Kurkistuksia pukinkonttiin

Vaikka vakaasti kesäkuun alussa päätin neuloa paljon pukinkonttiin, en syystä ja toisesta päätöksessäni niin hyvin pysynyt, kuin olisin toivonut. Se on kiva näin juuri joulun alla huomata, mitä kaikkea kivaa sitä olisikaan voinut tehdä lahjaksi, jos vain olisi tajunnut aloittaa ajoissa. Jälkiviisaushan se on paras viisaudenlaji, juu.

Jotain sentään olen saanut aikaan, sekä isoa että pientä. Jee :)

Kummitytölle kilkuttelin ihanan pehmeästä Drops Alpacasta neulepaidan. Ohje on Suuri Käsityölehdestä nro 11-12/08. Lankaa tilasin ihan tätä työtä varten ohjeessa mainitun määrän, eli 250g. Kun valmiina puseron punnitsin, sain tulokseksi himpun vajaa 200g. Jäi siis yksi kokonainen kerä ja vähän toista käyttämättä. Tosi harmillista, sillä yhdestä kerästä ei ihmeitä tehdä. Vaikka onkin riittoisaa lankaa.





Malli oli kiva, vaikkakin melkoisen työläs. Etenkin tuo etu- ja takakappaleen keskikohta, jonkinlainen helmineuleen ja reikäneuleen risteytys. Mutta sujuihan se, kun vain pani sujumaan ;)
Puikkoina käsissä mukavantuntuiset 2,5 mm 80 cm pitkät pyöröt.



Väriksi olin ajatellut ihan perusjoulunpunaista, mutta todellisuudessa tuo on enemmän valdelmanpunainen kuin joulunpunainen. Toivottavasti lahjan saaja (ja etenkin hänen äitinsä) puserosta pitävät.

Ne vähän pienimuotoisemmat lahjat pukinkonttiin ovat kaksi paria sukkia.



Nämä ovat kokoa 42/43, ja langat jämälankoja. Myyjäissukista jäi lankaa niin paljon, että sai toiset samanlaiset neulottua. Nyt nämä kaksi harmaanruskeaa lankaa (Seiskaveikka ja Jussi-sukkalanka) ovat onneksi jo hyvin lopussa. Puikkoina käytin 3,5 mm:n bambusukkiksia. Ihanat kädessä nekin.

Kaveriksi tein kummityttöni äidille kääntövarsisukat.



Lanka on Seiskaveikkaa (jota jäi _paljon_ vielä jäljelle), koko 37/38 ja puikkoina samaiset 3,5 mm:n bambu-sukkikset. Olen kovasti innostunut tuosta tiimalasikantapäästä, joten sitä nyt teen jokaiseen sukkaan, joka puikoiltani pääsee.

Varsi on joustinpalmikkoa, neulottu ilman apupuikkoa. Hyvä minä ;)

Jos sukanvarren haluaa kokonaan suoraksi, niin varsi näyttää silloin tältä:




Pukinkonttiin tulee vielä tämä pari lapasia:



Lankana - yllätys yllätys - seiskaveikkaa kaksinkertaisena (farkku ja musta), ja puikot kuutosen bambut. Nämä lapaset tein kummitytön äidin tilauksesta, ja tiedän vain sen,että lahjansaaja on nuori poika. On muuten tosi vaikea arvioioda toisen kädenkokoa! Toivonkin, etteivät nämä ole ihan hirveän isoja sille pojalle. Tuplalangan pitäisi pitää lämmönkin vähän paremmin, kuin yksinkertaisella neulotut lapaset.

* *

Onneksi jouluun on vielä neljä yötä. Jos olen oikein reipas, ehtisin varmasti neuloa vielä ainakin yhden parin villasukkia pukinkonttiin. Tai sitten otan itseäni niskasta kiinni ja todellakin ryhdyn jo nyt suunnittelemaan ja neulomaan ensi vuoden pehmeitä paketteja....

Kappale 80-lukua

Vapaa-ajan paikassamme on lasten ilona olleet yhdet miehen siskon peruja olevat nukenrattaat. Rattaat ovat yllättävän kestävät, sillä nukkien lisäksi niissä on matkustanut kukin meidän kolmesta lapsesta :) Yhteen aikaan ei tainnut kivempaa leikkiä ollakaan kuin nukenrattaissa istuminen.

Esikoinen n. 20-kiloisena oli kuitenkin rattaiden kankaalle alkusyksystä hieman liikaa, joten päätin armahtaa rattaat, ja ommella uuden päällisen. Vanha päällinen oli näin hieno:



Kuten kuvasta näkyy, repsahduksia on lähinnä sivuilla.
Ostin rattaisiin mukavan pirteän, oranssin kankaan Marimekon mallistosta jo keväällä. Tai jos tarkemmin muistelen, niin ostin sen itselleni kesälaukkua varten, mutta koska en ehtinyt ompelukoneen ääreen, sai kangas uuden tulemisen nukenrattaissa. Jonkin aikaa sain miettiä toteutusta, johon olen näin jälkeenpäin oikein tyytyväinen. Estääkseni isompien lasten kärryily-yrityksetkin, tein uuteen päälliseen haaravyön. Nyt näissä rattaissa matkustavat vain nuket:



(Hieman salama kirkastaa kankaan oranssisuutta. Mutta kun ulkona on jatkuvasti harmaata, ei tämän parempia kuvia sisällä saa. Sori joka tapauksessa.)

Tämän projektin puitteissa sain treenata käsinompeluakin. Sivut sekä haaravyö on tikattu kiinni tikkipistoilla. Ja etusormetkin ovat jo parantuneet... Sen siitä saa, kun ei omista minkäänlaista sormustinta.

Oli miten oli, nämä nukenrattaat kestävät toivottavasti vielä toiset 20 vuotta :)

Neulotaan, neulotaan...

Aikaisin pimenevät illat tietävät kahta asiaa: ensinnäkin lapset menevät verrattain aikaisin nukkumaan ja toisekseen tuo ensimmäinen seikka mahdollistaa enemmän neulomisaikaa minulle :) Päiväsaikaan en juurikaan ennätä puikkoihin koskea (enkä ompelukoneeseen ollenkaan, harmi sinänsä), mutta illat olen pyhittänyt neulomiselle ja television katsomiselle. Joskus tuntuu, että neulottavaa riittäisi ja sitä jaksaisikin tehdä, mutta ohjelmat loppuvat kesken :-O

Pitkään pyörittelin kahta Kitten Mohair -kerää, jotka olin ostanut nelisen vuotta sitten. En edes enää muista, mihin projektiin olin tuota lankaa ajatellut. Aika monta neulelehteä selasin, kun mietin, mitä voisin tehdä 100 grammasta tummanlilaa mohairlankaa. Sitten muistin vapaaneulonnalla tekemäni slipoverin ja päätin tehdä toisen. Tällä kertaa halusin tuohon pitsineuletta mukaan. Yritin tehdä hieman edellistä kapeamman, mutta suurimmaksi osaksi tuo yritykseksi jäi. Ihan kiva tästä tuli, vaikkei olekaan täysin sellainen omannäköiseni väri:



Erityisen tyytyväinen olen tuohon pääntiehen. Tuo keskikohdan pitsineule jatkui tosi sujuvasti reikäneuleena pääntien molemmin puolin. Koin itseni tosi taitavaksi tätä tehdessäni ;)

Kun yhden tein mohairista, päätin tehdä toisenkin. Langatkin oli jo hankittuina. Tällä kertaa vaaleanpunaista Kitten Mohairia. Ohje on yhdestä Kauneimmat Käsityöt -lehdestä. Jälleen anopin lehtivarastosta, joten jäi taaskin lehden numero ottamatta ylös.
Ensilumen koristaessa maata pyysin ekaluokkalaista esikoista kuvaussessioon mukaan. Hieman joudumme harjoittelemaan kameran käyttöä, jos haluan hänestä kovan luokan hovikuvaajan. Mutta kyllä tästäkin kuvasta jo jotain selvää saa:



Helman valkoinen pitsineule ja hihojensuiden pitsineule on neulottu yksinkertaisella langalla 5,5 mm:n puikoilla (bambut - ihanat!). Muu osa puseroa on neulottu kaksinkertaisella langalla seiskan puikoilla. Lankaa kului hieman vajaa 300g, tuo valkoinen mukaanluettuna. Tässä neuleessa kivaa oli se, että ainoastaan hihojen kiinnittämiseen tarvittiin neulaa. Valmistui siis joutuisasti. Ja on ollut jo käytössäkin :)

Ensi kesää varten sain sitten valmiiksi tämän puuvillaneuleen:



En kuolemaksenikaan muista langan merkkiä ja olen ehtinyt hävittää kaikki vyötteet. Tosi noloa...
Purkulankojahan nämä olivat. Olin kesällä neulonut pikkupalmikkoneuleen, mutta lanka näytti tosi oudolta palmikoissa, ja kaiken lisäksi se loppui kesken. Purin sen, ja neuloin tämän. Ohje on Interweave Knits -kirjasta, ihanan nopea ja helppo. Pyörönä alhaalta ylös, hihat mukaan kaarrokkeeseen. Lankaa tähän oli varattuna 300g, mutta yli jäi n. 30g. Taatusti tulen tätä pitämään kesällä. On sen verran mukavan tuntuinen päällä ja kivannäköinenkin :)

Ja viimeisenä toinen otto Green Daystä.



Jälleen muokkasin ohjetta, ja aloitin pyörönä ilman sitä pientä halkiota tuossa edessä. Tällä kertaa kilkuttelin vieläkin nopeammin kuin viime kerralla, ja käytin tämän tekemiseen pari vuorokautta. Tekemistä nopeutti sellainen pikkuseikka, että olin viikonloppuseminaarissa, eikä minun tarvinnut huolehtia lapsista, ruuanlaitosta eikä siivoamisesta :) Riitti, että olin läsnä, osallistuin keskusteluun ja marssin syömään silloin, kun kutsuttiin. Ei ihmekään, että mukaani ottamat langat tekeytyivät slipoveriksi tuosta noin vain.
Lanka on ihanaa Novitan Saanaa. Satuin bongaamaan sitä alennettuna puoleen hintaan kotikaupungin Citymarketista, ja saman tien mukaani lähti kolme kerää tuota vaaleanruskeaa. Voisi sanoa, että kaikki meni. Siis 300g Saanaa. Puikkoina 4,5 mm:n pyöröt, vaikka suosituspuikkokoko on 6. Käsiala on sen verran löysää, että se selittää huomattavasti pienemmät puikot.
Green Day:ssä viehättävät nuo palmikot, jotka muuten neuloin täysin ilman apupuikkoa, vähän käytännön pakosta (se oli jäänyt kotiin). Kiitos vain ohjeesta :)

Ja vielä kuvaton valmistunut: esikoisen koulussa on lauantaina myyjäiset. Luokkatoimikunta päätti pitää arpajaiset kaikki arvat voittavat -tyyliin. Löysin kätköistäni neljää eri jämälankaa. Kaksi kerää vaaleankeltaisen sävyistä Seiskaveikkaa 90-luvun alusta sekä yksi kerä mudan väristä Seiskaveikkaa ja vielä yksi kerä tummanharmaata Jussi-villasukkalankaa. Vaaleista tein raitavillasukat tiimalasikantapäällä koon 37 jalkaan, ja tummista vastaavanlaiset raitasukat tiimalasikantapäällä koon 41/42 jalkaan. Toivottavasti arvanostaja on tyytyväinen palkintoihinsa sitten :)

Ja nyt pitääkin mennä neulomaan. Kummitytön joululahja on puikoilla odottamassa. Tosin voi olla, että se valmistuu vasta loppiaiseksi... ;)

Pikkukivaa

Talvi tulla jolkottaa, vaikkei ehkä uskoisi. Sitä vastaan pitää varustautua, ja puikot ovatkin kilkatelleet aina iltaisin. Ihan tekisi mieli ottaa neulontalomaa, mutta kotiäidille se ei vain ole mahdollista. Niinpä illalla lasten (ja miehen) mentyä nukkumaan olen majoittunut telkkarin eteen ja kilkutellut jokusen tunnin.

Kuopukselle tein Novitan Isoveljestä nelosen sukkiksilla tällaisen lettipipon:



Päättelin pipon ohjeen mukaan joustavasti, mutta ehkä liiankin, kun reuna jäi vähän lörpsöttämään. Ohjeen poimin Ullasta (Laura-lettipipo) ja muokkasin neidin päähän sopivaksi. Mm. nurjia silmukoita palmikoiden väliin neuloin vain viisi. Kahdeksalla (kuten ohjeessa oli) olisin saanut mainion pipon itselleni :)
Kärsimätön neuloja kun olen, ei tämä pipokaan ilman kommelluksia valmistunut. Tein sen nimittäin ensin täysin ohjeen mukaan (ne kahdeksan nurjaa silmukkaa), ja sainkin purkaa lähestulkoon koko pipon. Sellaista sattuu, kun ei jaksa mitata neuletiheyttä mallitilkusta... Enkä oppinut kerrasta, sillä kesäisestä topista ylijääneestä Novitan Olivia-bambulangasta tein samanlaisen mutta korvaläpättömän pipon likalle myös, ja siitäkin tuli liian iso (yhdeksästä nurjasta silmukasta sain pienentää kuuteen nurjaan silmukkaan). Valitettavasti siihen pipoon kuopus ei ihastunut niin, että olisi pitänyt sitä päässään valokuvauksen ajan. Mutta tämä vaaleanpunainen on ollut päässä jo parin aamupäiväulkoilun ajan. Ja joo, napin sijasta neuloin i-cordia kiinnitysnauhoiksi. Hyvin toimii :)

Pukinkonttiakin olen jo päässyt täyttämään, sillä miehen täti tilasi kolmihenkiselle perheelleen huovutetut lapaset, yhdet per nenä. Olivat tykästyneet niihin, jotka annoin toissajouluna joululahjaksi, ja nyt haluavat uudet. Nämähän eivät siis jouluun asti odota, mutta vielä hetken pidän ne itselläni.



Katsos kun en ole niitä ehtinyt vielä huovuttaa.

Resoreissa on Novitan Isoveljeä kolmosen puikoilla neulottuna (löystyy aina vähän huovutettaessa lapasia pesukoneessa, siksi tiukempi neulos kuin yleensä), ja itse lapanen on Novitan Huopasesta. Sain kätevästi käytettyä loput jämälangat.
Mittaa huovuttamattomilla lapasilla on yli 35cm resorin kanssa (siksi tuo valkoinen Jukka-talon mainosviivotin tuossa vieressä), ja toivon, että eivät huovu liian pieniksi sitten, kun saan ne ylipäänsä huovutettua.

Näistä jäi himo neuloa lisää lapasia ja sormikkaita muistakin jämälangoista, mutta siihen en ole vielä ryhtynyt. On näet muita, vieläkin isompia suunnitelmia ;)

Kun ei ole muuta kuin aikaa

Niinhän sitä luulisi, että kotiäiti ehtii tehdä vaikka mitä, kun on "vain kotona" lasten kanssa. Olen itsekin ihan yllättynyt siitä, että tämän härdellin keskellä olen ollut näinkin ehtiväinen.

Naapurille sain vihdoinkin neulottua palmikkopaidan kaveriksi lupaamani lapaset ja pipon. Nyt tuosta vanhasta Novitan Fauna-langasta jäi jäljelle pari pientä nyssäkkäkerää.
Lapasiin tein kuuden silmukan palmikot ihan omasta päästäni, pipoon poimin ohjeen Ullan neulelehdestä (Karelia-pipo).



Lapasten pitäisi olla lämpimät, sillä tein niihin vuorin tuplalapasen ohjeilla. Itse diggaan enemmän tuosta peukalosta kiilalla, joten näissäkin on tuo peukalokiila.



Päällinen on siis Novitan Faunaa, puikkoina nelosen bambut (ihanat!). Vuoriksi löytyi jämäkerä Seiskaveikkaa, ja puikkoina käytin kolmosen ruusupuisia sukkiksia.

Pipon tein naisen pipon ohjeilla, ja tuo on kyllä minulle hieman liian iso. Täytyy katsoa, mitä naapuri sanoo, kun ohjeisti tekemään riittävän ison. Toisaalta, jos tuosta tuli ihan liian iso, niin äkkiäkös minä tuon puran ja teen lasten pipon ohjeella vähän pienemmän :)
Malli oli tuossa tosi kiva, ja pipo on päässäkin ihan hauskan näköinen.



Näin hienolta se näyttää ylhäältä päin:


Faunan suosituspuikkokoko on 6, mutta pipon tein silti nelosen bambuisilla sukkiksilla. Minkäköhänlainen hehtaaripipo tuosta olisikaan kutosen puikoilla tullut...?

En osaa ollenkaan tehdä vain yhtä työtä kerrallaan, vaan lähes poikkeuksetta tekeillä on vähintään kaksi työtä. Jos toisen tekemiseen hetkellisesti kyllästyy, voi toista sen aikaa neuloa eteenpäin :)

Esikoinen oli jo keväällä pyytänyt minua neulomaan hänelle jotain kivaa. 1/2008 Modasta löytyikin sitten kiva ohje pikkupalmikkopuseroon, jonka esikoinenkin kelpuutti. Langan (Grignasco Tango, villaa 50%, alpakkaa 25%, viskoosia 25%)  kävin hakemassa Helsingin Menitasta aikaa sitten.



Neuleesta tuli tosi kevyt, kiitos langan sisältämän alpakkavillan. Lankaa meni n. 350g. Olin varannut työhön 400g lankaa, joten jälleen jäi yksi kerä tätä lankalaatikkoon. Mitähän siitä sitten joskus tekisi?



Palmikoita on kiva neuloa, mutta tämän rupeaman jälkeen en ihan välittömästi halunnut ottaa jälleen uutta palmikkoneuletta puikoille. Jostain kumman syystä ;)

Ettei ihan palelisi

Syksy on ihanaa aikaa lähinnä väriloistonsa puolesta. Märän ja ravan voisin jättää väliin.

Muutto toi eteen myös sen, että sisällä ei enää ole jatkuvasti n. 25 astetta lämmintä, joten jotain lämmintä piti ylle saada. Kun vielä löysin Anttilasta ihanan väristä Novitan Mambo-lankaa, niin pakkohan se oli tarttua kiinni tähän hommaan:



Neuloa kilkutin itselleni mukavan pontson.
Lankaa tuohon meni kolmisen kerää, eli n. 300g. Kaulus jäi hieman liian lyhyeksi, mutta kun lanka loppui, enkä jaksanut enää lähteä hakemaan uutta kerää... *seli seli*
Puikotkin ostin uudet ihan tätä varten: 7 mm pyöröt pituutta 80 ja 60 cm. Nekin ihan vain Anttilasta, kun samalla sain.
Ohje löytyi Modan numerosta 6/2007.

Kyllä nyt kelpaa aamuisin kipittää postilaatikolle päivän lehteä hakemaan :)

Ihan huvin vuoksi

Meillä pikkuneiti opettelee jo kovaa vauhtia kuivaksi, mutta kun olin puoli vuotta sitten ostanut kiekon liukuvärjättyä hahtuvaa, niin pitihän ne villahousut siitä neuloa :)



Ohje on loistava, L-O-I-S-T-A-V-A! Suosittelen neulomaan "Villapöpät". Suosittelen vilpittömästi.
Kuvassa näkyvät pöpät syntyivät nopesti, kunhan sain luomisentuskan hoidettua alta pois. En ollut ikinä aikaisemmin hahtuvaa neulonut, joten hieman oli vaikeuksia silmukoiden luomisessa ilman, että lanka koko ajan katkesi. Onnistui se sentään, ja sitten neulominen olikin lasten leikkiä :)



En kuolemaksenikaan muista, mistä tilasin tuon hahtuvakiekon. Väri on kaunis vihreä, eikä tuo liukuvärjäyskään ole mitenkään pahannäköinen.
Näitä neuloin nelosen pyöröillä, lahkeet bambuisilla sukkapuikoilla. Tuli juuri passelit, kun pidensin housuosaa parilla kolmella sentillä ohjeesta.
Lankaa jäi jäljelle vähintäänkin puolet kiekosta, joten nyt on jo toiset samanlaiset pöpät puikoilla :)
Täytyy varmaan pistää nämä myyntiin, kun niin vähän on nykyään vaipoille käyttöä. Harmi sinänsä, kun vasta nyt tämänkin ohjeen löysin.



Ai niin, kun näitä testattiin, niin tuli tuo kosteudenpitävyyskin testattua. Tyttö oli itsekin ihan innoissaan uusista pässinpökkimistä, ettei halunnut käydä potalla, vaan pissasi vaippaan. Vaippa (Hilivinksis tuplaläppä - tiedoksi ;) ) oli ihan märkä, mutta villikset olivat päältä kokeiltaessa ihan täysin kuivat ilman mitään lanoliinikäsittelyjä tms. Olen tosi tyytyväinen näihin siis.

Ja kun ne toisetkin pian valmistuvat, ryhdyn varmaan joululahjojentekopuuhiin. Huovutettuja lapasia on taas toivottu, joten siinä meneekin sitten jokunen ilta mukavasti, kun niitä kilkutan :)

Vihdoinkin!

Näitä aloin tehdä jo talvella. Tarkoituksena oli saada pojille kesäiset puuvillatopit, kun muutenkin tykkäävät noita hihattomia paitoja käyttää. Kaikki meni hienosti esikoisen topin kanssa siihen asti, kunnes sitä piti ruveta kokoamaan ja viimeistelemään. Koskaan ei tuntunut olevan sopivaa aikaa tai oikeaa inspiraatiota, joten viimeistely jäi ja jäi. Sitten otin puikoille topin keskimmäiselle. Tein suunnilleen samoin kuin esikoisenkin topin, vähän tosin sovelsin ohjetta, kun koko on paljon pienempi ja lanka paksumpaa. Ja jälleen kerran homma tökkäsi viimeistelyyn. Plääh.

Mökillä otin itseäni niskasta kiinni ja tartuin härkää sarvista. En oikein muuta neulottavaa edes ottanut mukaan, kun päätin, että nyt nämä kaksi työtä valmistuvat.



Esikoisen toppi on neulottu ihanan herkullisen vaaleanvihreästä Gjestalin Baby Bomull -sataprosenttisesta puuvillalangasta ja valkoisesta The Cotton Gardenin Viola -langasta. Sataprosenttista puuvillaa sekin. Gjestalin tilasin jostain nettikaupasta jo vuosi sitten keväällä, kun oli tarjouksessa pieni erä, neljä 50 gramman kerää. Valkoinen lanka on jämäerää jostain ikivanhasta työstä, mutta edelleen tuota tuntuu riittävän. Gjestalia meni n. 100g ja Violaa ehkä n. 20g. Molempia on siis vielä jäljellä, ja nyt pähkäilen, mitä ihmettä niistä saisin aikaiseksi.
Ohjeen bongasin Suuri Käsityö -lehdestä, numeroa enkä vuottakaan enää muista, ja lehti on jo palautettu paikalleen käsityölehtiarkistooni :) Puikkoina 2,5mm:n pyöröt. Puikkokoko olisi saanut olla yhden pienempi, mutta työtä aloittaessani en kakkosen pyöröjä joko omistanut tai löytänyt varastoistani siihen hätään.

Kuvia on hieman hankala ottaa näistä lapsille tehdyistä jutuista, kun "joo äiti, on kiva mut ku mun pitäis nyt mennä tonne ja tehdä tota..."



Keskimmäisen toppi on neulottu ihanantuntuisesta HjerteGarnin Linen-langasta, jossa on 20% pellavaa ja 80% puuvillaa. Rintamukseen suunnittelin nurjilla silmukoilla vaaka-aallon, joka hätäseen tuosta kuvasta näkyy. Tätä neuloin nelosen pyöröillä. Samoin kuin Gjestalin, tämänkin langan olin ostanut jostain nettikaupasta "kokeilueräksi", ja 200 grammasta jäljellä on vielä 50g, eli yksi kerä.

Pääntie jäi vähän löysäksi, ja vielä pähkäilen, puranko sen ja teen vähän pienemmän vai annanko olla. Keskimmäistä ei voisi vähempää kiinnostaa...

Kuopuskin halusi kokeilla tätä sinistä toppia:


Pikkuisen on iso pääntie taaperolle, mutta pituudessa ei ole valittamista :)

* *

Enää pitäisi purkaa yksi työ, johon en ollutkaan tyytyväinen ja tehdä siitä jotain itselle. Mielessä siintelee V-pääntieneule lyhyillä hihoilla ylösalaisneuletta soveltaen. Huomisen päivän vapaahetket käyttänen purkamiseen ja illalla voisin aloitella puikkojen kanssa - mikäli muistin ottaa oikeankokoiset tänne mökille mukaan (mitä suuresti epäilen).
Ja sitten voinkin jatkaa neulomista puhtaalta pöydältä. Mieletöntä ;)

Kesällä on aikaa...

Olenpa ollut ehtiväinen - jos lievä omakehu näin sallitaan ;)

Juhannuksen jälkeen juhlittiin kummitytön 3v-synttäreitä. En halunnut viedä lahjaksi mitään leluja, kun kolmesta lapsesta nuorimmaisena niitä perheessä riittää. Sen sijaan tein ja vein vaatesetin: tunika/liivimekko ja trikoo-caprit. Aika nätti tuosta tuli, vaikka itse niin sanonkin:



Liivimekon kaava on sama kuin mitä olen aikaisemminkin tehnyt, ja kopsattu Modan numerosta vuodelta 2003. Tämä koko on 100cm. Nuo trikoo-caprit tein Ottobren housujen ohjeella (numero taisi olla syksyltä jokunen vuosi sitten). Lahkeet vain ovat lyhyemmät kuin mitä ohjeessa on. Kukkakankaan löysin Eurokankaan Variston myymälästä palapuolelta. Tuota on vielä sen verran jäljellä, että saan kuopukselle vaikka t-paidan pitkillä hihoilla.

Tältä nuo näyttävät "puettuina":



Olin samalla reissulla ostanut kuopukselle Finlaysonin pallokangasta, ja suitsait sukkelaan hänelle ompelin  samanlaisen tunikan (koko 90cm ilman takahalkiota) hihoilla. Tuli vähän iso, mutta ensi kesänä on just passeli :)



Ja pojille surautin samaan syssyyn shortsit. Esikoiselle tein pidemmät, keskimmäiselle vähän lyhyemmät. Kangas on sataprosenttista puuvillaa, ja ohjeet Suuren Käsityölehden numerosta 6-7/2008.



* *

Itsellenikin olen jotain saanut aikaiseksi.
Aikaisin keväällä aloittamani pitsineulekolmiohuivi valmistui vihdoin, ja juuri sain sen pingoitettuakin.



Aika jännä juttu, että pingoitus tekee huivista puolta suuremman kuin mitä se on puikoilla.



Lankana on TeeTeen Kamena (100% kampavilla), ja sitä meni huiviin 200g. Puikkoina käytin 2,5-millisiä 80cm pyöröjä. Aloitin 60-senttisillä, mutta uutta vyyhtiä aloittaessani vaihdoin samalla pidempiin pyöröihin. Tämän huivin piti valmistua juhannukseksi, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan ;)







Kolmiohuivin kanssa samaan aikaan kilkuttelin itselleni tällaisen ihanan palmikkoneuleen:


(Huomatkaa kaunis järvimaisema! Järvi on Kutemajärvi Etelä-Savossa.)

Lankana Novitan Samos (50% puuvilla, 50% akryyli), jota meni himpun vajaa 450g. Ohje on jostain Kauneimmat Käsityöt -lehdestä noin vuodelta 2006-2008. Lehti on anopin, ja siitä vain kopioin tuon ohjeen. Hieman oli suositusta paksumpaa lankaa, sillä tein vielä yhtä kokoa pienemmän kuin mitä ohjeessa oli S-koko.



Tästä tykkään kovasti - ja tätä oli myös eri kiva tehdä :)

* *

Ennen kuin kesäloma loppuu, olisi tarkoitus saada viimeisteltyä pari hihatonta puuvillatoppia. Nekin oli tarkoitus saada tehtyä lapsille täksi kesäksi, mutta jotenkin tuo viimeistely ei ole ominta alaani...
Lisäksi ajattelin purkaa yhden neuleen, josta tuli liian pieni ja lanka loppui kesken. En muutenkaan loppujen lopuksi tykännyt koko mallista, joten ei ole suurikaan vahinko tuo purkaminen. Saisi vain aikaiseksi. Ja onhan tätä kesää vielä jäljellä ;)

kesään

Kun ommellen tulee uutta, niin myös neulerintamalta kuuluu hyvää :)
Viikonloppuna sain vihdoinkin valmiiksi pitsihelmaisen neuletopin. Langathan tähän ostin jo viime kesänä, mutta nyt vasta sain aikaiseksi ottaa tämän työn puikoille.



Ohje on Kauneimmat käsityöt -lehdestä numerosta 4/07. Lankana siis se Online Linie 164, Java color. Puikot 2,5mm pyöröt. Neule kun neulottiin kädenteille asti yhtenäisenä. Tätä oli kiva tehdä, kun istuin pihalla lapsia vahtimassa. Yläosan tosin sain purkaa, kun tein siitä ensin liian lyhyen. Ohjeessa pääntie oli tosi avara, enkä liiemmin sellaisista tykkää, joten soveltamiseksi meni. Onneksi sain tämän valmiiksi, eikä jäänyt roikkumaan. Lankaa olin varannut työtä varten 400 g, mutta pikkuisen yli 100 g sitä jäi kuitenkin. Täytyy miettiä, jos tuosta saisi taaperolle jotain kivaa tehtyä. Hieman lanka halkeili neuloessa, mikä hidasti kilkuttamista, mutta muuten tuntui tosi mukavalta.

* *

Kietaisumekkoa käytin ekaa kertaa lauantaina miehen serkun lakkiaisissa. Mekko sai kovasti kehuja :) Tietenkään ei tullut otettua siitä kuvia silloin, joten alla muutama yöllä otettu kuva:







Helman päädyin kääntämään palttausnauhan avulla, eipä tullut siis ommelta :) Yläosa vaatii vielä pientä viilausta ennen seuraavia juhlia, mutta muuten olen mekkoon tosi tyytyväinen.
Kyllä mun nyt kelpaa ;)

mekkoja mulle, mekkoja sulle

Taas luistaa :)
Selvitin saumurin lankaongelman, ja lauantaisten juhlien inspiroimana olen nyt ommellut jonkin verran. Pitäähän sitä juhlamekko saada ;)



Mekko ei ole vielä ihan valmis: helma kaipaa kääntämistä ja yläosa kiinnitysnaruja. Ei kietaisumekko muuten oikein päällä pysy.
Malli on Modasta vuodelta 2003. Tämä mekko on ollut suunnitelmissa tehdä siitä asti. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sano :) Syy mekonteon viivästymiselle on yksinkertainen: yritin funtsia, miten tuosta saisi järkevästi tehtyä imetysmekon ilman, että pitää kietaisukaistaleita sen kummemmin availla. Nyt nuorinkin on jo sen ikäinen, ettei enää ole sekunnin päälle amman saanti, joten unohdin imetyssysteemit tämän mekon osalta. Kangas on ihanaa - ja sitä jäi sen verran, että saan kuopukselle tehtyä siitä vielä liivimekon. Jee :)

Äitini toi pääsiäisenä Tunisiasta huivin, joka sopii mielestäni hienosti tämän mekon kanssa. Ettei tarvitse olla paljain hartioin, nääs.



Tänä iltana surruttelen tuon loppuun. Koneet odottavat jo lastenhuoneen pöydällä. Siellä siksi, että keittiöstä kuuluu äänet liian selvästi makkariin, enkä halua häiritä muiden unta. Lastenhuoneesta ei makkariin kuulu mitään, kun laittaa oven kiinni. Korkeintaan naapurit voivat vähän häiriintyä ompelukoneen ja saumurin säksätyksestä, joten ihan yömyöhään ei viitsi ommella. Harmi sinänsä, sillä silloin sitä aikaa olisi parhaiten ompelutöihin käyttää.

Liivimekoista jo mainitsinkin. Kävin läpi kangaslaatikoitani, ja raakkasin tilkut päivikseen menevään pinoon. Samalla tein löytöjä :) Nyt on kaivettuna kankaita paitoihin, hameisiin, kapreihin ja kuopukselle liivimekkoihin. Sellainen ei nimittäin vie paljoakaan kangasta, joten suuripiirteisenä kun aina ostan vähän enemmän kuin ohjeessa sanotaan, pysyy likka liivimekoissa :)

Kaksi olen saanut viittä vaille valmiiksi:



Farkkukankainen vaatii huolittelua, kukallinen enää nepparin taakse. Nämä ovat kokoa 90 cm, joten jos hyvin käy, menevät vielä ensi kesänä.

Näiden ja muiden kesämekkojen kanssa käytettäväksi olen tekemässä vinon pinon leggingsejä. Trikootilkkujakin riittää. Ja onpa tullut jokunen palanen ostettua ihan tätä tarkoitusta varten ;)

Tässä malliksi (leggingsin lahkeet kaipaavat huolittelua ja vyötärö kuminauhaa - vaikkei se tässä näykään):



Onpa kyllä kiva ommella pitkästä aikaa!

Tahmeaa menoa

Valitettavasti ei kuvia tällä kertaa. Ei keskeneräisistä kehtaa ottaa...

Suunnitelmat vain surisevat päässä, ja kamalasti tekisi mieli tehdä kaikkea. Kaksikin neuletyötä kulkevat pikkupussissa mukana, kun ulkoilen lasten kanssa. Iltaisin istun sohvalla, katson telkkaria ja neulon. Työt etenevät tasan niin pitkälle, kunnes pitäisi alkaa saumoja ommella. Siihen loppuu innostus sen työn osalta, ja kaivan esiin uuden ohjeen ja uudet langat, ja annan palaa. Ei kukaan tulisi kokoamaan näitä viittä vaille valmiita töitä?

Puikoilla on tällä hetkellä pitsineulekolmiohuivi (ensimmäiseni!) TeeTeen Kamenasta. Langan väri on herkullisen punainen ja tarkoitus olisi saada huivi valmiiksi juhannukseksi. Näen jo itseni kokon loimussa huivi hartioilla laulamassa suomalaisia kansanlauluja :) Valitettavasti lanka taitaa loppua kesken ennen kuin huivi on hartiahuivimitoissa. Ostin nimittäin vain yhden vyyhdin testausta varten. Lankaa on kiva neuloa, mutta hieman harmittaa se, että siinä on kohtia, joissa toinen säie kahdesta on poikki. Niissä kohdissa en uskalla jatkaa yhdellä säikeellä vaan puran pari senttiä, katkaisen langan heikosta kohdasta ja jatkan työtä ikään kuin ottaisin uuden kerän käyttöön. Saa taas päätellä langanpäitä, huoh.

Toinen puikoilla näppärästi kulkeva on hihaton toppi, jossa helmassa on pitsineuletta. Langat (kevyesti pätkävärjättyä oranssia Linie 164, java color) tilasin jo viime kesänä, kun mallin bongasin Anopin ostamasta Kauneimmat Käsityöt -lehdestä. Tätä on kiva tehdä, kun siihen ei tule sivusaumoja ollenkaan :) Todennäköisesti tämänkin tekeminen hyytyy siinä vaiheessa, kun pitää reunoja alkaa huolitella ja nappeja hankkia...

Saumojen ompelua odottavat lisäksi kaksi hihatonta puuvillatoppia esikoiselle ja keskimmäiselle. Esikoisen toppi onnistui ihan hienosti, mutta keskimmäisen topista tuli ihan liian lyhyt. Pitää siis purkaa ja tehdä vähän pidempi. En uskalla luvata, että kesäksi saisi sen käyttöönsä. Harmi sinänsä. Niin, ja sitten on murheenkryyni: Linie Alphasta tehty puuvillaneule, jossa jänniä palmikonkiertoja. Ohje Novitan vuoden 2006 kesän lehdestä. Epäilen, että tuo neule menee purkuun. Etukappaleen kanssa oli vaikeuksia, kun en halunnut ihan yhtä avaraa pääntietä kuin mitä ohjeessa oli, mutta sen pienentäminen meni vähän mönkään. Ja lanka uhkaa loppua. Eikä pätkävärjätyssä langassa nuo kivat palmikonkierrot edes näy kunnolla. Vähän kyllä harmittaa tuota purkaa, kun siinä oli kuitenkin aikamoinen työ. Useita tunteja hiekkalaatikon reunalla istuessa, sormet kohmeessa... No, pitää miettiä, mitä sen kanssa teen.

Ja jotta ei ihan tylsistyisi, pitäisi neljään neuleeseen kiinnittää vetoketjut. Yhdestä sellainen puuttuu kokonaan, kolmeen muuhun olen ketjun jo harsinut, mutta se varsinainen kiinnittäminen on jäänyt tekemättä.

Kaiken lisäksi nyt on alkanut ompeleminen houkutella entistä enemmän. Innostusta hidastaa saumurin selittämätön kenkkuilu, kun se jatkuvasti katkoo toista alalankaa, vaikka mitä tekisin. Pöh. Ei nyt suksi oikein luista, näköjään...

Pipoja kevään hengessä

Siivotessani lasten vaatekaappeja löysin kuopuksen vaatteiden joukosta reilu vuosi sitten neulomani puuvillapipon. Ohje on muistaakseni jostain "Kauneimmat käsityöt" -lehdestä, numeroa en enää muista. Ihan kiva palmikkopipo, ja kiva idea tuo "tupsu" päälaella.



Muistelisin kuitenkin, että vähän tuon pipon neulominen tuskastutti, kun pyöröillä pistin menemään ympäri, ympäri ja aina välillä palmikonkierto sekaan. Senkin muistan, että tuo kuvassa oleva koko olisi kaksivuotiaan, mutta ei taitaisi tuo kaksiveelle päähän mahtua. Kuopuksellakin tuo pää on pieni ja siro, ja välillä pipo näyttää hyvinkin pieneltä.

Ja sitten vähän uudempaa tuotantoa:





Kaksi samanlaista pipoa. Malli Suuresta Käsityölehdestä viime kesän kaksoisnumerosta (jos en ihan väärin muista). Koska ei lankalaatikosta löytynyt mansikanpunaista lankaa, otin käyttöön pinkin Mandarin Petit -langan jämät (samaa, kuin siinä aikaisemmassa raitaneuleessa) sekä vajaan kerän vaaleanpunaista Tennesseetä. Tämä malli houkutti siksikin, kun minusta nuo "rullat" on hirveän kivan näköisiä :)

Kuinka ollakaan, Mandarin Petit -langasta neulotusta piposta tuli himpun verran liian suuri kuopuksen pieneen päähän. Tennessee onnistui hieman paremmin, varmaan siksi, että tein sen toisena ;)

Langan menekkiä en äkkiseltään uskalla sanoa. Noin puoli kerää sitä meni per pipo.



Siinä mielessä kivat pipot neuloa, että syntyivät kuin itsestään ulkoilujen aikana. Mitäs muuta sitä pihalla tekisi, kuin neuloisi? ;)