Kassit riviin :)

Sain tovin olla ihan yksikseni, ja niin vain levitin kankaat pitkin lattioita ja aloin suunnitella. Kangaskassit ovat käteviä, ja kun niitä on riittävästi, ei tarvitse muovikasseihin enää turvautua.

Surautinkin sitten pari uutta kesäistä kassia.

Oranssiin ostin kankaan vuosi sitten keväällä. Ihana Marimekon "Pienet kivet". Kun en saanut riittävän nopeasti kangaskassia tehtyä, tein tästä jo nukenrattaiden uuden päällisen. Kun sitten löysin jäljellä olevan kankaan varastoistani, sitä oli vielä sen verran, että sain kuin sainkin kangaskassini tehtyä. Ohje on Novita-lehden numerosta 3/2002. Tuosta tuli heti uusi neulekassini, ja eilen se ja tekeillä oleva neule matkasivat mukanani Tampereelle :)

Ruutukassi on kankaasta, jonka ostin päällystääkseni lastenhuoneen vanhan sohvan. Sitä jäi sen verran yli, että jo kolme (!) vuotta sitten tein siitä tällaiset samanlaiset (jumppa)kassit esikoiselle ja keskimmäiselle, ja nyt oli kuopuksen vuoro saada omansa :)

 

Jos nyt vihdoin...

Tämä Linie-lanka on aiheuttanut päänsärkyä, hammasten kiristystä ja harmaita hiuksiakin ihan varmasti. Kolme kertaa olen tästä jotain tehnyt, ja joka kerta päätynyt purkamaan tekeleen. Kun ei se ole kuitenkaan ollut hyvä. Osasyynä on ihan varmasti eri ohjeiden ilmoitetut tiheydet ja sitten tämän langan puikkosuositus. Ne eivät vain ole menneet yksiin (ja olen ollut ilmeisesti liian laiska tekemään kunnon mallitilkkua, mutta se on kyllä ihan oma vikani).

Kolmannen kerran työn purettua olin jo luopua toivosta, ja meinasin antaa tämän ihan kivan langan lapsille saksittavaksi. Sitten osui silmiini Suuren Käsityölehden viimeisin numero (6-7/2009) ja sieltä Pikkupuseron ohje.

Ohjeen tiheys ei ihan osunut yksiin, ja nyt jo neuloin kolmosen puikoilla (puikkosuositus 4 mm), niinpä sain jälleen kikkailla silmukkamäärän kanssa. Etu- ja takakappaleesta vähensin silmukoita 20%, hihat neuloin ohjeen mukaan.

Ja tästä tuli, kuulkaa, ihan kiva :)

Lankaa jäi yli jotain 30g siitä, mitä sitä oli ollut jäljellä.  Sen voinkin antaa lapsille saksittavaksi :)

Hihansuissa ja helmassa on reikärivi, johon vielä varmaan virittelen joko ruskean tai vaaleanpunaisen *iik* silkkinauhan. Ja sit tää on valmis. Ja toivon, ettei tätä tarvitse enää purkaa.

Simpukkatoppi

Jälleen onnistuminen :)

Olin joskus viitisen vuotta sitten neulonut tästä Novitan Tennesseestä (väri koralli) kesäisen topin, joka ei ollut käytössä kertaakaan, kun ei kuitenkaan miellyttänyt. Purin tuon vanhan tekeleen jokin aika sitten ja kun löysin tämän ohjeen (SK 6-7/2003), päätin tarttua puikkoihin.

En ollut yhtään yllättynyt, kun ensimmäinen versio tästäkin meni purkuun. Tuli ihan liian leveä tuolla ohjeella. Niinpä pienensin ympärysmittaa yhden simpukkakuvion verran (22 s), ja lopputulos on kyllä vaivan arvoinen :)

Tämä helman simpukkakuvio oli se, joka sai kiinnostumaan koko neuleesta. Lisäksi diggasin pääntien ja kädenteiden virkkauksesta.

Langan menekkiä on vaikea arvioida, kun en yhtään muista, paljonko siihen edelliseen toppiin meni. Veikkaisin, että tämä vei pikkuisen reilut 200 g lankaa. Neuloin kolmosen pyöröillä, niin sain riittävän tiukkaan neulottua.

Tennessee on kyllä yksi suosikkilangoistani, ei voi mitään :)

Tämä neule päällä mennä viuhdoin tänään, ja nautin joka hetkestä tuolla auringonpaisteisella pihalla :)

Nyt vain seuraavan puretun (3 kertaa!!) langan kimppuun. Jospa neljäs kerta...

 

Halpaa hupia

Purkamisvimma sen kuin kiihtyy. Tämä valkoinen neule oli ihana, mutta liian pitkä, joten otin sen osiin ja purin (hihat säästin).

Sen jälkeen neuloin sen uudelleen. Tiivistin samalla napinläpien etäisyyttä ja sain tästä oikein mainion kesävilliksen :) Juhannuksena sille olikin käyttöä.

Lankaa jäi vähän ylikin. Täytyy miettiä, mitä siitä voisi tehdä...

Kaksi uusiotyötä on edelleen puikoilla, ja kolmas odottaa kokoamista. Toivottavasti ei joudu odottamaan kauan, niin kuin usein tuppaa käymään.

Neljännenkin uusiotyön keksin. Olin esikoista odottaessani neulonut vauvalle nutun ja potkuhousut Novitan keltaisesta Tennesseestä. Neulomisen huumassa ja sen juuri aloittaneena pitkän tauon jälkeen en juurikaan vaivannut päätäni oikeilla tiheyksillä. Ja sen kyllä huomaa: nuttu on aivan liian leveä, samoin kuin potkaritkin. Nyt ne odottavat purkamista. Eihän meillä ole enää vauvojakaan. Purkamisen jälkeen pitääkin miettiä, mitä kivaa itselleni tekisin keltaisesta langasta. Kunhan ensin saan nuo kolme vaiheessa olevaa valmiiksi.