Matkatuliaisia

Vietinpä perheeni kanssa ihanan viikon etelän auringon alla. Kyllä vain, syysloma mennä hurahti Kreetalla, Hanian yhdessä lomakylistä. Hotelli oli vartavasten valittu niin, että sen uima-allasalueelta pääsi suoraan astumaan Välimeren helliin aaltoihin. Kun lapset ovat tällaisia uimapetoja, niin mikään muu vaihtoehto ei tuntunut järkevältä ;)

Pakkasin mukaan myös useamman kerän lankaa. Ja sukkapuikkoja. Ja ohjeita. Ja sitten vain nautin lomastani aurinkotuolissa löhöten (aurinkovarjon alla, kun palan niin helposti, ja aurinkovoiteen suojakerroinkin oli 50. Varmuuden vuoksi ;) ), uivia lapsia seuraten ja tietysti neuloen. Niin ne ajatukset selvenivät, keho rentoutui ja mieli lepäsi! Voin rehellisesti sanoa, että yhtään työasiaa en viikon aikana ajatellut. Pari kertaa joku pikkutyöasia yritti tulla neuleen ja minun väliin, mutta joka kerta se pujahti yhtä hiljaa ja huomaamatta pois.

Matkatuliaisina siis Kreetan perinteisten tuliaisten (oliiviöljystuotteet, onnensilmäkorut ja kreikkalaiset namit) lisäksi myös neuletuliaisia :)

 Ensin yhteiskuvassa koko viikon saldo:

Kolmet sukat ja yksi pipo. Tosin syys/kevät -sellainen, vaikka perjantaina saatiinkin kuulla ensilumen jo sataneen.

Tässä yhdet sukat. Hieman muokatut Saltkråkan-sukat Seitsemän veljestä raita -langasta neulottuna. Lankaa jäi ihan kivasti vielä, ainakin sen verran, että niistä saa huovutetaviin lapasiin neulottua rannekejousteet :) Puikkoina 3 mm bambusukkikset. Jatkoin samaa teemaa (kun se ohjekin on niin kiva, että jää helposti muistiin) neulomalla ihan ohjeidenmukaiset Saltkråkan-sukat Novitan Nalle -langasta. Oli aloitettu kerä kyseessä, joten lanka meni näihin kyllä aika tarkalleen. Puikkoina 2,5 mm ruusupuiset sukkikset. Yllättävän hyvin tuo malli ja ohje muokkautuu vähän ohuemmallekin langalle. Tai sitten minulla vain on niin löysä käsiala, että 48 silmukkaa seiskaveikalla sukkien suussa on hieman liian löysä aloitus...

Sukkien välissä neuloin pikaisesti kuopukselle kevät/syyspipon Novitan Santorini-langasta. On yksi lemppareistani, mitä tulee näihin keinokuitulankoihin (akryyliä ja viskoosia, joka teknisesti ottaen ei ole täysin keinokuitua, sekö sen sitten selittää...). Pipon ohje on Ullanuleestakin löytyvä Aatos-pipo. Tällä langalla neuloin täysin ohjeen mukaan (100 silmukkaa), ja piposta tuli oikein hyvä kuusivuotiaan päähän. Puikkoina ne 2,5 mm ruusupuiset sukkikset. 50 gramman kerästä jäi jonkin verran lankaa ylikin.

Ja vielä jämälangoista (Seitsemän veljestä yksivärinen vihreä ja raita) neulotut sukat noin 8-9 -vuotiaan jalkaan. Puikkoina 3 mm bambusukkikset.

Mikäs tässä oli neuloa:

Aurinkovarjon alla, lämpimästä säästä nauttien :)

Retsinaakin join ;) Ihan hyvää kunnolla jäähdytettynä. Ei pihkan maku niin voimakkaasti tullut esille.

Ja tässä jälleen work in progress -kuva.

Nyt ajatuksissa on kreetalaisten maisemien innoittamana hahmottumassa yksi ihan oma mallineule. Sukkiin tietysti :) Katsotaan, missä vaiheessa sen paperille saisi piirrustettua.

Ai niin, ja neuloin vielä lentokoneessakin. Saltkråkaneita tietenkin, Novitan Kukkaketo-langasta (kielo, ihanan vihreä). Pääsin ekan sukan kantapään kavennuksiin saakka ennen kuin laskeuduttiin Helsinki-Vantaan pikkupakkaseen tänään iltapäivällä. Tästä on hyvä jatkaa :)

Ylös ja alas

Onko se tämä vuodenaika vai mikä, mutta ihan kamalasti tekee mieli tyhjentää lankavarastoa neulomalla villasukkia ja pipoja! Tähän tyyliin:

Pikkuneiti halusi pipon, joten tein sellaisen, kun ei ollut mitään syytä olla tekemättäkään ;) Lankana Novitan Seitsemänä veljestä, puikot 3 mm pyöröt ja sukkikset. Ohjeen löysin neuleohjeiden aarrearkusta eli Ullasta: Aatos-pipo lapselle. Pätkävärjätyssä langassa nuo hienot palmikonkierrot eivät näy niin selvästi kuin yksivärisessä langassa. Lisäksi ohjeessa mainittu lanka on sen verran ohuempaa, että tästä neulomastani piposta jätin kaksi joustinsarjaa pois, eli yhteensä 10 silmukkaa. Koosta tuli juuri oikea kuusivuotiaan pieneen päähän (52 cm). Kuulemma värikin on ihana, mutta ainoa harmi on, että lanka vähän kutittaa. Sovimme tyttären kanssa, että neulon hänelle samanlaisen pipon ei-kutiavasta langasta (eli turvaudun polyamidi/akryylilankaan). Vaihtoehtona on tehdä tuonne pipon sisään fleece-panta, jolloin kutina häviää ja piposta tulee tuulenpitävämpi mutta myös paksumpi. Katsotaan, mihin loppujen lopuksi päädyn.

Aikaa tämän pipon tekemiseen meni yksi ilta, arviolta siis 3-4 tuntia. Ei paha.

Samasta langasta eli puolikkaasta kerästä tuli myös toinen pipo. Tämänkin ohjeen löysin Ullasta: Pirpana-pipo. Tein keskikokoisen pipon ohjeen mukaan, ja koska lanka oli ohjeen lankaa paksumpaa, pipo mahtuu vähän isompaan päähän (54 cm). Ihan ei tässäkään kaunis sydänkuvio näy niin hyvin kuin olin toivonut, mutta ehkä syynä on myös se, että en ole valmista työtä kastellut enkä höyryttänyt. Ehkä pitäisi... Puikot 3 mm pyöröt ja sukkikset. Ohje oli mukava ja tykkäsin etenkin päälaen kavennuksista. Tähänkin meni se noin 4-5 tuntia alusta loppuun.

Ja sitten tietysti nuo perussukat. Edelleenkin Novitan Seiskaveikkaa. Raidat pätkävärjätyllä sinisellä (Polkkako se on se langan nimi? En nyt muista). Eipä tarvitse kuvioita sen pahemmin miettiä :) Kolmen millin puikot tässäkin käytössä, tulee löyhäkäsialaisella niillä mukavan napakkaa neulospintaa. Silmukoita 11 per puikko, eli yhteensä 44. Nämä kaksi työtä menevät ystävälle, kunhan saan vähän lisää pakettia vielä kasvatettua ;)

Seuraavaksi työlistalla on vieläkin enemmän villasukkia :) Pitäähän nyt lankoja saada kulutettua, ja talvikin on tulossa... Varastossa on odottamassa myös Huopasta, josta olen ajatellut tehdä huovutettuja tumppuja. Ovat ainakin lämpöisiä, jos talvesta tulee kylmä.

Arvoitus

Tästä se lähtee:

Mikäköhän siitä tulee? ;)

Kultainen 80-luku

Kerroinko jo viime lauantain käsityökirppiksestä? Olin sellaisella myymässä ylijäämälankoja, -kankaita ja -kaavoja. Omia ja äitini. Niitä meillä riittää, jostain kumman syystä. Mikä siinä onkin, että kangaskaupasta aina mukaan tarttuu palalaareista sellaistakin, josta kaupassa miettii, että tästä ihan varmasti tekee jotain, mutta kolme vuotta myöhemmin sen saman ihanan kankaan löytää kaapin kätköstä eikä enää muista, mitä siitä olisi ehkä halunnut/voinut tehdä. Noista heräteostoksista oli siis tarkoitus päästä eroon. Keräsin myös vanhoista kaavoista (Burda, Still) sellaiset, joille en uskonut enää olevan käyttöä. Omista jemmoista siihen pinoon tuli lähinnä vauvanvaate- ja äitiysvaatekaavoja. Äitini jemmoista enemmän käyttövaatekaavoja ja vähän muutakin, kun hän on aikoinaan paljon ommellut roolipukuja ja sen sellaisia harrastajateatterin käyttöön.

Kirppis oli tosi hiljainen. Ja harmikseni huomasin, että kirpputorin sijasta tilaisuus oli enemmänkin myyjäiset. Pöytiä oli yhteensä 45, ja en usko olevani kovinkaan väärässä, jos väitän, että itseni lisäksi käsityömateriaalia myi vain pari muuta. Pääosin myynnissä oli valmiita käsitöitä; koruja, erilaisia neuleita, ompelutöitä ja askartelujuttuja. Olin päättänyt pitää hinnat tosi alhaisina. Ylimääräisiä metallipuikkoja myin eurolla/satsi. Rowanin felted tweed -langoista pääsin eroon 2 euron kerähinnalla. Kankaita myin eurolla ja kahdella. Ja joukossa oli ihan isojakin paloja, noita heräteostoksia :) Ja toki palanloppujakin, kun tapani on ostella vähän ylimääräistä, että varmasti riittää ;) Kaavoja myin eurolla kappale. Niitä ei kyllä paljoa mennyt.

Kallein myyntiartikkeli tällä kertaa oli 70-80 -lukujen vaihteessa painettu käsityökirjasarja. Tai kyse on paremminkin kirjakerhon kuukauden kirjoista: "Uusi Ompelu- ja Käsityökerho", julkaisijana Mestarikustannus oy. Äitini vanhoja kirjoja, tottakai :) Myin kirjoja kappaleittain kolmen euron hintaan. Melkein kaikki tarjolla olleet kirjat menivät. (Olin itselleni säästänyt aikaisemmin jo pari virkkausaiheista kirjaa ;) ).

Kun tulin kirppikseltä kotiin lähestulkoon saman tavaramäärän kanssa kuin sinne mennessäni, kävin läpi jäljelle jääneet kirjat. Ja tein löydön!

Kirjasta "Ompele kaunista ja käytännöllistä" löysin pitkään haaveilemani (ja etsimäni) rimpsuhelmahameen ohjeen. Jee! Ja muistin, että olin elokuun alussa Eurokankaasta ostanut heräteostoksena ihanaa kevyttä ja ohutta puuvillakangasta, jota olin pariinkin kertaan kotona käsissäni pyöritellyt ja miettinyt, mitä siitä oikein tekisin. Nyt kävin saman tien tuumasta toimeen. Kirjan ohjeilla ja kaavoilla (jotka ensin ruutupohjalta tietysti suurensin oikean kokoisiksi ;) ) sain suitsait sukkelaan tehtyä itselleni hellehameen! Oih, tätä onnea :)

Nyt sitten peukut pystyyn, että hameelle on käyttöä syyslomalla reilun viikon kuluttua, kun tämä konkkaronkka suuntaa viikoksi etelän aurinkoon :)

24 h

Jos näkee uniakin neulomisesta, tanssipukujen ompelemisesta ja tiaroiden askartelemisesta, niin onko se silloin sama kuin hyvin suunniteltu = puoliksi tehty?

Ajattelin vain tulla kertomaan, että ne ajat, joita en tällä hetkellä käytä käsitöiden tekemiseen (tai tanssien/tuntien suunnitteluun) ovat siltikin täynnä melkoista ideointia ja haaveilua. Ai että, miten taas ideat sinkoilevat pään sisällä! Viikonloppuna unissani tein mm. pari tanssipukua sekä useita tiaroita. Harmi vain, että aamulla totesin vain nähneeni unta. Niistä tekeleistä nimittäin tuli hienot! ;)

Lisää päänasioita :)

Minkäs sitä innostukselleen mahtaa, tuumin tänään aamulla, kun olin vienyt eskarilaisen eskariin ja huikannut koululaisille hyvän koulupäivän toivotukset, ja kaivoin helmet jälleen esille. Kaksi tiaraa valmistui noin puolessatoista tunnissa. Tämä ensimmäinen oli selvästi helpompi, vaikka ei ihan täydellisesti onnistunutkaan.

Tajusin nimittäin, että tuo yläkaari jäi hieman liian lyhyeksi, ja siksi taipuu tuonne taaksepäin, vaikka sen pitäisi taipua eteenpäin tai olla enemmän pystympi. Mutta harjoitus tekee mestarin, eikö sitä niin sanota ;)

Tähän toiseen olen erityisen tyytyväinen! Se onnistui hienosti siitä huolimatta, että pyöreästä metallilangasta tehty "pääpanta" ei ole ideaali silloin, kun pitäisi saada yksittäiset "korupiikit" pysymään pystyssä. (Ja siksi tilasin jo eilen pari litteää pääpantaa, joihin kokeilen samaa systeemiä, kunhan ne pannat nyt ensin postissa tänne asti tulevat.) Yllättävän hyvin nuo pidemmät kuitenkin pysyivät pystyssä. Jopa niin hyvin, että sain sillä ohuimmalla korumetallilangalla tehtyä tukilangan, joka auttaa noita pienempiä pysymään pystyssä :) Käytössähän tuo tukilanka ei näy, kun tiara on tanssijan päässä ja hän tanssii voimakkaissa valoissa näyttämöllä muutaman metrin päässä yleisöstä.

Katsotaan, ehdinkö viikonloppuna jatkaa tätä askartelua. Huomenna olen menossa myymään käsityökirppikselle ylijäämälankoja ja -kankaita myös äitini varastoista (toivottavasti menevät kaupaksi) ja pitäisi vähän ehtiä remontoidakin. Mutta onneksi ensi viikolla on jälleen aikaa käsitöillekin :)

Ihanaa näpertelyä

Jatkan tanssipukuaiheisella teemalla yhä vain. Tällä kertaa askartelin hiuskoristeiden kimpussa. Olen jo pitkään haaveillut tiaran tekemisestä. Mitään Swarovskin kristalleja en tanssipukutiaraan tarvitse, vaan ajattelin pärjätä ihan Tiimarista saatavilla akryyli- ja lasihelmillä. Netissä on ohjeita itsetehdyn tiaran tekemiseen ihan kiitettävästi, jos osaa oikeilla hakusanoilla etsiä ;) Englanniksi tuloksia tulee selvästi enemmän, vinkiksi vain. Ensin katsoin läpi kuvia erilaisista tiaroista. Mielessä oli jo jonkinlainen malli, mutta hain vahvistusta mallin toteuttamiselle, tottakai.

Aloitin helmillä ja kirkkailla "kristalleilla". Pohjaksi leikkasin rautakaupasta viime syksynä ostamaani teräslankaa, jonka paksuus on karkeasti arvioiden 2 mm:n luokkaa. Voi olla jopa 3 mm, mutta pyöreästä langasta on kyse. Ja niin jäykästä, että ei vetkuile, mikä on oikein hyvä juttu. Sen jälkeen leikkasin vähän ohuemmasta rautalangasta (jonka olen myöskin ostanut rautakaupasta, surrilangaksikin tuota taidetaan kutsua - ja nimi tulee siitä, kun betonivalun raudoitukset "surrataan" yhteen pienillä teräslanganpätkillä. Tai näin olen ymmärtänyt.) melko pitkän pätkän, jonka toisen pään kieputin hyvään kohtaan tuon "pääpannan" ympärille. Sitten vain pujottelemaan helmiä jossain järkevässä järjestyksessä lankaan. Ekan kaaren kiinnitin pyöräyttämällä langan pari kertaa mahdollisimman tiukasti pääpannan ympärille, ja jatkoin siitä jälleen helmien pujottamista. Kärkipihdit ovat oiva apu kieputuksen kiristämisessä, vinkiksi vain. Viimeisen kaaren jälkeen langan toinen pää kiepsahti nätisti pääpannan ympärille, ja olin tyytyväinen siitä, että helmikaaret eivät lähteneet mihinkään suuntaan taipumaan, vaan pysyivät terhakasti kuosissaan :) Keskimmäisen kaaren keskelle taiteilin helmistä V:n käyttämällä ohutta, korutöissäkin käytettävää metallilankaa. Ja koko komeuden viimeistelin pujottamalla erilliseen lankaan pienempiä helmiä, ja tämän helminauhan kiinnitin tuolla ohuimmalla korumetallilangalla pääpantaan.

Toiseen tiaraan käytin liiloja helmiä sekä muovisesta "strassilevystä" leikattua suikaletta. Tein ensin taas tuon "pääpannan". Sitten leikkasin kolme pidempää ja kaksi lyhyempää langanpätkää vähän ohkaisemmasta messinkisestä langasta. Ensin yksi pää kiinni, sitten helmet lankaan, ja toinen pää kiinni. Ja muotoilu kolmion muotoon. Eka kolmio keskelle, sitten toiset sen viereen niin, että tulivat vähän lomittain. Ja viimeiset kaksi lyhyempää/matalampaa reunoille. Kolmiot kiinnitin myös toisiinsa tuolla ohuella korumetallilangalla risteyskohdista, ettei varmasti ala lerputtaa :) Alareunaan kiinnitin korumetallilangalla strassisuikaleen. Ja hieno tuli tästäkin.

Ja koska nälkä kasvaa syödessä - tietenkin ;) - kävin Tiimarista hakemassa vähän lisää helmiä. Eikä se tietenkään riittänyt. Googlen avulla löysin aika kivan korutarvikekaupan, josta tilasin saman tien vielä vähän enemmän helmiä :)

Näytin tiarat eskarilaiselle, joka tilasi heti itselleen samanlaisen :) Siihen täytyy kyllä varmasti kiinnittää tuohon eteen sisäpuolelle myös sellainen kampa, jolla tiara pysyy päässä vähän paremmin. Nämä tanssikäyttöön tarkoitetuthan kiinnitetään tuolta reunoista pinneillä, ja kun hiukset on nutturalla, ne pysyvät kyllä. Tosin näihinkin voisi sen kamman tuohon eteen laittaa, ihan vain varmuuden vuoksi...

Säihkettä ja kimallusta

Vihdoin sain aikaiseksi ujuttaa kiireiseen arkeen ompeluhetken! Olipa tätä jo odotettukin :) Olin jo kesäloman lopulla aloittanut uutta tanssikorsettia liilasta taftista, ja tänään sain homman viittä vaille päätökseen. Käytännössä siis huolittelin reunat vinonauhalla, ompelin luille kujat ja pujotin luut paikoilleen (tai rigilene-nauhan, jos ihan tarkkoja ollaan) ja yhdistin takakappaleet etukappaleeseen. Ehdin jopa neulata olkainkuminauhat paikoilleen ennen kuin pysähdyin ihailemaan kätteni töitä :)

Saanko samalla esitellä "pikkuapulaiseni"? Juuri tätä tarkoitusta varten otin ja tilasin kuukausi sitten kauan kaipaamani sovitusnuken. Löysin sellaisen, joka on lähes suurimmilla säädöillä itseni kokoinen, joten minua pienemmille oppilaillenikin saan tarvittaessa sopivia pukuja tehtyä ilman jatkuvaa sovittamista. Tämä tykkää :)

Olen tämän vuoden aikana tilannut USA:sta alan liikkeestä vartavasten tanssia varten tehtyjä korsettien kaavoja. Missioni on tehdä jokaisesta kaavasta valmis korsetti, että on sitten helppo valita sopivin tarvittaessa. Tämä on nyt järjestyksessä kolmas korsetti, joten puuhaa vielä riittää.

Lisäksi järjestelin ompelutarvikehyllyni uuteen uskoon, ja "löysin" ihania kankaita, joita olen heräteostellut tanssipukuja varten. Harjoitus tekee mestarin, joten ei muuta kuin ompelukone surraamaan jatkossakin :)