Vapaasti

Olen ylen tyytyväinen itseeni. Sain nimittäin sen mohair-slipoverin valmiiksi eilen illalla, ja tänään se oli jo käytössä.



Hieman jäi lyhkäseksi, kun niin kovasti pelkäsin langan loppuvan kesken. No, lankaa on vielä ihan kiitettävästi jäljellä, joten alankin kohta virkata helmaan kaarireunusta :)

Tämä oli ensimmäinen vapaalla neulonnalla tekemäni työ, ja onnistuikin ihan kivasti. Kädenteiden ja pääntien kavennuksetkin näyttävät menneen ihan nappiin, ja ekalla kerralla, mikä on mielestäni melkoinen saavutus :)

Lanka oli Kitten mohairia, väri valkoinen. Puikot 4mm pyöröt. Ja langan menekki toistaiseksi 1,5 kerää á 50g.

On muuten ihanan lämmin vaate.

Ei hulluille eikä herroille...

Kaunis syysauringonpaiste inspiroi tallettamaan kameran muistikortille jotakin, vaikka keskeneräisistä töistä olikin kyse ;)

Ihan ekaksi näppäsin kuvan siitä kummitytön takista. Kesken se on edelleen. Tänään illalla olisi tarkoitus keskittyä vaativaan napinläpien ompeluun, ja helman huolittelen huomenna illalla. Suunnitelmissa on hoitaa se homma sellaisella päärmäysteipillä, niin ei tulisi (rumaa) tikkausta helmaan. Ensin pitää vain löytää sellaista teippiä...



Sitten se varsinainen keskeneräinen työ. Alussa oli tuo lila mohairlanka, jonka kaveriksi myöhemmin ostin valkoista pari kerää. Noista piti tehdä paita, mutta päädyinkin sitten siihen, että yritän vapaaneulonnalla saada valkoisesta mohairista aikaiseksi slipoverin V-pääntiellä ja lilasta teen jossain vaiheessa kauniin pitsineulehuivin. Jälkimmäisen malli tosin on vielä hakusessa, mutta se ei hidastane tahtia.

Valkoista lankaa on vielä yksi kerä jäljellä, joten nyt jo jännittää, pitääkö jostain hankkia tuota lisää, vai käykö niin hyvä tuuri, että saan slipoverin tehtyä kahdesta kerästä lankaa.



Ja sitten on nämä langat:



Tilasin reilu kuukausi sitten yllätyspaketin Vihreästä Vyyhdistä. Viisi kerää ihanaa Supersockea. Yhdestä kerästä olen jo tehnyt sukat, ne vihreät maastokuvioiset. Neljä vielä jäljellä. Yhtä pihtaan johonkin ihanaan, mutta nämä odottavat jo työstämisvuoroaan. Karamellivärisestä (oikealla) teen itselleni pipon. Ohjeen olen jo bongannut Suuren Käsityölehden viimeisimmästä numerosta. Kahdesta muusta tulee villasukat pukinkonttiin. Tai näin olen suunnitellut. Ihan varmasti lankaa jää tähteeksikin, ja niistä sopivasti yhdistellen suhauttelen lapsille villasukat ja -tumput. Mielellään ennen kuin talvi on ohi... ;)

Aah, ei käy aika pitkäksi ainakaan vähään aikaan.

Vaihteeksi ommellen

Olen tavattoman tyytyväinen itseeni, kun vain puolen vuoden jahkailun jälkeen sain kuin sainkin ommeltua kummitytölle takin.

Ei tuokaan nyt ihan vielä ole täysin valmis, kun helma on huolittelematta, napinlävet tekemättä ja napit ompelematta. Mutta huomattavasti paremmassa vaiheessa tämä on jos vertaa parin viikon takaiseen aikaan, kun takki oli vielä pelkkä viikattu kangas makkarin nurkassa.

Kuva on tosi huono. Sen siitä saa, kun yrittää yöllä ottaa kuvaa tekeleestään...

Enää mietityttää se, mahtuukohan tuo 2,5-vuotiaalle tytölle. Toivottavasti.

Itselleni surautin samalla uuden imetyspaidan.

Malli on hieman muunneltu Suuren Käsityölehden muutaman vuoden takaisesta imetyspaidasta. En voi sietää niitä pystyviiltoja, joten imetysaukkoratkaisu on mulla ihan eri. Toimiva tosin, mikä on se tärkein juttu.

Kangas vaikuttaa tosi hyvältä. Ilmeisesti siinä on ripaus viskoosia mukana. Ostin sen Eurokankaan palakorista - sieltä, josta yleensäkin teen parhaat löytöni :)

Näiden töiden lisäksi sain ommeltua vielä kolme taskuvaippaa juniorille. On vain sen verran eläväinen malli, että valokuvia on tosi hankala saada vaipoista käytössä. Yksi yritys on tässä:

Tätä retrokukkavaippaa tein yhden kappaleen, kun kangasta oli 50x50cm pala.

Ja keksin loistavan paikan ommella: lastenhuone. Tietenkin :) Kun lapset leikkivät jalkojeni juuressa, saan kaikessa rauhassa ommeltua. Ja nyt, kun pääsin alkuun, voin jatkaa samaa rataa - ainakin melkein ;)

Sukkaa pukkaa

Kävimme maalla viikonloppuna, ja tuli sitten viimeisteltyä sinne jättämäni polvisukat. Jämälangoista nämäkin, Novitan Nallea, ja puikot 2,5mm. Mallin suunnittelin kesällä, ja samoilla hyviksi havaituilla ohjeilla neuloin. Hieman käytössä löystyvät, joten joko resoriin voisi pujottaa ohutta pyörökuminauhaa tai sitten vastaisuuden varalle painan mieleeni, että resori saa olla jonkin verran tiukempi.

Olen keltaisen, punaisen ja oranssin ystävä, ja tuo kuvio on minusta jotenkin hauska. Revontulisukat :) Tai jotain.

Ne keskeneräiset

Mikä kumma siinä on, että neuletyön viimeistely on kuin tervaa joisi? Vähän sama juttu on kankaan leikkuun kanssa. Kyllä minä ompelisin vaikka joka päivä, jos joku leikkaisi kankaat valmiiksi. Ja kyllähän minä neulon, mutta käyttöön en töitä niin nopeasti saa, kun ne pitää viimeistellä.

Ullaneuleen ohjeiden mukaan tehty ylösalaisneule on viimeistelyn suhteen siltä helpoimmasta päästä: riittää, kun päättelee langanpäät ja silittää neuleen mittoihinsa. SK-lehden ohjetta soveltaen neulottu toppi on astetta hankalampi, kun pitää sivusaumoja ommella.



Ylösalaisneuleeseen lisäsin kaksi ohutta palmikkoraitaa kylkiin, kun alkoi pelkkä sileän neulominen kyllästyttää. Tuossa toisessa taas jätin tuon pitsineuleen vain helmaan, enkä tehnyt koko toppia sillä, häveliäs ihminen kun olen, ja tarkoitus olisi toppia vielä käyttääkin ;)

(Ylösalaisneule: lanka Novitan Kotiväki, puikot 2,5mm. Lankaa meni vajaa kerä, ja se harmittavasti loppui vähän kesken, joten helma jäi hieman lyhyeksi.)

(Luonnonvalkoinen neule: Novitan Olivia (bambua n. puolet, muistaakseni polyesteriä ja puuvillaa loput), puikot 3,5mm. Langan menekki n. 6 kerää á 50g.)

Ja sitten olisi vielä tämä:



Tosi nättiä pintaneuletta, lankana Novitan Tennessee (Ohje Novitan kevään lehdestä). Pintaneuleesta huolimatta neulominen kävi sutjakkaasti, mutta tähän se jälleen tyssäsi. Kaikki kappaleet olen neulonut valmiiksi, vetoketjukin on hankittu ja kappaleet jopa höyrytetty mittoihinsa - mutta mikä ihme siinä on, etten vain saa aikaiseksi koota tätäkään neuletta valmiiksi. Höh. No, ehkä tämä ensi kesäksi valmistuu. Toivossa on hyvä elää...

Ja sitten vielä se kesäkassi (Novitan Tennessee, malli jostain parin vuoden takaisesta suomalaisesta käsityölehdestä):



Tämän kassin varalle mulla olikin suuret suunnitelmat. Tarkoitus oli ommella mukaan vuori ja kaikki. Kantohihnojen virkkaaminen on niin tylsää, että siihen tämä on taas jäänyt. Ehkä ensi kesäksi tämäkin...

Sukkia pukinkonttiin

Sukkia on kiva neuloa. Ainoa miinuspuoli niissä on se, että niitä pitää yleensä tehdä pari, siis oikealle ja vasemmalle jalalle omansa. Eihän siitä mitään tulisi, jos olisi vain yksi sukka, jota pitäisi vaihdella jalasta toiseen... ;)

Pitkät polvisukat (oma malli, lanka Novitan Nalle-neliväri, puikot 2,5mm) mennevät lahjaksi miehen siskolle. Ruskeat sukat (oma malli, lanka Supersockea, puikot 3,5mm) tulevat ilahduttamaan jotakuta miespuolista sukulaista, en ole vielä päättänyt tarkkaa lahjansaajaa. Siniset sukat (oma malli, lanka Seiskaveikkaa, puikot 3mm) kokevat saman kohtalon kuin ruskeatkin. Viininpunaiset sukat (lanka Novitan Wool, puikot 2,5mm) eivät ole varsinaisesti menossa pukinkonttiin, vaan odottavat kuopuksen jalan kasvamista.

Alkusyksystä, kun villasukkainnostus sai alkunsa, menin ja tilasin Amazonista sukkakirjan. Olen hurmaantunut! Suurin harmi kuitenkin lienee se, että lähes kaikissa ohjeissa lanka on tosi ohutta, ja löysällä käsialallani puikkojen maksimikoko saisi olla 2mm, ja silti tulee jättisukkia. Ei auta siis muu kuin vähän soveltaa (ja käyttää apuna matematiikkaakin, että homman saa toimimaan). Viininpunaiset (oikeasti kyllä enemmän luumunväriset) sukat saavat uuden omistajan anopista. Vihreät maastokuvioisetkin ovat lahja, mutta enpä kerro kenelle :) Anopin sukkiin lanka on tuttua Novitaa (Nallea), mutta vihreä lanka on Supersockea, johon olen aivan ihastunut. Kuten kuvasta näkyy, toinen vihreä sukka on vielä vaiheessa. Sitä tehdään silloin, kun tekee mieli tehdä jotain pientä. Malli sinänsä on helppo ja hyvännäköinen (katsokaa vaikka), mutta suoraan sanottuna vähän tylsä neuloa.

Sukkakirjasta olisi tarkoitus toteuttaa vielä jokunen sukkapari, kun lankaakin on. Mallit ovat todellakin niin herkullisia, että mennee entten-tentten -valinnaksi.

Iltapuhdetta

Yritän epätoivoisesti päästä eroon jämälangoista. Tällä kertaa "tuhosin" vajaan kerän Novitan valkoista Woolia. Tein siitä pipon kuopukselle - ja juuri sopivaan aikaan, kun säätkin kylmenivät :)

Vanha Maija-nukkeni sai luvan toimia pipon ensimmäisenä käyttäjänä, sillä sen varsinainen käyttäjä vetelee hirsiä parhaillaan ;)



Historiallista minulta, että sain tuon pääteltyä ja viimeisteltyä samalta istumalta. Tosin leuan alle tuleva nappi vielä puuttuu. En pääse tutkimaan ompelupakkiani, joten napin etsiminen jää huomiselle.

Malli on Modan numerosta 1/2007.

Pipon kaveriksi tein - myöskin iltapuhteina muutaman illan aikana - kuopukselle nutun:



No, tämä on vielä kokoamista vaille valmis, mutta valmistunee viimeistään jouluksi. Toivottavasti. Lanka tuttua Novitan Woolia, joka alkaa vihdoinkin näyttää loppumisen merkkejä. Malli samasta Modasta kuin tuo pipokin.

Nyt pitäisi enää päättää, minkä uuden työn otan puikoille (niiden joululahjasukkien lisäksi)...

Viime vuonna näihin aikoihin

Jos olisi oikein optimaalinen ja tehokas, sitä tekisi joululahjoja kesällä ja muita juttuja sitten talvella. Viime vuonna tähän aikaan optimaalisuus oli kaukana, kun kamalalla tohinalla neuloin joululahjoja lähisuvulle. Ei ehkä mitenkään persoonallista antaa kaikille lahjaksi lapasia, mutta sellaista sattuu :)



Persoonallisuutta saa toki lisättyä lankavalinnoilla...

Nämä valmistuivat suht nopeasti, kun käytin illat neulomiseen. Oli muuten yllättävän helppoa "moniajoa", kun nukutin vauvaa kantoliinassa, katsoin televisiota/seisoin ulkona isompien lasten leikkiessä ja neuloin :)

Eivätkä nuo mitä tahansa tumppuja olleet, vaan tuplalapasia.



Lahjansaajilta myöhemmin kuulin, että helmikuun kovilla pakkasilla lapaset olivat olleet oikein mainiot.

Tuli sitä toki enemmänkin lapasia tehtyä, mutta toisen satsin huovutin (enkä ehtinyt kuvia räpsiä). Yhteensä taisin neuloa peräti 12 paria lapasia. Viimeiset muistan viimeistelleeni jouluaattoaamuna...

Tänä vuonna jatkan sarjaa, sillä olen ajatellut lahjoittaa sukkia. Niistä enemmän sitten, kun saan järkeviä kuvia aikaiseksi :)



(Päällipuolen langat Novitan Isoveljeä, sisäpuolen langat Novitan Seiskaveikkaa tai Nallea. Ei vanha enää muista tarkkaan...)

Kun ei voi vastustaa kiusausta

Oli ihan pakko pistää tällainen käsityöblogi pystyyn. Onhan se hieno taito pystyä tekemään käsillään jotain konkreettista, ja mukava niistä konkreettisista asioista on kertoa muillekin :)

Pientä nyssäkkää ja pussukkaa lojuu nurkissa, kun ei ole mitään selkeää paikkaa säilyttää kaikkia ihania kankaita ja lankoja, keskeneräisistä ja valmiista töistä puhumattakaan. Oma käsityösoppi olisi ihan mahtava juttu.

Katsotaan nyt, missä tahdissa saan näytille käsitöitäni, kun on monta rautaa tulessa jatkuvasti, ja valmista tulee hitaasti lähinnä siksi, että muu elämä (mies ja kolme alle kouluikäistä lasta) hieman häiritsee tätä käsityöharrastusta ;)

Tästä se lähtee...