Joulu(näytös)kiireitä

Kiireiset kuusi viikkoa takana. Mutta "voittajan" on helppo hymyillä :) Eilen oli oppilasnäytös, joka meni uskomattoman hienosti. Ja olipa kauniita esiintymispukuja nuorilla tanssijoilla, vaikka itse sanonkin ;)

Kuvakavalkadia seuraa...

Jo viime vuonna tein tällaisia tonttujen hiippalakkeja. Nyt tänä vuonna niitä piti tehdä lisää.

Kukkakankaasta tein yhteensä 15 tunikaa. Seitsemän keltaista, seitsemän vihreää ja yksi, jossa etupuoli on vihreä ja takapuoli keltainen. Nämä oli näppärä tehdä, kangaskin oli 100-prosenttista puuvillaa :)

Hieman huonolaatuinen kuva, mutta täydennysompeluna tein 3 mustaa velourmekkoa.

Ja sitten ylpeydenaiheeni: 6 uutta tutu-hametta!

Vanhimman balettiryhmäni kanssa harjoittelimme Jalokivet baletista Prinsessa Ruusunen. Oppilaita ryhmässä on kahdeksan, ja sovitin tanssit niin, että kaikki kahdeksan pääsivät lavalle yhtä aikaa. Hopeassa oli kolme tanssijaa, kullassa kaksi ja timantissa myös kolme. Näistä tutuista kaksi oli vanhempaa tuotantoa, ja hyvillä ohjeilla "tekaisin" sitten kuusi lisää :) Ja niihin totta kai päälliset, platet, joissa värit roolijakojen mukaiset. Korsetit on vanhat, mutta niihin taiteilin uudet koristeet valkoiselle tyllille, jonka sitten harsin korsettiin kiinni. Tadaa - uusi ilme on valmis! Niin, askartelin myös kruunut sopimaan tähän kokonaisuuteen. Hopea, kulta ja timantti. Harmi, että Tiimari meni konkurssiin. Nyt pitää etsiä uusi paikka, josta saa tällaisia isoja "pukukoruhelmiä"...

Erillisenä proggiksena tein myös tanssiteatteripuvustuksen. 12 kappaletta "mekkohaalareita" koreografin suunnitelman pohjalta. Näitä oli kiva vaikkakin haastava tehdä. Silikoniolkaimet aiheuttivat pientä päänvaivaa, mutta siitäkin selvittiin toistaiseksi :)

Ja sitten vielä yhdelle ryhmälle ompelin 12 jouluista pikkuviittaa. Punainen kangas on loimusamettia, valkoinen reunus on pitkänukkaista fleeceä, jota löysin juuri sopivankokoisen palan omasta jemmasta.

Näiden lisäksi tein 16 paria henkseleitä hyvin yksinkertaisella metodilla mustasta leveästä kuminauhasta sekä pienille tanssijoille (piparkakut ja marmeladit) tanssin nimeen sopivat hameet. Täytyypä katsoa, saisinko noista kuvat vielä otettua.

Nyt seuraavat viikot käytän neulomiseen. Onneksi on kohta joululoma. Tosin kun nyt pääsin vauhtiin, tekee kamalasti mieli tehdä vielä lisää valkoisia tutu-hameita. Onhan 8 kpl nyt kuitenkin aika vähän... ;)

Halloween lähestyy

Sain eräältä ystävältäni pienimuotoisen haasteen. Hän kysyi, osaisinko tehdä ns. deadpool-naamarin. Ehdin miettiä noin kaksi sekuntia ennen kuin vastasin, että jos en vielä osaa, niin opettelen :)

Olipa hienoa mennä alakerran ompeluhuoneeseeni, jossa on kankaille nyt useita hyllymetrejä tilaa, ja kaivaa sieltä lycrapinosta ensin pala punaista ja sitten pienempi pala mustaa lycraa ja alkaa suunnitella.

Kertaakaan ei tarvinnut ratkoa! Se jo sinänsä on saavutus, kun jotain uutta opettelee ;)

Näitä naamareita voisi tehdä useammankin. Ei haittaisi bad hair daykään, kun tällaisen päälleen pukisi :D

(Kännykän kameralla otettu hämärässä eteisessä. Ei ihan parasta laatua, mutta saa kelvata.)

Kertaus on opintojen äiti

Syksy on käynnistynyt aika hitaasti, mitä käsitöihin tulee. Mutta kyllä tässä iltojen pimetessä ehtii taas neuloa ja ommella, kun ei auringosta pääse samalla tavalla nauttimaan kuin kesällä :)

Jostain syystä jo aikaisemmin tekemäni jutut, kuten Peto- ja Karvissukat ovat saaneet suuren suosion. Niitä siis on nytkin tikuteltu. Lupaan, että piakkoin teen muutakin ;)

Nämä ovat muuten identtiset, mutta toisessa on tuo numero (22) neulottu intarsialla tuohon jalkapöydän päälle. Ja lahjaksi menevät, kuten suurin osa näistä kuviosukista muutenkin :)

Tätini ihastui aikaisemmin tekemiini Karvissukkiin, ja tilasi lapsenlapselleen samanlaiset. Lankana mulle uusi tuttavuus: Gjestalin Maija. Puikkokokona 2,5 mm. Ihan kivat sukat näistäkin tuli :)

Hauska keikka

Toteutin mielihalujani eilen, kun pääsin pikaisesti käymään Eurokankaassa Kluuvissa. Sen lisäksi, että ratsasin palalaarit - joista normaalisti olen tehnyt uskomattomia löytöjä, mutta tällä kertaa mukaan tarttui vain punaista organzaa ja punaista tukevaa lycratrikoota - ostin lähestulkoon heräteostoksena 11 metriä punaista tylliä.

Myyjä siinä tylliä leikatessaan kyseli, mihin mahdan sitä tarvita. Kerroin tekeväni siitä baletti-tutun. (En kertonut, että heti, kun ehdin. Kitrin punainen tutu on poltellut mielessä jo pitkään, ja se olisi järjestyksessä kolmas itsetehty tutu, ja kuten sanontakin sen kertoo, kolmas kerta toden sanoo. Siitä taatusti tulisi se paras ;) ) Kuinka ollakaan myyjä oli itse vaatetusalan opiskelija, ja heillä tulee tänä vuonna koulussa tutun tekeminen ajankohtaiseksi!

Siinä keskustellessamme tuli jaettua pari vinkkiä "kokemuksen syvällä rintaäänellä" :) Ja pikaisesti näytin, millä tavalla vekittämällä tutusta saa tosi napakan, vaikka tylli itsessään ei ole askartelutylliä kovempaa.

Siinä taas jokunen tunti menee, kun punaista tylliä vekitän :) (Ja siitä punaisesta organzasta teen vielä toisen espanjalaistyylisen hameen, kunhan sopiva aikarako tästä hektisestä arjesta löytyy.)

Äidille ja pojalle lämmikettä

Kun sitä pääsee mökille rentoutumaan (ja nyt on puhe ihan eri mökistä kuin siitä työleiristä), niin sitähän ehtii ja jaksaa tikutella vaikka mitä! Pallosukkien kaveriksi - kun lankaakin kerran riitti hienosti -  ajattelin neuloa koko setin. Siinä on pojalle sukat ja pipo, ja äidille (joka kentän laidalla saattaa värjötellä ;) ), sukat, pipo ja lapaset/kynsikkäät.

Ihan ei salamalla otettu kuva anna oikeutta tuolle vihreälle värille, joka on oikeasti kirkkaampi...

Pojan pipo on tuollainen rennompi ja valuvaisempi, sopinee teinille paremmin :) Äidin pipo on taas napakampi. Molempiin on sovellettu Idealistipipon ohjetta.

Lapaset/kynsikkäät olikin mielenkiintoinen tuttavuus vuosien takaa. Ja taas mä ne neuloin ;) Alla pari kuvaa niistä:

Ja jottei olis päässyt ihan liian helpolla, tein noista tuplalapaset, tosin peukalokiilalla :) Ovatpahan lämpöiset.

Kahdesta kerästä Schoppel Wollen Admiral stärke 6 -lankaa (à 150 g) sekä pienestä määrästä valkoista Seikaveikkaa sai ihan kivat setit neulottua. Admiralia jäi pienenpieni nyssäkkä jäljelle, ja sen taidan lahjoittaa vaikka päiväkotiin askartelutarpeeksi.

Nyt on jo puikoilla uusi työ, jota olisi tarkoitus tehdä, kun vain ehtii.

Valkoista valkoista

Jo toinen ikuisuusprojekti tänä kesänä hoidettu! Olen vaikuttunut - vaikka itse niin sanonkin :)

Kellarissa on pitkään majaillut tämä isäni aikoinaan tekemä kirjoituspöytä.

Tarkoitukseni oli maalata se pikkuneidille kirjoituspöydäksi, hän kun syksyllä aloittaa koulutiensä. Päädyimme kuitenkin viemään pöydän mökille, koska sielläkin sitä tarvittiin. Tosin valkoisena.

Tuossa ei mitään kovin voimakasta lakkapintaa ollut, joten nyt näytti olevan se hetki, kun pöytä saisi uuden ilmeen. Ei muuta kuin maalipurkki auki ja pensseli kouraan :)

Yhden Helmi-pohjamaalikerroksen ja yhden Helmi-kalustemaalikerroksen jälkeen tällainen pöytä kannettiin sen uudelle paikalle:

Hyvä tuli!

Kesällä palloillaan

Pienimuotoisesta neuleähkystä olen selvästikin toipumaan päin, kun mökille otin neuletyön mukaan. Erään ystäväni poika pelaa jalkapalloa helsinkiläisseurassa, ja lahjaksi olin luvannut neuloa tälle tunnukselliset sukat.

Novitalla ei ollutkaan perusvihreää tänä kesänä valikoimissa, joten langat on tilattu muualta. Ja sen verran reilusti, että sukkien lisäksi siitä saa vaikka mitä muuta tunnuksellista lisää ;)

Työt selvästi jo mielessä ;)

Tulihan tässä jo lomailtua aika tavalla, ja kun lapset lähtivät viikoksi isovanhempien kanssa mökille, päätin tehdä sen, mitä on pitänyt jo yli vuosi tehdä. Kaivoin aikaa sitten tilatut ja toimitetut kankaat kätköistä esiin samoin kuin kaavat ja enkunkieliset ohjeet. Loppujen lopuksi aikaa ei sitten mennytkään niin kovin kauan, kun parin päivän aikana sain yhden ihanuuden valmiiksi :)

Tästä se kaikki lähti:

Ensin punaisesta puuvillakankaasta baski ja neljästä osasta ommeltu täyskellohame. Jalkoja vasten tuli punaista kimalleorganzaa, ulospäin oleva kerros on punaista tylliä, jonka tarkoitus on vain antaa lisää "fylliä" hameeseen. Nämä kerrokset ompelin ensin saumurilla yhteen ja sen jälkeen ompelukoneella kokosin nuo palaset. Saumanvarat ulospäin, koska menevät niinkin piiloon :)

Seuraava vaihe:

Leikkasin kimalleorganzasta kaitaleita, jotka ompelin yhteen yhdeksi pitkäksi kaitaleeksi, johon kiinnitin toiseen reunaan mustaa pitsiä. Kolme kaitalerimpsua yhteensä. Samurilla reunojen huolittelu oli ihan jees, mutta pitsin neulaaminen ja sen jälkeen ompelu vei toooosi paljon aikaa. Alimmalla kaitaleella on pituutta n. 19 metriä! Oli siinä rypyttäminen. Siihenkin meni tooosi paljon aikaa :)

Ja sitten:

Keskimmäisen röyhelön vuoro. Samat työvaiheet kuin alimmassakin. Pituutta tällä röyhelöllä on "vain" 13 metriä. Niin, ja totta kai kaikki yhteenompelut, huolittelut ja pitsin kiinnittämiset tein sarjatuotantona.

Kolmas ja ylin röyhelö tehtiin samoin. Sillä pituutta olikin enää vain noin kuusi metriä :)
Kun viimeinenkin röyhelö oli kiinnitetty, ompelin helman kiinni baskiin ja sitten hakaset (joista muutama tosin vielä puuttuu).  Mallasin hametta sovitusnuken päälle, ja muistin, että minullahan oli valmiina yksi musta-punainen korsetti! Se sopi hameen kanssa tosi hienosti yhteen, kun oli vielä tuota "venäläistä" tyyliä suoralla alaosalla.

Saanko esitellä: Espanjalaistyylinen asu vaikka Kitrille. Tadaa! :)

(No niin, mokiltakaan en näin ekalla kerralla voinut välttyä. Röyhelöistä tuli hieman liian kapeat, kun en sitten kuitenkaan noudattanut ohjetta ihan kirjaimellisesti, vaan koska röyhelöt tuntuivat niin kovin leveiltä ohjeessa ja koska lyhensin alushamettakin, tein röyhelöistä jokaisesta 2 tuumaa kapeammat kuin mitä sanottiin. Ei olisi pitänyt. Joten seuraavan espanjalaistyylisen hameen tulen tekemään ohjetta orjallisesti noudattaen. Nih. Nyt jo mietin, miten upealta näyttäisikään valkomusta hame...)

Hiljaisuudesta kuuluu

Kesäkuun viimeistä päivää vietetään, ja tänään VIHDOINKIN olen jälleen päässyt tekemään käsitöitä. Älkää kysykö, miksi on kestänyt näin kauan. Loma, ei silloin ehdi käsitöitä tehdä...

Olen huomenna menossa yhden hyvän ystäväni luo kylään, ja jotain viemisiä teki mieleni tehdä. Niinpä ommella surautin kesäisen setin: kassin, penaalin/meikkipussin ja kännykkäpussin.

Tuttu tekniikka: servietti, lakanakangasta ja kristallimuovi :) Kassiin tein lakanakankaasta kantokahvat ja yläreunan huolittelin satiinivinonauhalla. Penaalin/meikkipussin vetoketju on 18 cm ja tällä kertaa en ommellut ihan ketjun hampaiden vierestä vaan vähän reunempaa, niin vetskari asettui nätimmin. Kännykkäpussiin testasin aikaa sitten tilaamiani suujousia.

Mallia otin Peikonpojan puodista arvonnasta voittamastani sukkapuikkopussista. Suujousi näin omissa käsitöissä käytettynä oli uusi tuttavuus, mutta ei mikään paha nakki kuitenkaan :) Pussin toiselle puolelle taiteilin satiinivinonauhasta pienen lenkin, josta pussin voi ripustaa vaikka kaulaan, kun käyttää esim. karbiinihakaa, jonka lenkkiin pujottaa.

Tässä vielä yritin ottaa kuvaa suujousesta toiminnassa :) 

Pussista tuli sen kokoinen, että oman luurini lisäksi sinne mahtuu hyvin myös iPhone. 

Näitä pussukoita tein loppujen lopuksi kaksi. Ensimmäinen ("testiversio") on tuossa kahdessa ylemmässä kuvassa. Siinä suujousen peittävä pussi (lakanakangasta sekin, vaaleanpunaista vain) jäi himpun liian lyhyeksi, ja jousta näkyy enemmän kuin pitäisi. Tämä jälkimmäinen sai paikkansa tuossa lahjasetissä, ja siinä suujousen osuus onnistui selvästi paremmin.

Joku saattaa ehkä tunnistaa tuon serviettikuosinkin ;) Ainakin ystäväni sivutoimeen se liittyy hyvinkin kiinteästi, joten uskon, että lahja on hänelle mieleinen.

Kesäkassi

Olen tässä jonkin aikaa miettinyt, mitenköhän ja minkälaisia pikkukasseja noista servieteistä tulisi. Pakko oli tänään kokeilla, kun lähes paketillinen ihania mansikkaserviettejä makoili ompelupöydällä.

Siitä siis kaksi serviettiä, saman verran valkoista lakanakangasta ja vielä pari suikaletta samaa kantohihnoiksi, sopivan kokoiset palat kristallimuovia ja pienet pätkät roosaa satiinivinonauhaa. Noin 45 minuutin kuluttua ihana kesäkassi oli valmis :)

Vedenkestävähän tuo ei ole, kun ompelusamoista muovipinta on rikki. Tikkaukset tosin ovat muovin alla.

Tässä on kiva kantaa vaikka hyvää kirjaa ja vesipulloa. Tai neuletyötä :) Pakko varmaan näitäkin on tehdä jokunen lisää...

Pienempi versio

Tyttäreni, tuleva ekaluokkalainen, pyysi jo joululahjaksi omaa tutu-hametta. Kankaat olin hankkinut aikapäiviä sitten, mutta häpeäkseni pitää tunnustaa, että vasta näin kesän korvilla aikaa oli sen verran, että sain yhden pienen tutun tehtyä.

Tähän tilasin ohjeet - yllätys yllätys - rapakon takaa. Ihastuin siihen, että kokoja on 22 ;) Ja samassa ohjeessa on tutun lisäksi myös se korsettiyläosa, joka toimii myös aluspukuna.

Olin luvannut, että tänään, vihoviimeisenä eskaripäivänä pikkuneiti saa viedä tutun näytille eskariin. Joten viime yönä tuli nukuttua vain muutama tunti, kun askartelin tutun loppuun. Ompeluhommat olin toki saanut tehtyä ihan ihmisten aikaan, mutta tässäkin tutussa oli aika paljon käsinompelua...

Yön hämärässä otetut kuvat valmiiksi tägätystä tutusta:

Ensin salamavalolla...

Ja sitten ilman salamaa.

Tutussa on neljä tyllikerrosta, jotka tunnollisesti tuplavekitin ja sitten ompelin kiinni. Väreinä vaaleanpunainen ja liila. Päälle löysin kätköistäni kimalletylliä, josta sain leikattua tuon päällisen. Eipä tarvinnut yksittäisiä paljetteja ommella ;)

Tutun halkaisija on himpun päälle 60 cm. Eli kooltaan sopii 116 cm lapselle.

Ja sitten, tänä aamuna pikkuneiti pääsi pukua sovittamaan:

Hienosti sopii tuo aikaisemmin tekemäni korsettipuku tuon tutun kanssa yhteen!

Oli muuten aika onnellinen tyttö täällä tänään :) Ja eskarissakin, sillä koko päivän sai pitää tuota pukua siellä päällään. Niin, hiukset laitoin nutturalle ja lainasin vielä yhtä tekemääni tiaraa, että saatiin koko kokonaisuus tehtyä.

Tutu oli aika kiva mutta tietyissä kohdin ompelullisesti haastava tehdä. Taidan kuitenkin tehdä näitä lisää, sillä tunnetusti nälkä kasvaa syödessä... ;)

Korsetti ja koristelut

Kevätnäytökset ovat takana ja kesäloma kolkuttelee ovella. Mahtavaa!

Tuhkimo-kokonaisuus meni oikein hienosti, ja puvut näyttivät hyviltä näyttämöllä. Valaistus vielä oikein korosti pukujen hehkua. Heh ;)

Olipa hyvä, että n. viikkoa ennen näytöksiä huomasin, että vihreän puvun korsetti ei oikein istunut tanssijalle. Ei muuta kuin uusi korsetti tekoon! Hyvin ehti.

Tässä käytin Tutu.comista tilaamaani korsetin kaavaa, joka on kuulemma tehty Margot Fonteynin käyttämien pukujen mukaan. Vähän kaavaa muokkasin, koska en tykännyt terävästä "kärjestä" takana keskellä alhaalla, mutta muuten - ja kiitos mallinukkeni - sain korsetin istumaan tanssijalle tosi hyvin.

Olipa hyvä, että olin tätäkin kangasta ostanut vähän reilummin... Sitä oli jäljellä juuri sen verran, että sain tuon korsetin tehtyä. Huh.

Tämä korsetti on siitä kiva, että se tulee tuohon lantiolle, kun se aikaisempi laskeutui sivuilta vain vyötärölle. Puvut olivat enemmän samanlaiset näin.

Ehkä seuraavaan korsettiin tällä kaavalla vähän fiksaan vielä tuota selkää. Olkaimet pysyivät ihan hyvin, mutta saatan haluta kokeilla tehdä sellaisen version, missä on ihan tavallinen mutta tuolla tavalla avonaisempi selkäosa.

Ja tulihan niitä paljettejakin ommeltua...
Näihin vanhoihin valkoisiin korsetteihin ompelin tyllin avulla koristeet. Näyttävät tosi hienoilta, eikö vain :) Ja koska paljetit on ommeltu tylliin, joka on taas yhtenä kappaleena harsittu kiinni korsettiin, saa koristeet helposti irti, jos on tarvis.

Niin, ja nuo vaaleanharmaat hameet tein myös.

On tämä jännä, miten nälkä kasvaa syödessä. Kamalasti olisi pukuideoita testattavaksi kesälomalla, mutta saa nähdä, ehtiikö sitä ompelukoneen ääressä istua...

Melkein valmista

Reilu viikko aikaa kevätnäytöksiin, ja viimeisiä paljetteja ompelen pukuihin. Taputan itseäni selkään tästä mahtavan onnistuneesta aikataulutuksesta, joka kieltämättä on aika harvinaista herkkua ;)

Uskon pukujen onnistuneen yli odotusten - siis oppilaiden. Minähän nyt toki tiesin, mitä olen tekemässä ja kuinka hyvä olen siinä, mitä teen...

Tässä jo vähän maistiaisia siitä, mitä reilun viikon kuluttua näyttämöllä nähdään.

Tämän vaaleanvihreän puvun tein jo viime keväänä, ja se tänä vuonna sopii kuin nakutettu Kevään haltiattarelle. En kuitenkaan malttanut olla vähän viilailematta tuota, kun nyt tarkastellessani sitä huomasin siellä pieniä "virheitä". Lisäksi olkaimet vaihdoin paremmiksi tämän kuvan ottamisen jälkeen.  Olin myös kiinnittänyt korsetin hameeseen ompelemalla korsetin alareunan myötäisesti, mutta siten puku ei istunutkaan tälle tanssijalle, joten ei muuta kuin ratkoja käteen :) Huomenna kokeillaan istuvuutta uudemman kerran.

Kesän haltiatterille tein uudet hameet (ja "hihakkeet"). Korsetteina käytetään jo tanssiopiston vanhoja valkoisesta puuvillasatiinista tehtyjä korsetteja, joihin tytöt saavat ihan itse ommella paljettisommitelman. Täytyy sanoa, että verhokankaat on arvokas aarreaitta ;) Hameessa on päällikerros tuollaista verkkokangasta, johon on ilmeisesti jotenkin "poltettu" nuo päivänkakkarat. Alla on kaksi kerrosta vihreää organzaa. Ja muoto on täyskello. 

Talven haltiattarille ompelin myös vain hameet. Korsetit niitä vanhoja valkoisia, joihin tulee vielä eteen paljettisommitelma (joka siis on vielä työn alla ;) ). Hameissa on kolme kerrosta: alin on harmaata voiléeta, keskikerros valkoista voiléeta ja päällikerros valkoista organzaa. Ja muoto on näissäkin kello. 

Ja tässä vielä Tuhkimon puku. Korsetin tein viime keväänä, nyt tänä keväänä tuon hameen, johon olen kuvan ottamisen jälkeen ommellut paljetteja isoimpien kukkien keskelle. Pitäähän sitä nyt vähän olla bling blingiä ;) Lisäksi korsettiin olen lisännyt pienet perhoshihat. 

Koska olen näin aikaisessa pukujen kanssa, tekisi mieli ottaa jo saman tien muita juttuja työn alle. Kesällä olisi yhdet häät tiedossa, jos sinne vaikka itselle juhlamekon ompelisi... Tai voisin viimeistellä sen aikaisemmin tekemäni tutun tai peräti aloittaa kokonaan uuden puvun tekemisen. Espanjalaishenkiseen pukuun onkin jo kankaatkin valmiina...

Harjoitus tekee mestarin

Kevätnäytökset lähestyvät, ja sen tietää parhaiten siitä, että ompelukone on ahkerassa käytössä täällä :)

Päädyin tekemään ryhmilleni useita pieniä, muutaman ihmisen tansseja, ja tietysti haluan ne puvustaa kauniisti. Mitä mainioin tilaisuus harjoitella esiintymispukujen tekemistä vielä lisää!

Koostamme näytökseen pienen katkelman Tuhkimo-sadusta, tosin ilman prinssiä. Mutta se ei meitä haittaa :) Roolit on jaettu, tanssikoreografiat on tehty (onneksi!) ja tanssisalilla askelia kovasti jo harjoitellaan. Tekolistalla on jokunen puku, ja ompelutyö on käynnistetty.

Tuhkimolle ommella surautin hameen, johon käytin palalaarista vuosi sitten löytynyttä kaunista ruususifonkia. Olin kyllä ajatellut tehdä tuosta itselleni jonkinlaisen juhlamekkosen, mutta taisi mennä parempaan tarkoitukseen tämä kangas ;) Korsetti on se, jonka tein vuosi sitten Lintu Sinisen variaatiota varten. Ja näin on Tuhkimon juhla-asu valmis!

Olkaimiin lisään vielä erilliset perhoshihat, ja hameen helmaan kukkien päälle ompelen paljetteja vähän bling blingiä varten. Kuvassa helma on vielä huolittelematta.

Tanssikokonaisuudessa ei ole Tuhkimolla vain yhtä hyvää haltiatarta, vaan vuodenaikahaltiattaret, eli kevät, kesä, syksy ja talvi. Kevään esittäjä saa käyttää vuosi sitten tekemääni vaaleanvihreää asua, joka sovituksessa osoittautui juuri oikean kokoiseksi. Jee! Kesälle (3 tyttöä), syksylle (3 tyttöä) ja talvelle (2 tyttöä) olenkin sitten uusia asuja ompelemassa. Ja olen ihan hurmiossa :D

Tässä syksyn mallipuku.

Yläosa on edellisessä postauksessa ollut Ameriikan ihme, tällä kertaa tehtynä ruskeasta cruch velourista, jonka tilasin ihanasta brittiläisestä erikoiskangaskaupasta. Kangas on paksumpaa kuin mitä Suomesta saa. Harmi vain, että olin hätäpäissäni katsonut, että tuo joustaa joka suuntaan (siis ylös-alas ja sivuille), niin kuin tämän ohjeen mukaan pitäisi ollakin, mutta kangas joustaakin vain sivusuunnassa. Täytyy ensi viikolla sovituttaa tuota oppilaalla, ja toivoa, että ylös-alas -jouston puuttuminen ei haittaa liikaa.
Hameosassa on ensin kerros lämpimänoranssia valoverhokangasta (voiléeta varmaankin oikeasti) ja päällä kuvioitua organzaa. Helmat tässäkin vielä huolittelematta :) Hame on irtonainen, ja jos oikein tarkkaan katsoo, huomaa yläosassa vyötärön alapuolella vaakaompeleen. Tuon etulistan alle saa nätisti piilotettua hameen vyötärön :) Nerokasta, edelleen. Tosin jälleen vasta sovitusnuken päälle pukua pukiessani tajusin, että vaakaommel ei olekaan vyötäröllä, vaan taktisesti 3 cm alempana. Joten hameosakaan ei siis asetu vyötärölle, vaan lantiolle. Ja koska hameessa on joustamaton vyötärökaitale (baski), joka on nyt siis tehty "ylälantion" mittojen mukaan, eipä hametta voi oikein vyötäröllä käyttää. Ellei ompele varahakasia kireämmälle. No, asukokonaisuudeksi tämän ajattelin, joten en anna tuon pikkuseikan haitata. (Tosin jo ennätin suunnitella aluspuvun kaavaan muutosta niin, että tuo peitelistaosa ja vaakaommel olisivat ylempänä vyötäröllä...)
Olkapäiden ylisuuret perhoshihat ovat vielä toistaiseksi kiinnitettyinä olkakuminauhoihin nuppineuloilla. Mutta emme anna sen häiritä, emmehän :)

Näitä siis saan ommella vielä kaksi, mutta vasta, kun olen tämän yhden "testikappaleen" päässyt oppilaalla sovittamaan. Huomenna käyn kesän hameiden kimppuun. Niistä on tulossa aivan ihanat! Vaikka itse sanonkin ;)

Ja kun nämä puvut olen saanut tehtyä, olen taatusti oppinut taas yhtä ja toista. Jee sillekin :)

Näitä lisää - taas :)

Olin jo viime syksynä (tai no, marraskuussa) tilannut Jenkeistä aika mielenkiintoiset tanssipuvun kaavat. Ajatuksenani oli tehdä tyttärelleni tutu-asu, mutta minulla ei ollut sopivan kokoista ohjetta/kaavaa. Aikani kun netissä surffasin, löytyi juuri oikea paketti! Kun kaavat + ohje sitten vihdoin saapuivat, oli kiire joulunäytösten puvustamisen kanssa, ja lykkäsin tyttären tanssipukuprojektia. Sitten (häpeäkseni) hävitin ohjeet jonnekin. Kunnes löysin ne tällä viikolla, kun siivosin ompelupöytääni ja tarvikehyllyäni. Onneksi siivosin :)

Olin anopin äidin jäämistöistä saanut palan upeaa smaragdinvihreää joustosamettia. Päätin käyttää sen tähän, sillä ilmaisena sen meneminen "hukkaan" ei haittaisi, jos jostain syystä en osaisikaan tehdä englanninkielisten ohjeiden mukaan. Orjallisesti noudatin ohjeita, ja puku onnistui hienosti!

Ideana on, että puvussa on ikään kuin kaksi osaa, joista housuosa on ommeltu yläosaan niin, että hameen, housujen tms. alaosan kanssa puku näyttäisi olevan vain yläosa. Käytännössä hameen tms. vyötärö piilotetaan puvun "peitelistan" *tsih* alle. Loistavaa!

Tässä salamalla otettu kuva puvusta. Ohjeessa käsketään käyttämään neljään suuntaan joustavaa kangasta. Onneksi sitä siis oli varastossa jemmassa :)

Ja tässä sama puku tyttären päällä testikäytössä:

Koska testikappale onnistui näin hyvin, voin siirtää sen sarjatuotantoon ;) Tiedän ainakin kuusi tanssijaa, jotka tarvitsevat toukokuun oppilasnäytöksiin uudet puvut. Ja mikä hienointa, ohjeessa on 22 eri kokoa kaksivuotiaasta XXXL kokoon asti.