21.11.2020

Taustalla tapahtuu koko ajan

 Vaikka täällä blogin puolella onkin ollut superhiljaista, taustalla oikeassa elämässä on tapahtunut koko ajan paljon asioita myös käsityörintamalla. Etupäässä päivitän käsityöjuttujani mobiililla sosiaaliseen mediaan, kun se on jotenkin helpompaa kuin kikkailla tietokoneen kanssa. Tässä nyt kuitenkin kootusti muutama huippuhetki menneiltä parilta vuodelta ;) 

Neulomisinnostus ei ole osoittanut laantumisen merkkejä, mistä olen itse kyllä aika ihmeissäni. Mitään isoja projekteja en ota puikoille, joten pääasiassa neulon sukkia, joita sitten jakelen ympäriinsä. Olen kovin ihastunut Niina Laitisen sukkamalleihin, ja tässä ostellut myös ne julkaistut neuleohjekirjatkin. Suosikkimalleista olen neulonut useammankin version. Todisteeksi tästä yhä jatkuvasta innostuksesta muutama sukkakuva:




Suvun uusimmalle tulokkaalle neuloin tilaustyönä viime talveksi kettukarkkipöpät. Pöpäohje löytyy verkkoneulelehti Ullasta, kettukarkkikuvion luomisessa käytin apuna jo aikaisemmin näissä intarsia/kirjoneuletöissä käyttämääni knitpro-ohjelmaa. Näistä tuli oikein söpöt - harmi vain, että käyttäjä on kasvanut näistä jo ulos.


Vuosi sitten tein isoa ompelu-urakkaa, kun työpaikallani valmistauduttiin 40-vuotisnäytöksiin aiheena Liisa Ihmemaassa. Ompelin kolme erikoista Liisan mekkoa, asun toukalle, pelikorttimaan tanssijoiden puvut ja näiden lisäksi vielä tutu-asun Esmeraldan variaatioon sekä asun Talismanin variaatioon. Oli aika intensiivinen loka-tammikuu vuosi sitten ompelurintamalla. Juhlanäytökset menivät erinomaisen hyvin, ja nuoret esiintyjät saivat runsaasti kiitosta ja kehuja työstään. Mikäs sen ihanampaa :) 



 





Tänä keväänä jäivät oppilasnäytökset tanssimatta koronan takia, eikä nyt joulunakaan näytöksiin tehdä mitään uutta, kun niitä ei tanssita maksullisina yleisötilaisuuksina. On siis rauhallista sillä rintamalla, mikä tarkoittaa, että jatkan sukkalankavarastoni tyhjentämistä. (Vaikka ankarasta tyhjentämisestä huolimatta langat eivät tunnu yhtään vähentyvän, kummallista.)

Toki ajan henkeen kuuluen olen suristanut kasaan kasvomaskeja. Löysin hyvän "kuonokoppa"-mallin ohjeen, josta olen tehnyt itselleni kuosillisista kankaista maskeja. Lisäksi perheen teini pyysi, että teen hänellekin, mutta mustia ja tekstillä "lusmu". Tein työtä käskettyä ;) 



Näillä mennään kohti tämän vuoden loppua ja uuden alkua. Ja mikä ilahduttavinta, toissa kesänä remontoitu ompeluhuoneeni on edelleen yhtä ihana kuin oli remontin jälkeenkin. Tässä huoneesta kuva ilman sisustusta. Tuolla aina sielu lepää <3