Hys hys

Blogi on viettänyt hiljaiseloa, kun puikoilla on ollut juttuja lähinnä pukinkonttiin. Lisäksi nettisurffaaminen on vienyt jonkin verran neulomisaikaa, samoin kuin joulukorttien askartelukin. No, nyt on joulukortit varmaan jo vastaanottajilla ja joulukin on niin lähellä (ja epäilen, että lahjojen saajat eivät tätä blogia edes lue), että ehdin jälleen neuloa ja jopa kuvatakin tekeleitäni. No, mitään yllättävää ei ole puikoilta valmistunut, vain sukkia :) Toisaalta, kun ovat käyttötavaraa, niin en usko, että lahjansaajat niistä kovasti ainakaan pahastuvat.

Näitä oli kiva neuloa, langassa kun on mukana mm. aloe veraa. Kädet tykkäsivät. Puikot 2,5mm ruusupuiset ja lanka Austermann Step.

Tämä lanka (Supersocke 100) näytti aika hämärältä kerällä, mutta sukat ovat ihan ok. Puikot ne tutut 2,5mm ruusupuiset. Raitavärjätyissä langoissa on aina se haaste, osaako toisen sukan aloittaa oikeasta kohtaa. Nämä onnistuivat sen suhteen ihan kivasti.

Supersockea edelleen. Koko 42-43 näyttää aika hassulta 37-koon jalassa... Malli on Interweaven sukkakirjasta. Pätkävärjätyssä lankassa se ei vain näy kunnolla, vaikka mitä tekisi. Sinänsä siis ihan sama, neulooko jotain kivaa mallia vai vain pelkkää sileää.

Tässä vielä ryhmäkuva :)

* *

Ja sitten jotain ihan muuta.

Kuopukselle päätin kokeilla tehdä villavaippahousut. Ostin kivanväristä merinovillalankaa, ja neuloin pyöröpuikoilla 2n, 2o. Aloitin vyötäröltä ja lahkeet neuloin samoin kuin sormikkaan sormet. Neuloessa näytti, että koko on passeli, mutta kun sitten valmiita housuja sovitin, niin totesin, että nämä olisivat olleet sopivat noin 8kk sitten... Lankaa on vielä jäljellä, mutta kun purkaminen ei oikein hotsita. Täytyy miettiä, mitä näille tekee: laittaako kiertoon vai purkaako lahkeet ja pidentää tuota peppuosaa. Kivanväristä lankaa tosin, lemppariani :)

Ja nyt, kun joululahjahässäkästä on päästy, on aikaa jatkaa muiden juttujen neulomista. Itselleni on tulossa ihanan valkoinen pintaneuletakki. Takakappale on pikkuisen yli puolenvälin:

Puikoilla on lisäksi kuopukselle villahousut ja siskolle slipoveri. Kun näistä pääsen, ryhdyn kaivelemaan lankalaatikkoani. Siellä on jo useamman puuvillaneuleen langat odottamassa :)

Joululomalla ajattelin rentoutua ja neuloa, minkä kerkiän.

Ompeluterapiaa

Hyvä mieli tulee pienistä asioista. Kuten esimerkiksi siitä, että saa vihdoinkin ommeltua pari imetyspaitaa, joiden kankaat ovat kaapissa odottaneet reilut puolisen vuotta työstämistä.

Ei näytä imetyspaidalta, eihän :) Onnistuin mielestäni loistavasti tuon kuvion kanssa, ja läppä alkaa heti tuon helman tumman raidan yläpuolelta. Tämä on hauska kangas siinä mielessä, että siinä on vähän hilettä mukana. Bilepaita ;) (ei vaiskaan).

Tätä ommellessani muistin, miten paljon inhoankaan ommella raitakankaita. Se kohdistaminen on yhtä tuskaa. No, tämä kuitenkin onnistui hienosti tämäkin, eikä yksikään raita ole sauman kohdalta vinossa. Jee.

Nuorimmaiselle sain myös ommeltua muutaman taskuvaipan lisää. Kuvauskohde on haastava, joten viininpunaisista taskuvaipoista vain yksi otos:

Päällinen on PUL:ia ja sisus polyesterimokkaa. Kaavaa pidensin haarasta vajaan tuuman, niin nousee vähän ylemmäs, eikä peppuvako vilku ;) Tarranauhojen ompeleminen hidastaa työtä huomattavasti, ja huomaan haaveilevani neppipressistä. Olisi tosin rahan haaskuuta, kun niin vähän todennäköisesti sitä käyttäisin. Tai sitten, kun sellainen olisi, sellaista myös käyttäisi. Mene ja tiedä. Ei ole kuitenkaan ostoslistallani kovinkaan korkealla.

Ja kun kerran vauhtiin pääsin, niin tuunasin vähän lastenhuoneen pöytää - joka aikaisemmin vietti elämäänsä keittiössä ruokapöytänä. Nyt ei haittaa, vaikka kynä vähän paperilta lipsahtaisi, tai muovailuvahailuun tarkoitettu alusta olisikin hukassa. Pöydän reunojen alle niitattu Nalle Puh -kerni pitää huolen siitä, että itse pöytä ei koe suurempia kolhuja.

(Tuolin nupista roikkuvat esikoiselle ja keskimmäiselle ompelemani kangaskassit. Nekin odottivat valmistumistaan melkein vuoden. Kylläpä aika rientää... *tekosyy*)

Uusi neulelehti

Pikaisesti Anttilassa käydessäni sattui silmiini lehtihyllyssä uusi neulelehti, Sabrina (alun perin saksalainen lehti). Kuten arvata saattaa, lehti kopsahti saman tien ostoskoriin ja kassan kautta meille kotiin :)

Lehdessä on paljon erilaisia pintaneuleita, ja to do -listalle niistä pääsi heti ensimmäisellä selailulla ainakin kaksi. Jos lehti kiinnostaa, niin kannattaa pitää kiirettä, sillä se poistuu kaupoista lauantain jälkeen.

Nyt enää mietin, miten organisoisin tämän elämäni niin, että ehtisin ihan oikeasti tehdä ne kaikki mallit, mitä haluaisin...

Kun itseään on vaikea hillitä

Pääsin tänään pyörähtämään Eurokankaassa pikaisesti. Tarkoitus oli ostaa uusi vetoketju siihen vaaleanpunaiseen pintaneuleeseen sekä napit vauvan nuttuun. Sainkin nuo hoidettua. Minusta nämä napit ovat aivan ihanat:



Ei kyllä ollut mikään yllätys, että kaupasta poistuin ostoskassissa paljon enemmän kuin mitä lähdin hakemaan. Niin käy joka kerta. Lapsi karkkikaupassa -efekti puskee päälle, enkä voi sille mitään. Tai voisin, mutta kun en halua voida :) Joten tässä suurin osa ostoskassin sisällöstä:



Mustakuvioinen kangas on palapuolelta, trikoota, jossa himppunen elastaania joukossa. Siitä saan tehtyä ainakin yhden imetyspoolon. Keskellä tumma luumunvärinen kangas on myöskin palapuolelta ja trikoota, ja siitäkin tullee itselleni imetyspoolo. Talvea varten on hyvä varustautua (sillä oletuksella, että saan nuo tämän talven aikana vielä tehtyä) ;) Oikealla harmaa kangas on polar fleeceä, ja siitä tein heti tänään kauppareissun jälkeen miehelle kaulurin ja itselleni kissapipon. Kuvia seuraa jos seuraa... Ohut satiininauha on tarkoitettu yhtiin neulomiini sukkiin tehosteeksi. Sukat löytävät tiensä pukinkonttiin ja sitä kautta lahjansaajalle reilun kuukauden kuluttua. Ja sitten on tuo vauvan nuttu ja siihen napit. Kuvassa näkyvien lisäksi ostin myös itseliimautuvaa heijastinkangasta, nylon-paikkakangasta (epätoivoinen yritys pelastaa esikoisen ja keskimmäisen Reimatec-talvirukkasista mitä pelastettavissa on), parit uudet kaavat (puseroita) sekä pieniä läpinäkyviä muovineppareita rattaiden verhoilua silmälläpitäen. Niin, ja sen vetoketjun, joka ei myöskään ole kuvassa.

Sisäinen shoppailijani koki - kuten näkyy - syvää tyydytystä tänään ;D

Ufoista eroon

Olen ottanut itseäni niskasta kiinni, ja viimeistellyt muutaman keskeneräisen työn. Hurraa!

Tässä ensin Novitan Oliviasta neulottu toppi. Jouduin pääntietä viilaamaan, kun ohjeen mukaisesti tehtynä siitä tuli ihan liian avara. Nyt sain sivusaumat vihdoinkin ommeltua, ja tällainen tästä tuli:



Ihan kiva kesätoppi, eikä paljasta pintaa liikaa :)

Myös sen vaaleanpunaisen Tennesseestä neulotun pintaneuletakin sain valmiiksi. Ainakin melkein. Huomasin vetoketjun harsittuani, että se voisi olla 5 cm pidempi. Joten vetskari menee vaihtoon mahdollisimman pian. Tähän toppiin olen kyllä tosi tyytyväinen (vaikka yllättävän painava tuo on).



Ohje on Novitan lehdestä kevät 2006. (Siinä lehdessä on muuten tosi monta kivaa neuleohjetta odottamassa toteutumistaan...)

Myös vauvan nutun sain nappeja vaille valmiiksi. Ja ihan sopiva tästäkin tuli.



Vähän tuo tuossa kuvassa "lepattaa", kun ei niitä nappeja vielä ole. Lankana Novitan Woolia ja ohje jostain Modasta. En nyt muista mistä.

Nyt onkin kiva aloittaa uusia juttuja, kun on saanut suurimman osan vanhoista alta pois. (Ufo = unfinished objects)

Tuliaisia ja uusia puikkoja

Mies tuli tänään matkoilta kotiin ja toi mukavia tuliaisia: "The Best of Interweave Knits" -kirjan. Olen hurmaantunut!! Lienee turha sanoakaan, että to do -lista piteni kertaheitolla...



Kuvan alalaidassa ne uudet pyöröt, jotka pari päivää sitten tilasin täältä ja täältä. 2mm ja 2,5mm pyöröjä 40cm pituudella on muuten yllättävän vaikea löytää, joten piti tyytyä siihen, mitä sai. Ja parempi nuo kuin ei mitään. Nyt on hyvä aloittaa useampi eri työ, kun puikkoja riittää :)

Kuvaton

Ei kuvia tällä kertaa, sori.

Kummitytön takki sai hienon vastaanoton. Pelkoni takin pienuudesta osoittautui turhaksi - siinä on sen sijaan kasvun varaa, ja takki otettaneen käyttöön ensi keväänä :)

Pari iltaa sitten neuloin kivan palmikkopipon (ohje uusimmasta Modasta), mutta lanka loppui harmittavasti kesken, ja piposta tuli minulle liian pieni. Annoinkin sen sitten eteenpäin kummitytön siskolle päänlämmittimeksi.

Joululahjasukkia on edelleen puikoilla, mutta koska jatkuva sukkien neulominen alkaa jo tökkiä, otin puikoille muutakin. Edistyminen vain on hitaanlaista, kun käytettävissä oleva aika pitää jakaa lastenhoidon, kodinhoidon ja nettisurffaamisen kesken... Kovasti himottaisi aloittaa neuloa mohair-langasta huivia. Muun muassa ;)

Ja jotta saisin alulle kaikki ne työt, joita haluankin, tilasin eilen illalla eri nettikaupoista lisää puikkoja. Niitä odotellessa... ;D

Vielä kerran

Nyt on kummitytölle takki valmiina. Loppu olikin aikamoista väkerrystä, kun ompelin napinlävet ja napit, silitin takin ja käänsin helmat. Mutta hieno siitä tuli - mielestäni :)



Helmat käänsin palttausnauhalla. Se on sen "päärmäysteipin" virallinen nimi. Käytännössä kyse lienee silitettävästä tukikankaasta tai ainakin hyvin samankaltaisesta tuotteesta. Paksussa kankaassa se ei kovin hyvin kyllä toiminut, joten varmuuden vuoksi käsin pistelin vielä käänteen kiinni. Vuorin helmassa palttausnauha taas toimi kuin unelma, enkä siksi näyttänytkään sille ompelukonetta.



Ja sain muuten viimeisteltyä myös sen mohair-slipoverinkin. Virkkasin helmaan kolme kerrosta pylväsruudukkoa ja neljännelle kerrokselle tein kaarrokkeet pylväistä ja ketjusilmukoista. Slipoveri piteni juuri sopivasti ja siitä tuli myös ihan kivan näköinen. Kuvaa varten en vain jaksanut enää paitapuseroa laitaa alle, vaan ihan mustan trikoopaidan päälle tuon vetäisin.



* *

Asiasta viidenteen:

Uusi Moda kolahti postiluukusta pari päivää sitten ja mullisti to do -listan järjestyksen täysin. Pitänee ostaa uusia puikkoja, kun vanhat on jo käytössä, ja tekee mieli aloittaa heti uusia töitä... ;)

Vapaasti

Olen ylen tyytyväinen itseeni. Sain nimittäin sen mohair-slipoverin valmiiksi eilen illalla, ja tänään se oli jo käytössä.



Hieman jäi lyhkäseksi, kun niin kovasti pelkäsin langan loppuvan kesken. No, lankaa on vielä ihan kiitettävästi jäljellä, joten alankin kohta virkata helmaan kaarireunusta :)

Tämä oli ensimmäinen vapaalla neulonnalla tekemäni työ, ja onnistuikin ihan kivasti. Kädenteiden ja pääntien kavennuksetkin näyttävät menneen ihan nappiin, ja ekalla kerralla, mikä on mielestäni melkoinen saavutus :)

Lanka oli Kitten mohairia, väri valkoinen. Puikot 4mm pyöröt. Ja langan menekki toistaiseksi 1,5 kerää á 50g.

On muuten ihanan lämmin vaate.

Ei hulluille eikä herroille...

Kaunis syysauringonpaiste inspiroi tallettamaan kameran muistikortille jotakin, vaikka keskeneräisistä töistä olikin kyse ;)

Ihan ekaksi näppäsin kuvan siitä kummitytön takista. Kesken se on edelleen. Tänään illalla olisi tarkoitus keskittyä vaativaan napinläpien ompeluun, ja helman huolittelen huomenna illalla. Suunnitelmissa on hoitaa se homma sellaisella päärmäysteipillä, niin ei tulisi (rumaa) tikkausta helmaan. Ensin pitää vain löytää sellaista teippiä...



Sitten se varsinainen keskeneräinen työ. Alussa oli tuo lila mohairlanka, jonka kaveriksi myöhemmin ostin valkoista pari kerää. Noista piti tehdä paita, mutta päädyinkin sitten siihen, että yritän vapaaneulonnalla saada valkoisesta mohairista aikaiseksi slipoverin V-pääntiellä ja lilasta teen jossain vaiheessa kauniin pitsineulehuivin. Jälkimmäisen malli tosin on vielä hakusessa, mutta se ei hidastane tahtia.

Valkoista lankaa on vielä yksi kerä jäljellä, joten nyt jo jännittää, pitääkö jostain hankkia tuota lisää, vai käykö niin hyvä tuuri, että saan slipoverin tehtyä kahdesta kerästä lankaa.



Ja sitten on nämä langat:



Tilasin reilu kuukausi sitten yllätyspaketin Vihreästä Vyyhdistä. Viisi kerää ihanaa Supersockea. Yhdestä kerästä olen jo tehnyt sukat, ne vihreät maastokuvioiset. Neljä vielä jäljellä. Yhtä pihtaan johonkin ihanaan, mutta nämä odottavat jo työstämisvuoroaan. Karamellivärisestä (oikealla) teen itselleni pipon. Ohjeen olen jo bongannut Suuren Käsityölehden viimeisimmästä numerosta. Kahdesta muusta tulee villasukat pukinkonttiin. Tai näin olen suunnitellut. Ihan varmasti lankaa jää tähteeksikin, ja niistä sopivasti yhdistellen suhauttelen lapsille villasukat ja -tumput. Mielellään ennen kuin talvi on ohi... ;)

Aah, ei käy aika pitkäksi ainakaan vähään aikaan.

Vaihteeksi ommellen

Olen tavattoman tyytyväinen itseeni, kun vain puolen vuoden jahkailun jälkeen sain kuin sainkin ommeltua kummitytölle takin.

Ei tuokaan nyt ihan vielä ole täysin valmis, kun helma on huolittelematta, napinlävet tekemättä ja napit ompelematta. Mutta huomattavasti paremmassa vaiheessa tämä on jos vertaa parin viikon takaiseen aikaan, kun takki oli vielä pelkkä viikattu kangas makkarin nurkassa.

Kuva on tosi huono. Sen siitä saa, kun yrittää yöllä ottaa kuvaa tekeleestään...

Enää mietityttää se, mahtuukohan tuo 2,5-vuotiaalle tytölle. Toivottavasti.

Itselleni surautin samalla uuden imetyspaidan.

Malli on hieman muunneltu Suuren Käsityölehden muutaman vuoden takaisesta imetyspaidasta. En voi sietää niitä pystyviiltoja, joten imetysaukkoratkaisu on mulla ihan eri. Toimiva tosin, mikä on se tärkein juttu.

Kangas vaikuttaa tosi hyvältä. Ilmeisesti siinä on ripaus viskoosia mukana. Ostin sen Eurokankaan palakorista - sieltä, josta yleensäkin teen parhaat löytöni :)

Näiden töiden lisäksi sain ommeltua vielä kolme taskuvaippaa juniorille. On vain sen verran eläväinen malli, että valokuvia on tosi hankala saada vaipoista käytössä. Yksi yritys on tässä:

Tätä retrokukkavaippaa tein yhden kappaleen, kun kangasta oli 50x50cm pala.

Ja keksin loistavan paikan ommella: lastenhuone. Tietenkin :) Kun lapset leikkivät jalkojeni juuressa, saan kaikessa rauhassa ommeltua. Ja nyt, kun pääsin alkuun, voin jatkaa samaa rataa - ainakin melkein ;)

Sukkaa pukkaa

Kävimme maalla viikonloppuna, ja tuli sitten viimeisteltyä sinne jättämäni polvisukat. Jämälangoista nämäkin, Novitan Nallea, ja puikot 2,5mm. Mallin suunnittelin kesällä, ja samoilla hyviksi havaituilla ohjeilla neuloin. Hieman käytössä löystyvät, joten joko resoriin voisi pujottaa ohutta pyörökuminauhaa tai sitten vastaisuuden varalle painan mieleeni, että resori saa olla jonkin verran tiukempi.

Olen keltaisen, punaisen ja oranssin ystävä, ja tuo kuvio on minusta jotenkin hauska. Revontulisukat :) Tai jotain.

Ne keskeneräiset

Mikä kumma siinä on, että neuletyön viimeistely on kuin tervaa joisi? Vähän sama juttu on kankaan leikkuun kanssa. Kyllä minä ompelisin vaikka joka päivä, jos joku leikkaisi kankaat valmiiksi. Ja kyllähän minä neulon, mutta käyttöön en töitä niin nopeasti saa, kun ne pitää viimeistellä.

Ullaneuleen ohjeiden mukaan tehty ylösalaisneule on viimeistelyn suhteen siltä helpoimmasta päästä: riittää, kun päättelee langanpäät ja silittää neuleen mittoihinsa. SK-lehden ohjetta soveltaen neulottu toppi on astetta hankalampi, kun pitää sivusaumoja ommella.



Ylösalaisneuleeseen lisäsin kaksi ohutta palmikkoraitaa kylkiin, kun alkoi pelkkä sileän neulominen kyllästyttää. Tuossa toisessa taas jätin tuon pitsineuleen vain helmaan, enkä tehnyt koko toppia sillä, häveliäs ihminen kun olen, ja tarkoitus olisi toppia vielä käyttääkin ;)

(Ylösalaisneule: lanka Novitan Kotiväki, puikot 2,5mm. Lankaa meni vajaa kerä, ja se harmittavasti loppui vähän kesken, joten helma jäi hieman lyhyeksi.)

(Luonnonvalkoinen neule: Novitan Olivia (bambua n. puolet, muistaakseni polyesteriä ja puuvillaa loput), puikot 3,5mm. Langan menekki n. 6 kerää á 50g.)

Ja sitten olisi vielä tämä:



Tosi nättiä pintaneuletta, lankana Novitan Tennessee (Ohje Novitan kevään lehdestä). Pintaneuleesta huolimatta neulominen kävi sutjakkaasti, mutta tähän se jälleen tyssäsi. Kaikki kappaleet olen neulonut valmiiksi, vetoketjukin on hankittu ja kappaleet jopa höyrytetty mittoihinsa - mutta mikä ihme siinä on, etten vain saa aikaiseksi koota tätäkään neuletta valmiiksi. Höh. No, ehkä tämä ensi kesäksi valmistuu. Toivossa on hyvä elää...

Ja sitten vielä se kesäkassi (Novitan Tennessee, malli jostain parin vuoden takaisesta suomalaisesta käsityölehdestä):



Tämän kassin varalle mulla olikin suuret suunnitelmat. Tarkoitus oli ommella mukaan vuori ja kaikki. Kantohihnojen virkkaaminen on niin tylsää, että siihen tämä on taas jäänyt. Ehkä ensi kesäksi tämäkin...

Sukkia pukinkonttiin

Sukkia on kiva neuloa. Ainoa miinuspuoli niissä on se, että niitä pitää yleensä tehdä pari, siis oikealle ja vasemmalle jalalle omansa. Eihän siitä mitään tulisi, jos olisi vain yksi sukka, jota pitäisi vaihdella jalasta toiseen... ;)

Pitkät polvisukat (oma malli, lanka Novitan Nalle-neliväri, puikot 2,5mm) mennevät lahjaksi miehen siskolle. Ruskeat sukat (oma malli, lanka Supersockea, puikot 3,5mm) tulevat ilahduttamaan jotakuta miespuolista sukulaista, en ole vielä päättänyt tarkkaa lahjansaajaa. Siniset sukat (oma malli, lanka Seiskaveikkaa, puikot 3mm) kokevat saman kohtalon kuin ruskeatkin. Viininpunaiset sukat (lanka Novitan Wool, puikot 2,5mm) eivät ole varsinaisesti menossa pukinkonttiin, vaan odottavat kuopuksen jalan kasvamista.

Alkusyksystä, kun villasukkainnostus sai alkunsa, menin ja tilasin Amazonista sukkakirjan. Olen hurmaantunut! Suurin harmi kuitenkin lienee se, että lähes kaikissa ohjeissa lanka on tosi ohutta, ja löysällä käsialallani puikkojen maksimikoko saisi olla 2mm, ja silti tulee jättisukkia. Ei auta siis muu kuin vähän soveltaa (ja käyttää apuna matematiikkaakin, että homman saa toimimaan). Viininpunaiset (oikeasti kyllä enemmän luumunväriset) sukat saavat uuden omistajan anopista. Vihreät maastokuvioisetkin ovat lahja, mutta enpä kerro kenelle :) Anopin sukkiin lanka on tuttua Novitaa (Nallea), mutta vihreä lanka on Supersockea, johon olen aivan ihastunut. Kuten kuvasta näkyy, toinen vihreä sukka on vielä vaiheessa. Sitä tehdään silloin, kun tekee mieli tehdä jotain pientä. Malli sinänsä on helppo ja hyvännäköinen (katsokaa vaikka), mutta suoraan sanottuna vähän tylsä neuloa.

Sukkakirjasta olisi tarkoitus toteuttaa vielä jokunen sukkapari, kun lankaakin on. Mallit ovat todellakin niin herkullisia, että mennee entten-tentten -valinnaksi.

Iltapuhdetta

Yritän epätoivoisesti päästä eroon jämälangoista. Tällä kertaa "tuhosin" vajaan kerän Novitan valkoista Woolia. Tein siitä pipon kuopukselle - ja juuri sopivaan aikaan, kun säätkin kylmenivät :)

Vanha Maija-nukkeni sai luvan toimia pipon ensimmäisenä käyttäjänä, sillä sen varsinainen käyttäjä vetelee hirsiä parhaillaan ;)



Historiallista minulta, että sain tuon pääteltyä ja viimeisteltyä samalta istumalta. Tosin leuan alle tuleva nappi vielä puuttuu. En pääse tutkimaan ompelupakkiani, joten napin etsiminen jää huomiselle.

Malli on Modan numerosta 1/2007.

Pipon kaveriksi tein - myöskin iltapuhteina muutaman illan aikana - kuopukselle nutun:



No, tämä on vielä kokoamista vaille valmis, mutta valmistunee viimeistään jouluksi. Toivottavasti. Lanka tuttua Novitan Woolia, joka alkaa vihdoinkin näyttää loppumisen merkkejä. Malli samasta Modasta kuin tuo pipokin.

Nyt pitäisi enää päättää, minkä uuden työn otan puikoille (niiden joululahjasukkien lisäksi)...

Viime vuonna näihin aikoihin

Jos olisi oikein optimaalinen ja tehokas, sitä tekisi joululahjoja kesällä ja muita juttuja sitten talvella. Viime vuonna tähän aikaan optimaalisuus oli kaukana, kun kamalalla tohinalla neuloin joululahjoja lähisuvulle. Ei ehkä mitenkään persoonallista antaa kaikille lahjaksi lapasia, mutta sellaista sattuu :)



Persoonallisuutta saa toki lisättyä lankavalinnoilla...

Nämä valmistuivat suht nopeasti, kun käytin illat neulomiseen. Oli muuten yllättävän helppoa "moniajoa", kun nukutin vauvaa kantoliinassa, katsoin televisiota/seisoin ulkona isompien lasten leikkiessä ja neuloin :)

Eivätkä nuo mitä tahansa tumppuja olleet, vaan tuplalapasia.



Lahjansaajilta myöhemmin kuulin, että helmikuun kovilla pakkasilla lapaset olivat olleet oikein mainiot.

Tuli sitä toki enemmänkin lapasia tehtyä, mutta toisen satsin huovutin (enkä ehtinyt kuvia räpsiä). Yhteensä taisin neuloa peräti 12 paria lapasia. Viimeiset muistan viimeistelleeni jouluaattoaamuna...

Tänä vuonna jatkan sarjaa, sillä olen ajatellut lahjoittaa sukkia. Niistä enemmän sitten, kun saan järkeviä kuvia aikaiseksi :)



(Päällipuolen langat Novitan Isoveljeä, sisäpuolen langat Novitan Seiskaveikkaa tai Nallea. Ei vanha enää muista tarkkaan...)

Kun ei voi vastustaa kiusausta

Oli ihan pakko pistää tällainen käsityöblogi pystyyn. Onhan se hieno taito pystyä tekemään käsillään jotain konkreettista, ja mukava niistä konkreettisista asioista on kertoa muillekin :)

Pientä nyssäkkää ja pussukkaa lojuu nurkissa, kun ei ole mitään selkeää paikkaa säilyttää kaikkia ihania kankaita ja lankoja, keskeneräisistä ja valmiista töistä puhumattakaan. Oma käsityösoppi olisi ihan mahtava juttu.

Katsotaan nyt, missä tahdissa saan näytille käsitöitäni, kun on monta rautaa tulessa jatkuvasti, ja valmista tulee hitaasti lähinnä siksi, että muu elämä (mies ja kolme alle kouluikäistä lasta) hieman häiritsee tätä käsityöharrastusta ;)

Tästä se lähtee...