain virkkaisin sen maton. Jos se sitten pesussa kutistuu joskus tulevaisuudessa, niin meneeköhän matto pilalle? Sillä aikaa kun punnitsen riskiä maton pilallemenosta, neulon talveksi sukkia ja tumppuja :)

Kun itseään on vaikea hillitä

Pääsin tänään pyörähtämään Eurokankaassa pikaisesti. Tarkoitus oli ostaa uusi vetoketju siihen vaaleanpunaiseen pintaneuleeseen sekä napit vauvan nuttuun. Sainkin nuo hoidettua. Minusta nämä napit ovat aivan ihanat:



Ei kyllä ollut mikään yllätys, että kaupasta poistuin ostoskassissa paljon enemmän kuin mitä lähdin hakemaan. Niin käy joka kerta. Lapsi karkkikaupassa -efekti puskee päälle, enkä voi sille mitään. Tai voisin, mutta kun en halua voida :) Joten tässä suurin osa ostoskassin sisällöstä:



Mustakuvioinen kangas on palapuolelta, trikoota, jossa himppunen elastaania joukossa. Siitä saan tehtyä ainakin yhden imetyspoolon. Keskellä tumma luumunvärinen kangas on myöskin palapuolelta ja trikoota, ja siitäkin tullee itselleni imetyspoolo. Talvea varten on hyvä varustautua (sillä oletuksella, että saan nuo tämän talven aikana vielä tehtyä) ;) Oikealla harmaa kangas on polar fleeceä, ja siitä tein heti tänään kauppareissun jälkeen miehelle kaulurin ja itselleni kissapipon. Kuvia seuraa jos seuraa... Ohut satiininauha on tarkoitettu yhtiin neulomiini sukkiin tehosteeksi. Sukat löytävät tiensä pukinkonttiin ja sitä kautta lahjansaajalle reilun kuukauden kuluttua. Ja sitten on tuo vauvan nuttu ja siihen napit. Kuvassa näkyvien lisäksi ostin myös itseliimautuvaa heijastinkangasta, nylon-paikkakangasta (epätoivoinen yritys pelastaa esikoisen ja keskimmäisen Reimatec-talvirukkasista mitä pelastettavissa on), parit uudet kaavat (puseroita) sekä pieniä läpinäkyviä muovineppareita rattaiden verhoilua silmälläpitäen. Niin, ja sen vetoketjun, joka ei myöskään ole kuvassa.

Sisäinen shoppailijani koki - kuten näkyy - syvää tyydytystä tänään ;D

Tuliaisia ja uusia puikkoja

Mies tuli tänään matkoilta kotiin ja toi mukavia tuliaisia: "The Best of Interweave Knits" -kirjan. Olen hurmaantunut!! Lienee turha sanoakaan, että to do -lista piteni kertaheitolla...



Kuvan alalaidassa ne uudet pyöröt, jotka pari päivää sitten tilasin täältä ja täältä. 2mm ja 2,5mm pyöröjä 40cm pituudella on muuten yllättävän vaikea löytää, joten piti tyytyä siihen, mitä sai. Ja parempi nuo kuin ei mitään. Nyt on hyvä aloittaa useampi eri työ, kun puikkoja riittää :)

Ei hulluille eikä herroille...

Kaunis syysauringonpaiste inspiroi tallettamaan kameran muistikortille jotakin, vaikka keskeneräisistä töistä olikin kyse ;)

Ihan ekaksi näppäsin kuvan siitä kummitytön takista. Kesken se on edelleen. Tänään illalla olisi tarkoitus keskittyä vaativaan napinläpien ompeluun, ja helman huolittelen huomenna illalla. Suunnitelmissa on hoitaa se homma sellaisella päärmäysteipillä, niin ei tulisi (rumaa) tikkausta helmaan. Ensin pitää vain löytää sellaista teippiä...



Sitten se varsinainen keskeneräinen työ. Alussa oli tuo lila mohairlanka, jonka kaveriksi myöhemmin ostin valkoista pari kerää. Noista piti tehdä paita, mutta päädyinkin sitten siihen, että yritän vapaaneulonnalla saada valkoisesta mohairista aikaiseksi slipoverin V-pääntiellä ja lilasta teen jossain vaiheessa kauniin pitsineulehuivin. Jälkimmäisen malli tosin on vielä hakusessa, mutta se ei hidastane tahtia.

Valkoista lankaa on vielä yksi kerä jäljellä, joten nyt jo jännittää, pitääkö jostain hankkia tuota lisää, vai käykö niin hyvä tuuri, että saan slipoverin tehtyä kahdesta kerästä lankaa.



Ja sitten on nämä langat:



Tilasin reilu kuukausi sitten yllätyspaketin Vihreästä Vyyhdistä. Viisi kerää ihanaa Supersockea. Yhdestä kerästä olen jo tehnyt sukat, ne vihreät maastokuvioiset. Neljä vielä jäljellä. Yhtä pihtaan johonkin ihanaan, mutta nämä odottavat jo työstämisvuoroaan. Karamellivärisestä (oikealla) teen itselleni pipon. Ohjeen olen jo bongannut Suuren Käsityölehden viimeisimmästä numerosta. Kahdesta muusta tulee villasukat pukinkonttiin. Tai näin olen suunnitellut. Ihan varmasti lankaa jää tähteeksikin, ja niistä sopivasti yhdistellen suhauttelen lapsille villasukat ja -tumput. Mielellään ennen kuin talvi on ohi... ;)

Aah, ei käy aika pitkäksi ainakaan vähään aikaan.