Inside out

 Keskimmäisen pipotilanne alkoi olla huolestuttava. Mikään sellainen kauluripipo ei enää kelvannutkaan, kun ne kuulemma ovat niin vauvamaisia. Piti keksiä jotain muuta riittävän lämmintä ja ehjänäpysyvää. Sain ennen joulua kiitoslahjaksi 9 kerää Rowanin Felted Tweed -lankaa. Kaikki kerät eri värisiä. Mitään isompaa ei niistä oikein voi tehdä, mutta pipoprojektiin ne sopivat mainiosti. Metsästin ohjeita netistä, mutta mieluista ei löytynyt, joten keksin sen itse :)

Tuloksena inside out -pipo, eli kaksinkertainen myssy, joka on taatusti lämmin.

Neuloin pipon 2,5 mm:n ruusupuisilla sukkapuikoilla. Lankaa jäi jäljelle n. 20 g/kerä.

Voi keskimmäinen valita, pitääkö pääkalloja vai salamoita näkyvillä :)

Sen verran ajattelematon olin, etten silmukkamäärä pistänyt ylös mihinkään. Ja tekniikkana oli siis aloitus sinisellä tuolta päälaelta edeten lisäyksin kuviokohtaan ja resoriin, jossa vaihtui langanväri, ja jatkoin kavennuksin loppuun. Resoriin tein pienen aukon päättelemällä yhdellä kerroksella n. 10 silmukkaa ja luomalla ne uudelleen seuraavalla kerroksella, ja aukon kautta sitten päättelin langat. Aukon ompelin umpeen ja myös pipon päädyt toisiinsa kiinni parilla pienellä pistolla.

Hieman tuo on käytössä venynyt, joten täytyy varmaan pujottaa resoriin ohutta pyörökuminauhaa, että ei ihan lepata tuulessa :) Tai sitten neulon uuden, vähän pienemmän ja vähän pidemmällä resorilla ;)

Pääasia kuitenkin on, että pipon omistaja tykkää pipostaan valtavasti, eikä ole muuta pipoa suostunut tämän valmistumisen jälkeen päähänsä laittamaan :)

Välipäivien välityö

 Esikoinen on kasvanut niin hurjaa vauhtia, että vanhat neulepaidat ja -takit ovat jääneet liian pieniksi. Asialle piti tehdä jotain, joten jo aikaisemmin ostamani sammaleenvihreä Seiska veikka sai olemassaololleen tarkoituksen. Ohjeen olin bonganut Suuri Käsityö -lehdestä 9/2010, joten ei muuta kuin puikot heilumaan. Joulupäivän iltana aloitin, ja eilinen ilta meni vähän pitkäksi, kun tämän puseron viimeistelin.

Lankaa oli 3 kerää, mutta valmiiseen puseroon sitä meni loppujen lopuksi 286 g. Jäljelle jääneestä langasta ei kyllä taida saada edes villasukkia...

Tuossa sama paita kuvattuna ilman salamaa. Langan värikin on lähempänä sitä oikeaa.

Neuloin helman, hihansuiden ja kauluksen resorin 3,5 mm puikoilla ja muut 4 mm puikoilla. Esikoinen oli työhön tyytyväinen, joten kai minäkin voin olla ;)

Ai niin, alkulämmittelynä ennen tämän puseron ottamista puikoille tikutin menemään yhdet perussukat pukinkonttiin. Saaja sai ne jalkoihinsa Tapanina, joten hyvin ehti, kun jouluaattoiltana aloitin :)

Lanka edelleen Seiskaveikkaa. Sukkien koko yrittää olla 45 ja ainakin ne saajalle ihan hyvin tuntuivat sopivan. Yhdestä kerästä jäi vähän lankaa jäljellekin.

*

Mitäs sitten tekisi?

Ope ei saanut lahjaksi omenaa vaan... ;)

 Harjoitus taitaa tehdä mestarin. Nimittäin kun noihin aikaisempiin Baroque-sukkiin meni viikon päivät, niin nämä vastaavat neuloutuivat 3,5 päivässä. Toisaalta, DL on erityisen hyvä motivaattori ;)

Samat speksit kuin aikaisemmissakin sukissa. Väri vain eri, eikä ihan näin tummanruskea kuin tässä kuvassa.

Ihan oikeasti näin toisella kerralla malli oli selvästi helpompi neuloa kuin ekalla kerralla. Näitähän voisi tehdä jokusen parin lisääkin ;) Ja kiitos näiden sukkien, innostuin tilaamaan useamman kerän ohutta sukkalankaa Vihreästä vyyhdistä. Ihannehan olisi päästä itse lankoja hypistelemään, mutta kun Pikkukaupungista nämä lankakaupat puuttuvat, pitää turvautua nettiin ja klikkailla kivat langat postipaketissa kotiin...

Jotta ei aika kävisi pitkäksi, aloitin vielä yhdet uudet sukat. Nämä annetaan vasta Tapanina, joten aikaahan on ruhtinaallisesti. Lisäksi lanka on tuttua Seiskaveikkaa, joka neuloutuu joutuisasti.

*

Ai niin, sainpa itsekin mieluisan joululahjan vähän etukäteen. Oven taakse oli tuotu viikko sitten paperikassi, josta löytyi 9 kerää Rowan Felted Tweed -lankaa (50 g/kerä). Ehdotuksia otetaan vastaan, mitä langasta - joka on mulle ihan uusi tuttavuus - voi neuloa. Ajattelin pipoa ja sukkia, tai sitten jotain isompaa kirjoneuletyötä, kun jokainen kerä on erivärinen. Ehdotuksiin mielellään linkki ohjeisiin tai mallikuvaan :)



P.S. Esikoisen opettaja oli hyvin otettu tänään aamulla saamastaan joululahjasta (siis kori, jossa laadukasta punaviiniä, herkullista suklaata, hyvä kirja ja kauniit villasukat). Lähetti sähköpostia ja kertoi lahjan olevan todella mieluinen. Mikäs sen parempi kiitos :)

Pieniä ja pehmeitä paketteja pukinkonttiin

Käsityöihmisenä tykkään antaa lahjaksi itsetehtyjä juttuja ja nimenomaan käyttötarvikkeita. Ja villasukkiahan käyttävät kaikki ikään ja sukupuoleen katsomatta, eikö vain ;) Niinpä neuloin esikoiselle edellisen postauksen sukista jääneestä puolikkaasta kerästä sukat. Ohjeen poimin Favourite Socks by Interwieve Knits -kirjasta. Annoin sukat esikoiselle toivottaen samalla hyvää joulua, mutta kuulemma "ei nää ole ne oikeat joululahjat, eihän" ;)

Sukat ovat sittemmin olleet jo kovassa käytössä - eli "lahja" oli selvästi mieleinen :)

Toisetkin sukat pyöräytin joululahjaksi:

Lankana saksalainen Opal, jota on kerässä 100 g (n. 420 m) ja joka neuloutuu näppärästi 2,5 mm puikoilla. Etsiessäni nettikaupoista ohutta ja yksiväristä sukkalankaa, törmäsin tähän Sentikan nettikaupassa. Lanka on todella riittoisaa ja ihanaa neuloa - vaikkakin ihanat 2,5 mm puupuikot vähän tuppaavat vääntymään ;) Kerästä jäi näiden sukkien neulomisen jälkeen 17 g lankaa jäljelle, joka on ehkä kuitenkin liian vähän, että niistä saisi 4v-kuopukselle jotain...

Ohjeen näihin Baroque-sukkiin bongasin Knittystä. Kolmen silmukan välillä tehtävät kierteiset silmukansiirrot ovat välillä aikaavieviä, mutta ohjeen oppii melko nopeasti ulkoa noin suurinpiirtein, joten jo toisen sukan tekeminen kävi joutuisammin. Uudet Baroque-sukat ovatkin jo puikoilla :)

Tuossa vielä lähikuvaa noista sivulla juoksevista palmikoista.

Nämä sukat menevät lahjaksi esikoisen opettajalle. Me oppilaiden vanhemmat olemme perinteisesti antaneet yhteisen lahjan (keväällä mm. hemmottelulahjakortti), ja nyt joulun alla joku keksi, että annetaan hyvä dekkari, pullollinen hyvää viiniä, herkullinen suklaarasia ja jos vielä jostain löytyisi hienot villasukat, niin paketti olisi täydellinen. Ennen kuin tarkemmin ajattelinkaan, olin jo lupautunut neulomaan opelle hienot sukat - ja tarjoukseni sai kannatusta :) Toivotaan nyt, että lahja on mieleinen.

Ja ne toiset jo puikoilla olevat samanlaiset sukat menevätkin sitten eräälle toiselle opettajalle. Kun sana vanhempien keskuudessa kiiri, sain uuden tilauksen :D Onhan tässä tiistaihin asti aikaa neuloa... ;)

Ja koska jouluaattoon on vielä vajaa viikko, niin sitähän ehtii vaikka mitä ;)

Mukavat sukat

 Joulu lähestyy kovalla vauhdilla, ja itsetehdyt lahjat pitäisi saada valmiiksi, jos meinaa niitä pukinkonttiin laittaa. Tänä vuonna ei taida ihan jokaiselle ehtiä tehdä sukkia tai tumppuja, joten paras pitää välivuosi. Jouluhan tulee uudelleen vuoden kuluttua :)

Ystävän pojalle tein kuitenkin näille marraskuun pakkasille sukat juuri sopivasti.

Ohjeen löysin Interwieve Knitsin sukkakirjasta, ja vähän sovellettuna se toimi Novitan Tico tico -langan kanssa mainiosti. Puikkoina lempparini 2,5 mm ruusupuiset sukkikset.

Lankaa jäi puolisen kerää, joten niistä neuloin esikoisellekin sukat. Ovat tosin vielä päättelyä vaille, joten kuvia seuraa vähän myöhemmin :)

Vannehameprojekti - how to make a hoopskirt

 Sain pienen projektin jo viime keväänä. Tämän syksyn tanssiteatteriproduktioon tarvittiin vannehameita, ja kun minulta kysyttiin, olisiko kiinnostusta sellaisia tehdä, niin en voinut vastata kieltävästi ;)

Hommiin ryhdyin elokuussa tanssiteatteriharjoitusten alettua. Tein ensimmäiselle harjoituskerralle mallihameen, joka osoittautui juuri sellaiseksi kuin mitä koreografi oli toivonutkin, ja kun tanssijoita ilmoittautui projektiin 10, tein loppujen lopuksi 10 vannehametta. Kahdessa ja puolessa viikossa - oman varsinaisen työni ohella. Melkoinen rutistus, mutta nyt olenkin ihan mestari vannehameiden tekemisessä :D

Hameet piti tehdä lakanakankaasta, joka on ihanan helppoa ommeltavaa. Ei siis mitään ongelmaa siinä. Tein hameet puolikellona, joten yhteen meni kangasta himpun päälle 3 m (leveys 150 cm).

Helpoin tapa tehdä puolikellohame on taittaa kangas leveyssuuntaan kahtia niin, että toisen reunan pituus on hameen pituus + vyötärön säde (tai vähän yli). Sitten vain mitta toiseen käteen ja nuppineulat toiseen, ja merkitään kaksi neljäsosaympyrää. Toinen on vyötärö ja toinen on helma.

Näiden hameiden piti yltää lattiaan asti, joten helman pituus oli 105-120 cm luokkaa riippuen tanssijan pituudesta. Vyötäröympyrän säde oli 30-32 cm, kun lantionympärys oli tanssijoilla 70 cm luokkaa.

Tein hameista kolmivanteiset, joten ylijäävästä kankaasta leikkasin n. 6 cm levyisiä suikaleita.

Suikaleet ompelin kolmeksi eripituiseksi suikaleeksi niin, että ylimmälle vanteelle tarkoitettu vannekujasuikale oli pituudeltaan 2 metriä, keskimmäisen suikaleen pituus oli 3 metriä ja alimmaisen suikalekujan pituus 4,20 metriä. Huolittelin suikaleiden reunat saumurilla, ja sen jälkeen oli aika ottaa taas mitta ja nuppineulat käyttöön.

Kiinnitin suikaleet niin, että ylin vannekuja tuli 25 cm päähän vyötäröstä. Toinen kuja tuli 27 cm päähän ylimmän kujan alareunasta, ja kolmas kuja tuli niin ikään 27 cm päähän keskimmäisen kujan alareunasta. Näin:

Sitten ompelin kujat reunoistaan kiinni. Ylempi reuna meni aina kauniisti pienille vekeille. Sen siitä saa, kun suorasta pyörittää ympyrän kehää :) Mutta eipä tuo haitannut yhtään.

Kun kujat oli kiinnitetty, ompelin takasauman ja sen jälkeen vielä n. 7 cm leveän kuminauhan tuohon vyötärölle.

Seuraavaksi oli aika alkaa puuhata vanteiden kanssa. Kunnon vannemateriaalia sain etsiä kissojen ja koirien kanssa, eikä sitä tuntunut mistään löytyvän. Mikään pyöreä muoviputki ei olisi toiminut, kun vanteiden oli tarkoitus joustaa. Hulavanne oli siis heti poissa laskuista. Lisäksi pyöreä putki kiertyy mutkalle, jos pituutta tulee vähänkin liikaa. Ei hyvä. Rigilene-nauhaa Eurokankaasta ehdottivat, mutta ei sekään olisi toiminut. Samasta syystä kuin tuo muoviputkikaan.

Ankaran nettisurffauksen tuloksena löysin vihdoin Saksasta nettikaupan, joka myy aikalaisompelutarvikkeita. Eli siis vannenauhaa, vanhanaikaisia neuloja yms. Euroaikaan ulkomailta tilaaminen ei ole temppu eikä mikään, joten tilasin 15 metriä 11 mm leveää vannenauhaa (hoop wire / steel boning) täältä. Metrihinta ei ollut ihan kamala (1,15 e), mutta yhteen hameeseen vannetta tarvittiin loppujen lopuksi reilut 10 metriä ja postikulut päälle, joten tanssiteatterin budjetti ei venynyt niin, että kaikki 10 hametta olisi saatu tuolla vannetettua. Piti keksiä jotain muuta.

Ja se jotain muuta oli lähempänä kuin uskoinkaan :) Rautakaupasta löytyi muovista kulmalistaa, joka oli mainio tsi-vannenauha ja ilman postikuluja tuli halvemmaksikin. Harmi vain, että kulmalistat myydään määrämittaan katkaistuna (2,7 m), joten meni siinäkin käsityöksi. Mutta ei se mitään, olihan tässä aikaa ;)

Testauksen jälkeen parhaaksi vannenauhaksi soveltuivat 24 mm sekä 30 mm leveät kulmalistat - kunhan ne oli ensin halkaistu.

Mattoveitsi oli kätevä apuväline, vaikka tämä omani oli harvinaisen tylsä ja vaati siksi erityisen paljon käsivoimia. Hieman käsiä pakotti sen jälkeen, kun olin halkaissut kaikki 13 kulmalistaa! Mutta siitä sain riittävästi vannenauhaa loppuihin 9 hameeseen. Yhdenhän olin jo vannettanut tuolla Saksasta tilaamallani nauhalla, joka oli aivan ihanaa työstää. Katkaiseminen vaati toki voimia ja kunnon sivuleikkurit, mutta vannenauhan pujottaminen vannekujiin sujui kuin tanssi ;)

Koska en omista sovitusnukkea, puin hameen päälleni nurja puoli ja ne vannekujat ulospäin. Sitten pujotin ylimmän vanteen kujaan. Hametta joutui vähän pyörittämään päällä, että sai vannenauhan nätisti menemään kujassa. Seuraavaksi oli keskimmäisen vanteen vuoro ja lopuksi pujotin alimman vanteen - hame yhä päälläni.

Ylimmän vanteen kehän pituudeksi tuli loppujen lopuksi 1,8 metriä. Kun päät laittoi päällekäin n. 10 cm matkalta, niin muoto pysyi oikein hyvänä. Kiinnitys hoitui ihan maalarinteipillä :)

Ja ehdottomasti molempien päiden kohdalta, niin pysyy varmasti. (Ja jos vannetta pitääkin pienentää, niin ei muuta kuin maalrinteippi irti, päitä enemmän päällekäin ja uusi teippi vanteen ympärille.)

Keskimmäisen vanteen kehän pituudeksi tuli 2,7 metriä (eli yksi soiro halkaistua kulmalistaa), ja alimman vanteen kehän  pituudeksi tuli 3,7 metriä. Isommatkin vanteet olisivat käyneet, kangas ei noilla vanteilla pingotu ihan täysin, mutta kuulemma nämä vanteet riittivät tanssiteatterin tarkoituksiin. Ja lisäksi koreografi toivoi kellonmuotoista hametta.

Näin herkulliselta marenkileivokselta hame näytti lattialla vanteet viritettyinä:

Ja päällä valmis hame on tämän näköinen:

Oli ihan pakko testata, mahtuiko vanha Wanhojentanssipukuni enää päälle ;) Äitini sen ompeli minulle vajaat 20 vuotta sitten, ja alushameeseen oli ommeltu vannekuja, johon silloin pujotettiin muoviputkea (joka toimi hetken, mutta ei koko päivää, vaan väänsi helmaa hieman kiemuraan). Nämä tanssiteatterille tarkoitetut vannehameet olivat liian pitkiä tuon mekon kanssa oikeasti käytettäviksi, mutta ihan toimivia vannealushameita näistä kuitenkin tuli, eikö totta? :)

Kaikkea sitä saa tehdä, kun vanhaksi elää ;)

Täällä taas, päivää :)

 Kas, on taas päiviä vierähtänyt edellisestä postauksesta. Tuossa kirjoitin jotain merenneitosukista. Sain ne valmiiksi ja sosiaalisen median kautta niille löytyi oikein sopiva omistajakin, hyvä ystäväni melkein naapurista :)

Ohje on Knittystä ja lanka Novitan Nallea. Ihan kivat noista tuli, mutta eivät sitten kuitenkaan minun makuuni :)

Koska noihin lankaa meni himpun yli kerä, ja piti siis ostaa se toinen kerä että sain nuo valmiiksi, pähkin jokusen tovin, mitä siitä jäljelläolevasta kerästä tekisin. Toinen hyvä ystäväni oli säärystimiä vailla, joten ei muuta kuin säärystimiä neulomaan.

Näihinkin poimin ohjeen Knittystä (se on mahtava ideoiden aarreaitta!!) ja vähän muokkasin.

Harmillisesti lanka loppui taas kesken, mutta ostin lisäksi Nallea viininpunaisena, ja siitä saan sitten vielä jotkut kivat sukat jollekin.

Olin pitkään pihdannut vaaleanpunaista Seiskaveikkaa, joista sain loppukesän aikana neulottua Saltkråkan-sukat. Kuinka ollakaan, nämäkin löysivät hyvän kodin ystäväni luota, synttärilahjana :) Yhdestä kerästä sain tehtyä, ja vaikka näiden tekeminen minua ilahduttikin, niin antamisen ilo oli myös suurta.

Töiden takia sukkien neulominen muusta neulomisesta puhumattakaan on ollut hieman tauolla jälleen. Neulomisaikaa (ja mm. kotityöaikaa ;) ) vei kolmen viikon ajan aika tehokkaasti nimittäin vannehameprojekti, josta postaan ihan erikseen. Mutta muiden harrastusten väheneminen tietää kyllä sitä, että käsitöile aikaa löytyykin enemmän. Hyvä hyvä!

Hätätila

 Mitä tapahtuu, kun viitisen vuotta vanha uskollisesti palvellut läppäri kokee äkkikuoleman? Seuraa mieletön pelastusoperaatio, kun koneen omistaja tajuaa, että valokuvatiedostoista ei ole varmuuskopioita missään.

Melkoisen säädön jälkeen sain kuin sainkin ongittua vanhan koneen kovalevyltä kallisarvoiset kuvat talteen. Myös näitä käsityökuvia pelastui samalla.

Kiireisen kevään aikana on tullut neulottua ihan mukavasti. Enimmäkseen pieniä töitä kuten sukkia, kun ne valmistuvat niin nopeasti ja kun ihania malleja on putkahdellut oikealta ja vasemmalta. Ne isommat työt saavat vielä odottaa :)

Ystävän tyttärelle neuloin Argyle-sukat Knittyn ohjeilla. Hieman oli lanka paksuhkoa näihin, kun seiskaveikkaa pistin menemään, mutta yllättävän kivat näistä silti tuli.

Synttärilahjaksi ystäväni sai itselleen seiskaveikasta neulotut reisipituiset sukat lämmittämään jalkoja, kun viileämmilla ilmoilla pistelee menemään minihameessa ;) Nämä neuloin omasta päästäni, ja "saumaksi" tein kuuden silmukan palmikon, vai pelkkä punosko tuo on...

Lankaa meni mukavat kaksi kerää, yksi per sukka. Mutta tosi tyytyväinen olen näihin, sillä suunnittelin näitä samalla kun neuloin, eikä purkaa tarvinnut kertaakaan. Hyvä minä!

Eräälle toiselle ystävälleni neuloa hujautin hiirikädenlämmittimen, että töiden hoitaminen kävisi sutjakammin. Käytin tähän Novitan puron jämät. Saaja oli tyytyväinen :)

Pikkuneidille neuloin saapas- ja sisäsukiksi Novitan vaaleanpunaisesta Marjaretkestä pitkävartiset palmikkosukat. Eivät mene niin helposti rullalle nämä, ja neiti oli hyvin tyytyväinen. Palmikkoa on edessä ja takana, malli omasta päästä.

Kevätauringon lämmittäessä nappasin kaupasta ostoskärryyn Novitan oranssia Tico tico -lankaa. Väri oli kiva, ja ohuuskin miellytti. Knittystä löytyi sopiva Slippery socks -ohje, ja niin mennä tikutin 2,5 mm ruusupuisilla puikoilla. Laiska kun olin, en jaksanut alkaa miettiä raitojen kohdentamista, ja lisäksi mietitytti langan riittoisuus. Mutta aika hauskat ticoticosukat näistä kuitenkin tuli :) Ja nyt nämä lämmittävät pilatesohjaajani jalkoja viileinä kesäpäivinä ;)

Kollegalleni tein muokatulla ohjeella omat kesäsukat. Lankana Novitan vihreä Marjaretki. Koska lanka oli hieman paksumpaa, vähensin silmukoita ohjeen sivuraidasta. Ei ollenkaan pahannäköiset nämäkään.

Ompelukonekin on päässyt surraamaan, kun kevätnäytöksiin tein esiintymispukuja. Kahdesta muistin ottaa kuvat, sinisistä organza-essuista en. Tulipahan tehtyä aluevaltaus tälläkin saralla sitten :)

Kohta saan pääteltyä Merenneitosukat, ja sitten onkin aika aloittaa taas uusi projekti. Remontoinnin ohella ;) Verhojen ompelu alkaa aina välillä kyllästyttää, joten sille täytyy keksiä vaihtoehtoisia toimintoja... Neulomista saakin harrastaa mm. pihakeinussa istuen ja lasten pihaleikkejä seuraten ihan kiitettävän paljon taas tämäkin kesänä.

Huopasta

Jatkoin tumppuohjeeni soveltamista ja tehdä rykäisin huovutetut tumput Novitan Huopasesta yhden ystäväni kolmelle lapselle.

Tässä kuvassa tumput ennen huovutusta. Vieressä mittasuhteita havainnollistamassa A4-kokoinen vihko.

Keltaiset on tarkoitettu 2,5-vuotiaalle, liilat 6-vuotiaalle ja siniset 8-vuotiaalle. Liilat neuloin kasin sukkiksilla (ihanat, uudet koivusta, tilasin ne Lankaideasta jokunen viikko sitten), ja keltaiset ja siniset kuutosen bambusukkiksilla. Epähuomiossa tosin, mutta eipä tuo juurikaan haitannut huovutuksen jälkeen.

Lankaa meni jokaiseen pariin vajaa kerällinen. Jälleen saa miettiä, mitä sitä niillä jämälangoilla oikein tekee, kun ei niistä riitä yhteen tumppupariin kuitenkaan. Ei varmaan muuta kuin askartelumateriaaliksi päiväkotiin tai kouluun...

Näitäkin on suunnitelmissa jokunen pari lisää. Itselle, miehelle, ystävälle, kummitytölle, esikoiselle ja keskimmäiselle noin alkajaisiksi ainakin ;)

Diagonal Cross-Rib Socks

Nyt on taas sellainen aika, ettei mikään iso työ oikein tunnu lähtevän käyntiin, joten olen innolla tehnyt näitä pienempiä. On mukavaa, kun parin illan aikana saa ihan valmista aikaiseksi :)

Tilasin pari vuotta sitten Jenkeistä Interwieven "Favorite Socks - 25 Timeless Designs" -kirjan, ja siitä poimin ystäväni tyttärelle tehtäväksi nämä sukat.

Kirjan kaikki sukat on suunniteltu tosi ohkaisille langoille, mutta kun tuo käsiala on meikäläisellä niin kamalan löysää, pidän enemmän paksummista langoista. Novitan Seiskaveikka on suosikkini sukkalangoissa :)

Ohjeessa toistuu 7 silmukan mallikerta 10 kertaa, mutta jälleen kerran muuntelu onnistui, ja tein nämä sukat kuudella mallikerralla (ja 42 silmukalla). Näistä tuli niin kivat, että voisin vaikka pitää nämä itse ;)

Lankaa meni arviolta n. 110 g, puikkoina kolmosen bambusukkikset.

Vielä olisi tarkoitus tehdä miehelle uudet villasukat ja ystävälle synttärilahjaksi sellaiset pitkät villasukat. Onneksi pakkaset jatkuvat vielä, niin sukat todennäköisesti ehtivät käyttöön :)

Lämmikettä käsille

Ostin huvikseni pari kerää Novitan Puro-lankaa. Itse asiassa vain siksi, että vyötteessä sanottiin sen huopuvan konepesussa.

Tein tavoistani poiketen mallitilkun (ja mihin seinään rasti piirretäänkään? ;D ), jonka myös huovutin ennen varsinaisen työn aloittamista. Mittasin tilkun tarkkaan ennen ja jälkeen konepesun, ja selvisi, että lanka huopuu n. 30 % pituudesta (valmiissa työssä tosin n. 40 %) ja 50 % leveydestä. Neulejälkeä ei huopuneessa työssä enää erota, vaan siitä tulee tosi tiivis - ja toivottavasti lämmin :)

Ryhdyin työhön, tarkoituksena saada neulottua kuopukselle (3v.) lämpimät tumput talven leikkeihin. Pari iltaa siinä meni, ja n. 1,5 kerää lankaa (mallitilkun kanssa). En halunnut välittää raitojen kohdennuksesta, vaan neuloin sen kummemmitta pohdintoja. Tällä kertaa sentään kirjoitin ohjeet ylös, joten toisestakin tumpusta tuli ensimmäiselle kaunis pari ;)

Puikkoina käytin 6 mm bambusukkiksia. Eivät luistaneet alta pois ;)

Yllä valmiit tumput A4-paperiarkin päällä (koon vertailun vuoksi) ennen huovutusta.

Ja alla samat tumput huovutuksen ja kuosittelun jälkeen, saman aanelosen päällä. Pikkuinen kokoero, eikö :)

Mutta sopivat hienosti kolmevuotiaalle, ja se on tärkeintä.

Seuraava projekti on muuntaa ohjetta niin, että saan sillä neulottua Novitan Huopasesta huovutettuja tumppuja 6- ja 8 -vuotiaille, ja mieskin himoitsee yhtä paria. Jos vaikka ne pakkaset vielä tulevat takaisin, niin ei tarvitse kenenkään kärvistellä kylmillä sormilla lumileikeissä :)

*

Itselleni neuloa huiskautin myöskin parin illan aikana kämmekkäät. Palkkatyöni alkoi joululoman jälkeen perjantaina, ja maanantaina pidin tunnit yhden koulun isossa liikuntasalissa. Tietäähän sen, minkälainen jääkaappi on kyseessä, kun ulkona on ollut vajaat parikymmentä astetta pakkasta kuukauden verran ja koulun oppilaat joululomalla. Eipä ole hirveästi liikuntasalia sinä aikana lämmitetty, ja melkein hengitys huurusi, kun siellä töitä tein. Kädet sinisinä. Jos ensi maanantaina eivät näpit olisi yhtä jäässä näiden kanssa:

Lanka on samaa Novitan Ainoa, kuin mistä tein joululahjaksikin yhdet kämmekkäät. Sitä jäi jäljelle silloin vajaa kerä, ja näihin se sitten meni kokonaan. Silmukoita on 30, eli 10 per puikko. Ja peukalokiilalla nämäkin. Puikkoina nelosen bambut - ihanat :)

Matkimista

Luin Piikkarin blogista Pomatomus-sukista. Ne näyttivät niin hauskoilta, että päätin tarttua härkää sarvista ja kokeilla itse, neuloontuvatko ne niin helposti kuin mitä esittelyteksti antaa ymmärtää ;)

Lankalaatikosta kaivoin esiin kerän Online Linien sukkalankaa, jota olin säästellyt, koska en ollut keksinyt sille mitään mieleistä tekemistä. Malli kävisi paremmin jollekin muulle kuin pätkävärjätylle langalle, mutta sainpahan tämän pois käsistäni. Itselleni en näitä lähtenyt edes tekemään, mutta koska joulu jo meni, nimesin nämä tammilahjaksi, jonka annan kälylleni/natolleni (sille mieheni siskolle).

Puikkoina lempparit, 2,5mm ruusupuiset sukkikset. Lankaa jäi 100 gramman kerästä jotain 20 grammaa.


Seuraavaksi kokeilen tuota samaa mallikuviota himppusen paksummalla langalla. Ostin sitä varten ihanan oranssia Nallea :) Jos ne vaikka pidän itselläni sitten...

Ihania kangaskasseja!

Kävin joulun alla pikaisesti paikallisessa Marimekon liikkeessä. Olin jo useamman viikon himoinnut valkoista Lumimarjat-kangasta, ja kun näin tuolla pakanlopun (n. 80cm), niin ostin sen pois kuleksimasta ;) Ostin myös toisen pakanlopun Isoloiden klassista Tulipunainen-kangasta, mutta se on vielä palana odottamassa.

Lumimarjasta tuli loppujen lopuksi kaksi ihanaa kangaskassia. Alla kuva siitä, joka sai hyvän kodin hyvän ystäväni luota :)

Vuorikankaana hyödynsin yhtä käytöstä poistettua valkoista parisängyn lakanaa. Leveyttä kassilla on n. 34 cm, korkeutta pari senttiä enemmän ja pohjan syvyys on n. 20 cm. D-lenkki tuossa edessä on esim. heijastinta varten. Niitä kun nykyään saa kaikenlaisia ihania, myös sellaisia, missä on hakaneulan tilalla jousihaka tms. eikä narua ollenkaan.

Toinen kassi on tehty samaan tyyliin kuin tämä oranssi kassikin. Vähän vain lisäsin pituutta. Vuorikankaana edelleen vanhaa lakanaa, ja D-lenkki heijastimelle :)

Tämän taidan pitää itselläni, on niin ihanan näköinen, että :)

Jalalla koreasti

Tuli tuossa työn merkeissä vietettyä jokunen tunti ompelukoneen äärellä. Marraskuun vikalle viikonlopulle ompelin ryhmälleni (16 pikkutyttöä) sifonkiset kietaisuhameet tanssiesitystä varten. Olinpahan vain niin pöllö, etten tajunnut noita kuvata. Höh.

Vahingosta viisastuneena räppäsin kuvan toisesta puku-urakasta, joka sai päätöksensä viime maanantaina. (Sopivasti n. 5 minuuttia ennen esityksen alkua näyttämön sivulla otettu kuva - ai miten niin viime tingassa?)

Aluspukuja tein valmiiksi asti yhteensä 14 kappaletta (pari lisää, niin tulevat ne testiversiot mukaan laskuihin). Ostin loimusamettia Jyskistä yhteensä 10 metriä. Ihan ok kangas ommella, mitä nyt vähän pölisee silleen ihanasti ja kiiltelevästi, mutta aika hankala sitten kuitenkin tanssivaatteissa. Tämä kun venyy vain yhteen suuntaan. Leikkasin kankaan sitten niin, että venyvyyttä tuli sivusuuntaan, mutta ei yhtään pituussuuntaan. Niinpä sain jonkin verran hakea oikeaa pituutta. Löytyihän se sitten niin, että sain tehtyä peräti kolmea eri kokoa näitä aluspukuja. Etukappale on kaksinkertainen, loimusametin alla on valkoista lycratrikoota. 

Hame on kaksinkertaista organzaa. Sitäkin kului muutama metri, kun tein täyskellohameita tuon 14 kappaletta. Taisin hamstrata läheisen Eurokankaan palalaarista kaiken valkoisen organzan :)

Nämä näyttivät oikein hienoilta näyttämöllä, ja aikuisoppilaatkin tykkäsivät, kun kerrankin saivat pukeutua muihin kuin säkkeihin (omien sanojensa mukaan ;) ). Näiden lisäksi tein kolme hihatonta 140 cm:n kokoista aluspukua lycratrikoosta (kaksi hopeanväristä, yksi valkoinen hopeisilla hileillä) ja niihin valkoisesta sifongista päälle liivimekon kaavoilla mekot. Tanssissa oli aikuisten lisäksi kolme pikkutyttöä mukana.

Aikaa tuhraantui valehtelematta kahden viikon työtunnit, keskimäärin 6 tuntia päivässä. Mutta oli kyllä vaivan arvoista.

Nyt mulla on 14 aluspukua ja 14 organza-kellohametta sekä 3 hihatonta aluspukua ja 3 sifonkimekkoa täällä kotona. Palkkaa en ompelutyöstä saanut, mutta materiaalit olisi tanssikoulu korvannut. Päätin kuitenkin pitää työni hedelmät itselläni :) Myyn vaikka joskus ne eniten tarjoavalle ;) (Ja vaihtoehtona oli laittaa tanssijat esiintymään valkoisissa T-paidoissa ja verkkareissa...)

Ajattelin, etten tämän urakan jälkeen ompelisi vähään aikaan, mutta kovasti jo polttelee kankaina yhdet fleece-kotihousut ja yksi valkoinen poolopaita sekä viimeisimmän Eurokangasvirailun jäljiltä mukaan lähtenyt pala satiinia juhlamekoksi...

Pikku apulainen

On taas se aika vuodesta, kun puikot ovat käyneet kuumana ja lahjoja on syntynyt :)

Äitini, anoppini ja natoni (siis miehen sisko, nykyään varmaan kutsutaan kälyksi) ovat kaikki jonkin sortin toimistotyöläisiä. Toimistoissa voi talvisin olla kylmä - ja miksei kesäisinkin, kiitos liian tehokkaan ilmastoinnin - joten sain hyvän lahjaidean: kämmekkäät.

Tähän ekaan bongasin ohjeen Ullaneuleesta, Ursus-kämmekkäät:

Lanka on Novitan Saanaa, suosituspuikkokoko huimat 6, itse käytin 3,5 bambuja :) ja lisäsin ohjeeseen pari silmukkaa, ettei tullut niin kireätä. Toinen muutos oli, että tein peukalokiilan. Tykkään niistä enemmän kuin pelkistä peukalon "aukoista".

Toisiin kämmekkäisiin muokkasin vähän tuota palmikkoa, ja tein peruspalmikon yhdeksällä silmukalla:

Näihin kahteen pariin meni lähestulkoon koko kerällinen Saanaa.

Kolmansiin kämmekkäisiin kaivoin lankavarastostani kaksi vuotta säästämäni kerän  Novitan Ainoa. Samaa lankaa, josta tuon kaksi vuotta sitten neuloin äidilleni joululahjaksi ponchon - sinne kylmään toimistoon ;) Puikot olivat tällä kertaa 4 bambut, muuten silmukkaluku sama kuin noissa muissakin. Ja halusin kokeilla yhden rivin hunajakennostoa. Ihan kivalta tuokin näyttää.

Vielä olis hirveä hinku neuloa parit sukat, mutta saas nähdä, riittääkö aika. Joululoma onneksi alkoi jo, mutta kun pitäähän sitä tehdä muutakin kuin neuloa - vai pitääkö... ;)

Hyvä mieli tulee pienestä

Tässä vielä kuva lapasista, jotka neuloin samaan pakettiin kolmen sukkaparin kanssa:

Lapasiin neuloin pintaneuleena kaksi sydäntä, sukissahan niitä oli yksi. Lanka oli siis 100% akryyliä (Fleur), puikot kolmosen bambut. Silmukoita muistaakseni 32. Ja ehdottomasti peukalokiilalla.

Lähetin paketin postitse viikko sitten torstaina, ja perjantaina sain viestin ystävältäni:

" 'Oi ei mitä ihanuuksia janka on tehnyt ! Äiti katso näitäkin villasukkia, ÄITIIII näissä lapasissa ja sukissa on sydämet ♥ Ja nää on vielä sopiviakin, miten voi olla :D' Siinä tiivistettynä E:n kommentit postin avattuaan.

Kiitos tuhannesti taidoistasi ja jaksamisestasi!

Nämä lämmittää äidin mieltä ja E:n varpaita/sormia, käytössä heti ;)"

En voi kieltää, etteikö tuosta tullut hyvä mieli :)

Sukkienneulomisen huumassani - ja löydettyäni lankaa, joka sopii ystävälleni kuin nenä päähän ;) - päätin ottaa käsittelyyn Saltkråkan-sukat. Olin pitkään etsinyt kivaa sukkaohjetta paksummalle langalle (kun ne yleensä ovat ohuttakin ohkaisemmalle langalle), ja tämä herätti kiinnostuksen heti. Sukista tuli mielestäni hienot :)

Lanka on Seiskaveikan jättiraitaa, puikkoina oli kolmosen bambut. Ohjetta muutin sen verran, että kiilakavennuksia tein jokusen enemmän, ja näin sain sukista istuvammat.

Ihana ohje! Varastossa on vielä kerä Seiskaveikan vaaleanpunaista lankaa, ja sen ajattelin käyttää itseeni. Mäkin haluan samanlaiset sukat ;) Ystäväni kommentti nähdessään sukat oli: "Oi, nämähän on kuin karkit!"

Lankaa meni näihin melkein koko kerä. Se, mitä jäi jäljelle, ei riitä enää mihinkään.

Kokeiluja

Nappasin Novitan Pirtaa tuossa jokunen aika sitten mukaani kaupasta, ja testasin, onnistuuko kaulurin neulominen. Ihan hyvä siitä tuli :)

Kaulurin kaveriksi neuloin myös villasukat kokoa 28/29, ja setin olisi tarkoitus mennä keskimmäiselle - jos hän nyt noita suostuu pitämään. Yrittänyttä ei laiteta ;)

Lankaa riitti vielä villasukkiin. Varastossa on jo odottamassa samaa lankaa ihanan vaaleanpunaisena. Siitä on viime talvesta asti ollut suunnitelmissa tehdä kutittamaton pipo joko itselle tai pikkuneidille. Jos päädyn jälkimmäiseen, näppäränä tyttönä tekaisen vielä kaulurinkin.

Harmi, että pitää välillä nukkuakin. Niin ihana olisi illat pitkät istua sohvalla leffaa katsellen ja neuloen. No, kaikkea ei voi saada ;)

Ystävä hädässä

Tuli erään ystäväni kanssa puhetta siitä, miten heillä on villasukkavajausta lasten kohdalla, ja miten hän ei itse osaa villasukkia kilkutella. Minä olin taas vähän aikaa sitten valitellut, että pitäisi päästä eroon vajaakeristä, mutta meillä lapsilla on kaikilla ihan liikaakin villasukkia. Niinpä toisen tarjonta kohtasi toisen kysynnän :)

Keränlopuista sain tehtyä kahdet koon 27-29 villasukat, nuo parit vasemmalla ja keskellä.

Vasemman parin lanka on Online Supersocke 100, värinä Walking color. Kerän ostin pari vuotta sitten jostain nettikaupasta (varmaan Vihreästä Langasta) sukkalankapaketin mukana. Siitä olin jo aikaisemmin neulonut kuopukselle sukat ja lapaset (kokoa 20-22), ja lankaa jäi edelleen jäljelle jonkin verran. (Eikö se ikinä lopu??!!) Puikot 2,5 mm ruusupuiset, ihanaiset. Varren jousteen tein kahden silmukan palmikoilla, ja jalkaterän päällä jatkuu kolme palmikkoraitaa varresta. Silmukoita 44.

Keskimmäisen parin lanka on ihanaa Austermann Step -sukkalankaa aloe veralla ja jojoba-öljyllä höystettynä. Samasta langasta olen joskus muinoin tehnyt itselleni palmikkosukat, ja pari pikku nyssäkkäkerää jäi tätäkin lankaa - onneksi selvästi vähemmän kuin tuota edellistä. Samat 2,5 mm:n ruusupuupuikot. Silmukoita yhteensä 40.

Oikeanpuoleinen pari on tehty Fleur-langasta, 100-prosenttia akryyliä. Puikkoina 3 mm bambut. Silmukoita 36. Ei tuo akryylilanka mitenkään pahantuntuista ole neuloa. Yllätyin :) Jalkapöydän päälle taiteilin nurjilla silmukoilla hienon sydämen :)

Sukkiin meni vajaa kerä (kerässä n. 50g), ja koska kaksi kerää jäi erästä jäljelle, neuloa hurautin vielä lapaset kaveriksi. Ne sain myöhään illalla valmiiksi enkä vielä ottanut niistä kuvaa. Yöllä valaistus ei ole paras mahdollinen...

Nyt saa ystäväni tytär vähän lämmikettä jaloille. Huomenna kiikutan paketin postiin.

Lankalaatikosta löytyy edelleen jämäkeriä sekä yhden kerän eriä, joista ei oikein mitään muutakaan saa tehtyä kuin villasukkia tai -tumppuja, joten näillä jatketaan vielä hetki. On kyllä suunnitelmissa saada pukinkonttiin tehtyä jokunen pari kämmekkäitä, mutta katsotaan, mitä sitä työkiireiltä ehtii...