Neulotaan, neulotaan...

Aikaisin pimenevät illat tietävät kahta asiaa: ensinnäkin lapset menevät verrattain aikaisin nukkumaan ja toisekseen tuo ensimmäinen seikka mahdollistaa enemmän neulomisaikaa minulle :) Päiväsaikaan en juurikaan ennätä puikkoihin koskea (enkä ompelukoneeseen ollenkaan, harmi sinänsä), mutta illat olen pyhittänyt neulomiselle ja television katsomiselle. Joskus tuntuu, että neulottavaa riittäisi ja sitä jaksaisikin tehdä, mutta ohjelmat loppuvat kesken :-O

Pitkään pyörittelin kahta Kitten Mohair -kerää, jotka olin ostanut nelisen vuotta sitten. En edes enää muista, mihin projektiin olin tuota lankaa ajatellut. Aika monta neulelehteä selasin, kun mietin, mitä voisin tehdä 100 grammasta tummanlilaa mohairlankaa. Sitten muistin vapaaneulonnalla tekemäni slipoverin ja päätin tehdä toisen. Tällä kertaa halusin tuohon pitsineuletta mukaan. Yritin tehdä hieman edellistä kapeamman, mutta suurimmaksi osaksi tuo yritykseksi jäi. Ihan kiva tästä tuli, vaikkei olekaan täysin sellainen omannäköiseni väri:



Erityisen tyytyväinen olen tuohon pääntiehen. Tuo keskikohdan pitsineule jatkui tosi sujuvasti reikäneuleena pääntien molemmin puolin. Koin itseni tosi taitavaksi tätä tehdessäni ;)

Kun yhden tein mohairista, päätin tehdä toisenkin. Langatkin oli jo hankittuina. Tällä kertaa vaaleanpunaista Kitten Mohairia. Ohje on yhdestä Kauneimmat Käsityöt -lehdestä. Jälleen anopin lehtivarastosta, joten jäi taaskin lehden numero ottamatta ylös.
Ensilumen koristaessa maata pyysin ekaluokkalaista esikoista kuvaussessioon mukaan. Hieman joudumme harjoittelemaan kameran käyttöä, jos haluan hänestä kovan luokan hovikuvaajan. Mutta kyllä tästäkin kuvasta jo jotain selvää saa:



Helman valkoinen pitsineule ja hihojensuiden pitsineule on neulottu yksinkertaisella langalla 5,5 mm:n puikoilla (bambut - ihanat!). Muu osa puseroa on neulottu kaksinkertaisella langalla seiskan puikoilla. Lankaa kului hieman vajaa 300g, tuo valkoinen mukaanluettuna. Tässä neuleessa kivaa oli se, että ainoastaan hihojen kiinnittämiseen tarvittiin neulaa. Valmistui siis joutuisasti. Ja on ollut jo käytössäkin :)

Ensi kesää varten sain sitten valmiiksi tämän puuvillaneuleen:



En kuolemaksenikaan muista langan merkkiä ja olen ehtinyt hävittää kaikki vyötteet. Tosi noloa...
Purkulankojahan nämä olivat. Olin kesällä neulonut pikkupalmikkoneuleen, mutta lanka näytti tosi oudolta palmikoissa, ja kaiken lisäksi se loppui kesken. Purin sen, ja neuloin tämän. Ohje on Interweave Knits -kirjasta, ihanan nopea ja helppo. Pyörönä alhaalta ylös, hihat mukaan kaarrokkeeseen. Lankaa tähän oli varattuna 300g, mutta yli jäi n. 30g. Taatusti tulen tätä pitämään kesällä. On sen verran mukavan tuntuinen päällä ja kivannäköinenkin :)

Ja viimeisenä toinen otto Green Daystä.



Jälleen muokkasin ohjetta, ja aloitin pyörönä ilman sitä pientä halkiota tuossa edessä. Tällä kertaa kilkuttelin vieläkin nopeammin kuin viime kerralla, ja käytin tämän tekemiseen pari vuorokautta. Tekemistä nopeutti sellainen pikkuseikka, että olin viikonloppuseminaarissa, eikä minun tarvinnut huolehtia lapsista, ruuanlaitosta eikä siivoamisesta :) Riitti, että olin läsnä, osallistuin keskusteluun ja marssin syömään silloin, kun kutsuttiin. Ei ihmekään, että mukaani ottamat langat tekeytyivät slipoveriksi tuosta noin vain.
Lanka on ihanaa Novitan Saanaa. Satuin bongaamaan sitä alennettuna puoleen hintaan kotikaupungin Citymarketista, ja saman tien mukaani lähti kolme kerää tuota vaaleanruskeaa. Voisi sanoa, että kaikki meni. Siis 300g Saanaa. Puikkoina 4,5 mm:n pyöröt, vaikka suosituspuikkokoko on 6. Käsiala on sen verran löysää, että se selittää huomattavasti pienemmät puikot.
Green Day:ssä viehättävät nuo palmikot, jotka muuten neuloin täysin ilman apupuikkoa, vähän käytännön pakosta (se oli jäänyt kotiin). Kiitos vain ohjeesta :)

Ja vielä kuvaton valmistunut: esikoisen koulussa on lauantaina myyjäiset. Luokkatoimikunta päätti pitää arpajaiset kaikki arvat voittavat -tyyliin. Löysin kätköistäni neljää eri jämälankaa. Kaksi kerää vaaleankeltaisen sävyistä Seiskaveikkaa 90-luvun alusta sekä yksi kerä mudan väristä Seiskaveikkaa ja vielä yksi kerä tummanharmaata Jussi-villasukkalankaa. Vaaleista tein raitavillasukat tiimalasikantapäällä koon 37 jalkaan, ja tummista vastaavanlaiset raitasukat tiimalasikantapäällä koon 41/42 jalkaan. Toivottavasti arvanostaja on tyytyväinen palkintoihinsa sitten :)

Ja nyt pitääkin mennä neulomaan. Kummitytön joululahja on puikoilla odottamassa. Tosin voi olla, että se valmistuu vasta loppiaiseksi... ;)

Pikkukivaa

Talvi tulla jolkottaa, vaikkei ehkä uskoisi. Sitä vastaan pitää varustautua, ja puikot ovatkin kilkatelleet aina iltaisin. Ihan tekisi mieli ottaa neulontalomaa, mutta kotiäidille se ei vain ole mahdollista. Niinpä illalla lasten (ja miehen) mentyä nukkumaan olen majoittunut telkkarin eteen ja kilkutellut jokusen tunnin.

Kuopukselle tein Novitan Isoveljestä nelosen sukkiksilla tällaisen lettipipon:



Päättelin pipon ohjeen mukaan joustavasti, mutta ehkä liiankin, kun reuna jäi vähän lörpsöttämään. Ohjeen poimin Ullasta (Laura-lettipipo) ja muokkasin neidin päähän sopivaksi. Mm. nurjia silmukoita palmikoiden väliin neuloin vain viisi. Kahdeksalla (kuten ohjeessa oli) olisin saanut mainion pipon itselleni :)
Kärsimätön neuloja kun olen, ei tämä pipokaan ilman kommelluksia valmistunut. Tein sen nimittäin ensin täysin ohjeen mukaan (ne kahdeksan nurjaa silmukkaa), ja sainkin purkaa lähestulkoon koko pipon. Sellaista sattuu, kun ei jaksa mitata neuletiheyttä mallitilkusta... Enkä oppinut kerrasta, sillä kesäisestä topista ylijääneestä Novitan Olivia-bambulangasta tein samanlaisen mutta korvaläpättömän pipon likalle myös, ja siitäkin tuli liian iso (yhdeksästä nurjasta silmukasta sain pienentää kuuteen nurjaan silmukkaan). Valitettavasti siihen pipoon kuopus ei ihastunut niin, että olisi pitänyt sitä päässään valokuvauksen ajan. Mutta tämä vaaleanpunainen on ollut päässä jo parin aamupäiväulkoilun ajan. Ja joo, napin sijasta neuloin i-cordia kiinnitysnauhoiksi. Hyvin toimii :)

Pukinkonttiakin olen jo päässyt täyttämään, sillä miehen täti tilasi kolmihenkiselle perheelleen huovutetut lapaset, yhdet per nenä. Olivat tykästyneet niihin, jotka annoin toissajouluna joululahjaksi, ja nyt haluavat uudet. Nämähän eivät siis jouluun asti odota, mutta vielä hetken pidän ne itselläni.



Katsos kun en ole niitä ehtinyt vielä huovuttaa.

Resoreissa on Novitan Isoveljeä kolmosen puikoilla neulottuna (löystyy aina vähän huovutettaessa lapasia pesukoneessa, siksi tiukempi neulos kuin yleensä), ja itse lapanen on Novitan Huopasesta. Sain kätevästi käytettyä loput jämälangat.
Mittaa huovuttamattomilla lapasilla on yli 35cm resorin kanssa (siksi tuo valkoinen Jukka-talon mainosviivotin tuossa vieressä), ja toivon, että eivät huovu liian pieniksi sitten, kun saan ne ylipäänsä huovutettua.

Näistä jäi himo neuloa lisää lapasia ja sormikkaita muistakin jämälangoista, mutta siihen en ole vielä ryhtynyt. On näet muita, vieläkin isompia suunnitelmia ;)