Halloween lähestyy

Sain eräältä ystävältäni pienimuotoisen haasteen. Hän kysyi, osaisinko tehdä ns. deadpool-naamarin. Ehdin miettiä noin kaksi sekuntia ennen kuin vastasin, että jos en vielä osaa, niin opettelen :)

Olipa hienoa mennä alakerran ompeluhuoneeseeni, jossa on kankaille nyt useita hyllymetrejä tilaa, ja kaivaa sieltä lycrapinosta ensin pala punaista ja sitten pienempi pala mustaa lycraa ja alkaa suunnitella.

Kertaakaan ei tarvinnut ratkoa! Se jo sinänsä on saavutus, kun jotain uutta opettelee ;)

Näitä naamareita voisi tehdä useammankin. Ei haittaisi bad hair daykään, kun tällaisen päälleen pukisi :D

(Kännykän kameralla otettu hämärässä eteisessä. Ei ihan parasta laatua, mutta saa kelvata.)

Kertaus on opintojen äiti

Syksy on käynnistynyt aika hitaasti, mitä käsitöihin tulee. Mutta kyllä tässä iltojen pimetessä ehtii taas neuloa ja ommella, kun ei auringosta pääse samalla tavalla nauttimaan kuin kesällä :)

Jostain syystä jo aikaisemmin tekemäni jutut, kuten Peto- ja Karvissukat ovat saaneet suuren suosion. Niitä siis on nytkin tikuteltu. Lupaan, että piakkoin teen muutakin ;)

Nämä ovat muuten identtiset, mutta toisessa on tuo numero (22) neulottu intarsialla tuohon jalkapöydän päälle. Ja lahjaksi menevät, kuten suurin osa näistä kuviosukista muutenkin :)

Tätini ihastui aikaisemmin tekemiini Karvissukkiin, ja tilasi lapsenlapselleen samanlaiset. Lankana mulle uusi tuttavuus: Gjestalin Maija. Puikkokokona 2,5 mm. Ihan kivat sukat näistäkin tuli :)