Elämä on yhtä purkamista

Voi vinde, mikä neulejumi onkaan ollut päällä!! Jumituksen syy on siinä, että kaapissa on pari kolme neuletta, jotka eivät enää miellytä, ja ennen kuin annan itselleni luvan ostaa uusia lankoja, pitää noille epäkelvoille neuleille tehdä jotain. Neuleen purkaminen on erittäin tympeää, ja niinpä on tullut pyöriteltyä peukaloita puikkojen sijaan. Tosi tylsää katsoa telkkaria ilman neuletta käsissä. Viimeinen pisara oli eilen, ja tänään sitten tartuin härkää sarvista ja ryhdyin purkuhommiin.

Tämä pääsi kerälle ensimmäisenä:

Ihana lanka (Novitan Olivia), mutta tylsä malli ja aivan liian leveä sekä lyhyt mun makuuni. Mielessäni välkkyy kuva juuri oikeasta kesäneuleesta, ja tartunkin töihin, kunhan ensin löydän siihen ohjeet. Ei muuta kuin lehdet esiin ja selaamaan. (Harmi vain, että samalla löytyy n. sata muutakin ihanaa mallia, jotka haluaisi tehdä heti...)

Seuraavaksi puran tämän:

Tämäkin on ihanaa lankaa (en muista enää mitä, mutta puuvillaa), mutta malli... ei hyvä. Ja sama juttu kuin edellisen kanssa: lehtiä selaamalla löytyy varmasti se juuri sopiva malli, ellen sitten innostu tekemään kaikkea muuta siinä välissä.

Kolmas purettava on tämä:

Kyseessä on slipoveri, jonka tein siskolleni. Hän käytti sitä kerran ja tuli siihen tulokseen, että a) liivi on liian iso (=löysä) ja b) pyöreä pääntie ei olekaan yhtään kiva, mieluummin v-pääntie. Yllätys yllätys, tähän olenkin jo löytänyt oikein passelin ohjeen. Jos vaikka taas joululahjaksi ;)

*

Ei elämä onneksi ole ollut ihan pelkkää jumia. Tai ennen jumia tuli tehtyä parikin isompaa työtä.

Tämä jakku on ihana!! Lanka on Sirdarin Sublime cashmere merino silk dk -lankaa, väri ihana kanerva. Tilasin Englannista lankaa 450g, ja vajaa kerä jäi jäljelle. Ohjeen bongasin Modasta nro 1/2007. Ja jälleen kerran kävi niin, että saadakseni oikean tiheyden, piti neuloa numeroa pienemmillä puikoilla. Langassa suositus on nelosen puikot, mä käytin kolmosia. Se näkyi hyvin tuossa langan kulutuksessa.

Näin ihanat napit löysin Eurokankaasta - historiallista!

Ainoa huono puoli on, että neule nyppyyntyy lantion kohdalta ihan hirmuisesti. Onkohan valmistusvika, vai langan ihan oikea ominaisuus...?

Toinen suurempi työ, jonka sain valmiiksi asti juuri ja juuri (lanka pirhana pääsi melkein loppumaan, vaikka olin tilannut ohjeen mukaisen määrän!) on kuopukselle neulottu kaarrokeneule.

Heh, mallia oli vähän vaikea saada pysymään paikoillaan, kun itkupotkuraivari iski juuri kuvaushetkellä ;)

Ohje on Novitan lehdestä nro 2/2002. Lankana Sirdarin Sublime Extra Fine Merino Wool DK. Samaa ihanaa lankaa, josta neuloin keskimmäiselle erittäin onnistuneen (vaikka itse sanonkin ;) ) neuleen vuodenvaihteessa.

Tässä meinasi lanka loppua kesken, joten improvisoin ja jätin nappilistan tekemättä ja kiinnitin nappien sijaan vetskarin.

Tässä kuopus esittelee erittäin siistiä ompelujälkeä :)

Ja tältä neule näyttää rauhallisesti seisovan mallin päällä:

 

Välitöinä tuli tehtyä pari paria villasukkia. Jämälangoista, mistäs muista :) Langat ovat Novitan seiskaveikkaa ja puikot bambuiset kolmoset - mun luottopuikot mitä sukkien neulomiseen tulee.

En muuten suosittele juoksuttaa viittä lankaa työn takana, vaikka kerroksia on vain 2 per väri...

Näistä tuli kivat unisukat :)

Ja kuinka ollakaan, toisista sukista en vielä olekaan ehtinyt ottaa kuvaa. No, seuraavassa postauksessa sitten :)

Tää on niin tätä

Yhdistystoiminnan lakisääteiset hommat ovat tehokkaasti vieneet aikaa muilta käsitöiltä. Eihän käsitöiksi lasketa 370 jäsenkirjeen postittamista (sis. kirjeen taittaminen, kopioiminen, niittaaminen, osoitetarrojen ja postimerkkien liimaaminen, palautusosoitteen leimaaminen ja kakkosen piirtäminen postimerkin viereen), eihän?

Ajattelin kuitenkin tulla kertomaan, että käsityökorissa on jokunen keskeneräinen työ. Kuopuksen neuletakki on vetskarin ompelua vaille valmis. Oma neuletakkini tarvitsee vielä hihat ja puolet oikeaa etukappaletta. Kaksista villasukista uupuu parit. Hitaasti mutta varmasti valmista tulee :)

Ompelupuolella on huomattavasti hiljaisempaa. Tuossa nuo koneet pölyyntyvät, kun en ehdi sen lajin asioita hoitaa ollenkaan. Kuka sitä sanoi, että kotiäidit ovat ehtiväisiä, kun vain hengaavat himassa? Ehtiväiseksi haluaisin itseäni sanoa, mutta vain himassa hengailuun ei kyllä ole aikaa (vaikka haluja löytyisikin).

Mutta pian on taas kuvien aika :)

 

Vauvaonnitteluja

Tulihan sekin ilta, että sain raahattua askartelulaatikkoni esille ja istuuduttua alas. Haikein mielin siirsin neuleen (Sublimen merinovillasta nuttu kuopukselle) syrjään ja tartuin saksiin ja liimaan. Vauvat ne kasvavat niin äkkiä, että oli ihan pakko tarttua jo toimeen.

Tässä ensimmäinen:

Tämä kortti lähtee huomenna postin mukana Keski-Suomeen.

Alla on valkoinen neliskanttinen korttipohja (taitettu). Päälle liimasin vaaleanpunaisesta kuitukankaasta samankokoisen palasen. Sen päälle liimasin söpön vauvakuvan. Kuva löytyi netistä, josta siirsin sen tekstinkäsittelyohjelmaan, tulostin kiiltäväpintaiselle paperille ja leikkasin ovaalin muotoon. Kuva olisi varmaan näyttänyt paremmalta, jos tuohon olisi ollut liimata vielä jotkut kehykset, mutta työvälineet eivät ole ihan priimaa - vielä.

Sitten ryhmäkuva:

 

Näistä kolmesta ensimmäinen matkaakin kauas, aina Japaniin (Tokioon) asti.

Kuva löytyi tähänkin netistä ja hoidin sen ulos samoin kuin edellä. Tällä kertaa vaaleanpunainen paperi korttipohjan päällä on käsintehtyä. Ja tällä kertaa leikkasin siihen aukon tuota kuvaa varten. Kulmien sydämet tein "sydänreijittäjällä" vaaleanviininpunaisesta kartongista.

Walesiin päätyy kortti numero kolme:

Valkoiseen korttipohjaan tein kohokuviolevyllä kolme sydäntä tuonne vasempaan yläkulmaan. Toisella kohokuviolevyllä tein nuo kirjaimet, jotka sitten leikkasin irti ympyrän muotoon. "Pallot" on kiinnitetty korttiin 3D-tarroilla. Niiden välissä on itsekiinnittyvää nauhaa. Ja alakulmassa vielä kuvioreijittäjällä tehty kulma.

Ympyrä sulkeutuu, kun neljännen vauvakortin määränpää on Hämeessä:

Yhä vain samoja valkoisia korttipohjia. Tähän leimasin keskelle tekstin "Onnea", kohokuviolevyllä tein kolme sydäntä oikeaan yläkulmaan ja askartelulaatikon kätköistä löytyneet 3D-kukat kiinnitin vielä lisäksi tuohon korttiin. Tämä tietysti kävisi myös hääonnittelukortista, mutta kun sydämiä on kolme, tarkoittaa se enemmän kolmen hengen perhettä kuin pariskuntaa :)

Joka kortissa on sisällä myös runonpätkä. Nekin löysin netistä ja otin käyttöön. Englanninkieliset runot löytyivät täältä (NB 18). Ja läjäpäin suomenkielisiä runoja löytyy täältä.

Ja jottei ihan tylsäksi kävisi tämä elämä, sain taas tänään kuulla eräältä ystävältäni vauvauutisia. Se tekeekin korttitehtaalla ruuhkan touko-kesäkuulle ;)

Näpertelyä

Vauvauutisia ei voi välttää, kun "kaikki" tuntuvat olevan lisääntymisiässä. Ja tämä ihan hyvällä sanottuna :)

Viime keväänä vauvoja syntyi lähikaveripiiriin kolme. Onnittelukorteista tuli silloin tällaisia:

 

Nyt uusia vauvoja on syntynyt kuukauden sisällä jo neljä (kaikki tyttöjä!), joten korttien kanssa alkaa olla kiire. Ideoita on, toteuttamiseen vain aikaa harmillisen vähän. Korttiaskartelu on rakas harrastus, mutta yleensä saan siihen mukaan muutaman pikkuapulaisen. Ja rehellisyyden nimissä sanottakoon, että askartelut ja neulomiset hoitaisin mieluummin ihan yksin.

Joku ilta täytyy neulomisen sijaan pyhittää vauvakorttien tekemiselle. Varmaan tänään tai huomenna. Kuvia tulossa :)

 

Uutta puikoille

Aiemman postauksen villahousut kaipaavat ihan selvästi villapaitaa kaveriksi. Jo ennen housujen aloittamista tilasin lankaa neuleunelmia.fi -nettikaupasta. Ihastuin ruskean villapaidan myötä Sublimen merinovillalankaan, joten sitä piti saada kuopuksellekin, tosin punaisena. Paketti tuli eilen, mutta kuvia en siitä ole vielä ehtinyt ottaa.

Sen sijaan otin kuvan langoista, jotka tilasin itselleni :)

Lanka on Sublime cashmere merino silk dk, josta kilkuttelen itselleni V-pääntiellä varustetun neuletakin. Olen jo aloittanut, ja on tosi vaikea laittaa neule syrjään muiden hommien tieltä.

Tämän erän lankaa tilasin ulkomailta, Englannista. Selvää on, että English Yarns toimittaa lankoja ihan kiitettävällä nopeudella :) Puhumattakaan siitä ihanasta valikoimasta, josta piti valita.

Nyt on sekin pää sitten avattu...

 

Damaskit

Kylmyyttä torjumaan päätin neuloa kuopukselle villahousut. Edelliset olivat kokoa 70cm, ja auttamatta liian pienet. Sain kuin sainkin nämä uudelle pakkasjaksolle valmiiksi.

Langan ostin ihan Anttilasta, Novitan Nallea. Kuopus oli mukana valitsemassa. Ja hyvin valitsi ;)

Ohje on tuttu ja hyväksi todettu Novitan numerosta 2/2002. Koko 90cm. Aloitin kolmosen sukkiksilla, mutta aika pian vaihdoin 40 cm:n pyöröihin. Ensin toinen lahje, sitten toinen, ja sitten molemmat pyöröille, tällä kertaa 60 cm:n. Resorien joustinneule on 1 o takareunasta, 1 n, joka on musta nätimpää kuin se perinteinen 1 o, 1 n. Yläresorin neuloin myös kaksinkertaiseksi, ettei tarvinnut ommella sitä kiinni. Näin siitä tuli sopivan joustavakin. Sen verran jätin takaa auki, että sain kuminauhan pujotettua. Ohjeessahan ei ole kuminauhakujaa, vaan housujen pitäisi pysyä päällä pelkän resorin voimalla. No, ei meidän lapsilla ainakaan :)

Loppujen lopuksi ommeltavaa tuli vain vähän haarasaumaa - ja sen jälkeen vasta huomasin, että samassa lehdessä on ohje, jossa ei ilmeisesti tarvitse tehdä senkään vertaa. Se lähtee kokeiluun seuraavaksi, kun villahousuja alan neuloa.

 

Vuoden ensimmäinen

Vuodenvaihde meni sujuvasti mökkeillessä Etelä-Savossa, Kutemajärven rannalla. Ulkoiltua tuli vähän, sen mitä nyt suht kovassa pakkasessa ja viimassa kykeni. Sitäkin enemmän tuli kuitenkin neulottua. Neljän päivän mökkireissulle lähdin lankakerät kainalossa, kotiin tulin valmis neulepaita kassissa :)

Kuopus valitsi paitaansa langat. Hän halusi ruskeaa. Minä halusin merinovillaa. Päädyimme Sirdariin, Sublime Extra Fine Merino Wool DK. Paidan ohjeet poimin Suuri Käsityölehdestä nro 11-12/08.

 

Tämänkin kanssa sain temppuilla tiheyden suhteen. Nelosen puikoilla tuon ilmoitettu tiheys on 22 silmukkaa kymmenellä sentillä. Ja pah! Neuloin kolmosen puikoilla, ja kymmenelle sentille tuli aina vain 19 silmukkaa. Se tiesi leveyteen viisi senttiä lisää.

Ja niin 90cm:n koosta tuli 100cm:n koko, kuin vahingossa :) (Ohjeet olivat 90cm, 110cm - jota kokeilin ensin - ja siitä pari vielä isompaa.)

Tuota oli taivaallista neuloa! Ja vaikka itse sanonkin, olen erittäin tyytyväinen neulepintaan: sileää ja tasaista.

Seuraavaksi tilaan tuota lankaa sekä kuopuksen neulepuseroon että omaani - ja kärsin henkilökohtaisen vararikon...

Tähän työhön keriä oli kuusi. Vajaa yksi jäi jäljelle, eli n. 40g.

Ohje oli kyllä vähän kumma. Takakappaleen kanssa ei ollut mitään ongelmia, mutta etukappale olisi pitänyt tehdä kolmessa osassa. Häh! Ei mitään langan tuhlaamista. Siinä neuloessani sitten suunnittelin työtä eteenpäin yhdellä etukappaleella. Keskelle eteen tuleva ainaoikein-kaistale oli ohjeessa neulottu erikseen - kahteen kertaan. Eli oikea etukappale + kaistale sekä vasen etukappale + kaistale. Se olisi tiennyt ensinnäkin tajutonta saumojen ompelua ja toisekseen kaksinkertaista etumusta. Kuumaverinen keskimmäiseni ei olisi siitä pitänyt.

Niinpä neuloin kaistaleen yhtenä kappaleena etukappaleiden kanssa yhteen. Jätin silmukat odottamaan kainalokavennusten jälkeen, ja tein olat valmiiksi. Sitten ompelin etu- ja takakappaleet yhteen, otin silmukat puikoille ja neuloin kaitaleeseen pitkän jatkon. N. 40cm verran. Sen sommittelu kaulukseksi olikin jälleen oma haasteensa, mutta ihan hyvin siinäkin mielestäni onnistuin, vai mitä:

 

Tästä se lähtee, uusi käsityövuosi :)

Pikkunopeaa vuoden lopuksi

Joulun alla esikoisen pyynnöstä neuloin hänelle pipon. Speksit olivat seuraavat: vihreää alas ja sinistä ylös koska "ruoho on vihreää ja taivas on sininen". Suuntasin kulkuni Anttilaan, ja ostin kerän kumpaakin väriä. Lanka on täysin tekokuitua, 100% akryyliä. Merkki taisi olla Fleur.

Kolmen mm:n  40cm:n bambu-pyöröillä pistelin menemään, kuvio syntyi omasta päästä. Ihan tyytyväinen oli poika pipoonsa, kun sen seuraavana päivänä päähänsä sai.

 

Vähän jäi mielestäni lyhyeksi, kun ei ihan pysy korvilla, mutta kun kerran pipon omistaja siitä tykkää, niin en minäkään viitsi valittaa.

Lankaa jäi noin puolet jäljelle, eli yhteensä 50g. Ei muuta kuin keskimmäisellekin pipo. Halusin kokeilla, miltä värien kierteisyys näyttäisi. Ihan hauskalta, mielestäni:

 

Nyt tuli riittävän syvä pipo, kun korvatkin peittyvät. Lämpöäkin varmaan riittää, kun toinen väri juoksee koko ajan toisen takana.

Ylhäältäpäin tuo kierrepipo näyttää aika vekkulilta myöskin:

 

Molemmissa tein kavennukset niin, että neuloin kaksi oikein yhteen ja sen jälkeen aina välikerros oikeaa.

 

Mieskin on valitellut sopivan pipon puutetta. Laatikossa oli jemmassa kerä mustaa Seiskaveikkaa, joten eikun se puikoille. Hyvän mallin löysin Ullasta: Samoojapipo.

Seiskaveikan tiheyden kanssa oli tekeminen, ja tuo mallikuvio ei todellakaan toistu niin monta kertaa, kuin tuossa Ullan sivuilla olevassa kuvassa.

Silti on kivan näköinen. Etenkin päältä. Kukkapipo ;) (Ja tätä ei sitten sanota miehelle ääneen!)

 

Kuten myöhemmin kävi ilmi, tästä yksilöstä tuli harjoituskappale. On kuulemma hieman liian löysä, ja käännetty resori ei pidä tuulta riittävän hyvin. Ei mitään, toinen kerä mustaa Seiskaveikkaa on odottamassa, ja tarkoitus on ottaa uusinta vielä ennen hiihtolomaa. Tuotekehittelyä luvassa: kireämpi ympärysmitta, leveämpi resori, ja taitteen sisään kaitele fleeceä. Johan luulisi tuulen pysyvän poissa korvista! Palaan raportoimaan sitten kun on jotain raportoitavaa :)

* *

Ja tästä päästäänkin sopivasti keskusteluun neuleiden tiheyksistä. Joko olen onneton tunari, mitä aiheeseen tulee, tai sitten en vain ymmärrä, mutta tuntuu, että ikinä eivät vyötteessä ilmoitetut tiheydet toteudu. Eivät ainakaan suosituspuikkokoolla, vaan jollain pari-kolme kokoa pienemmillä puikoilla. Perkule! Ärsyttää jatkuvasti olla purkamassa työtä. (Ehkä vika onkin siinä, että en ole mitenkään tunnollinen mallitilkun tekijä, vaan neulon sitä ehkä n. 5 x 12 cm, ja siitä sitten yritän laskea tiheyttä. Aijai, pitäisiköhän muuttaa taktiikkaa...)

* *

Meinasi unohtua: kuopuksen pipo!

Jo alkusyksystä törmäsin tähän ihanaan pörrölankaan Menitassa käydessäni. Jos en ihan väärin muista, langan nimi on Fanny. Suosituspuikkokoko on 4mm, ja sitä kokoa luulin käyttäväni, kun tätä pipoa aloin lyhyillä pyöröillä neuloa. Yhdestä kerästä tuli tällainen pipo. Ja vasta pipon valmistumisen jälkeen huomasin kilkuttaneeni tämän en nelosen vaan KAKKOSEN puikoilla. Jäi vähän lyhyeksi, mutta en lähtenyt enää purkamaan. En usko, että tämän langan purkaminen edes olisi mahdollista...

Pipo on siitä jännä, että se venyy ja paukkuu. Ihan oikeasti. Neuloin sen ihan vain pyörönä ja lopuksi päättelin kolmen puikon päättelyllä yläsauman.

Pipo ei ensin kiinnostanut neitiä yhtään, mutta on nyt joulun jälkeen ollut suosikkipipo. Ja ihan söpöhän hän on  tuo pipo päässään :)

 

 

Vanhan vika ja uuden eka

Vuoden vaihtuminen meni hienosti neulepuikot kädessä. Nautin illan rauhasta lasten jo mentyä nukkumaan ja mennä kilkutin eteenpäin. Sain kuin sainkin omat kalansuomusukat valmiiksi ihan ekana työnä tämän uuden vuoden puolella :)

Lankana lupaamaani oranssia Nallea (alekorista yksi kerä). Puikkoina edelleen ne tutut 2,5 mm ruusupuiset. Lankaa jäi n. 20 g jäljelle.

Kun alkuperäisessä ohjeessa kuvio toistuu 6 kertaa, niin Nallella neuloin sen vain 4 kertaa. Eli loin 48 silmukkaa, kun mallikerta on 12 silmukkaa. Eikä mitään ongelmia ohjeen "transponoinnissa" tällä kertaa. Mikä ihme!

Seuraavaksi pitäisi alkaa tehdä huovutettuja tumppuja. Ja lisäksi lapset ovat tilanneet villahousuja, yhdet per nenä. Ihmeiden aika ei siis ole ohi :) Katsotaan, mitä tässä ehtii tehdä ennen kuin pakkaset hellittävät. Nyt on ainakin pää niin sanotusti avattu ;)

Kurkistuksia pukinkonttiin

Vaikka vakaasti kesäkuun alussa päätin neuloa paljon pukinkonttiin, en syystä ja toisesta päätöksessäni niin hyvin pysynyt, kuin olisin toivonut. Se on kiva näin juuri joulun alla huomata, mitä kaikkea kivaa sitä olisikaan voinut tehdä lahjaksi, jos vain olisi tajunnut aloittaa ajoissa. Jälkiviisaushan se on paras viisaudenlaji, juu.

Jotain sentään olen saanut aikaan, sekä isoa että pientä. Jee :)

Kummitytölle kilkuttelin ihanan pehmeästä Drops Alpacasta neulepaidan. Ohje on Suuri Käsityölehdestä nro 11-12/08. Lankaa tilasin ihan tätä työtä varten ohjeessa mainitun määrän, eli 250g. Kun valmiina puseron punnitsin, sain tulokseksi himpun vajaa 200g. Jäi siis yksi kokonainen kerä ja vähän toista käyttämättä. Tosi harmillista, sillä yhdestä kerästä ei ihmeitä tehdä. Vaikka onkin riittoisaa lankaa.





Malli oli kiva, vaikkakin melkoisen työläs. Etenkin tuo etu- ja takakappaleen keskikohta, jonkinlainen helmineuleen ja reikäneuleen risteytys. Mutta sujuihan se, kun vain pani sujumaan ;)
Puikkoina käsissä mukavantuntuiset 2,5 mm 80 cm pitkät pyöröt.



Väriksi olin ajatellut ihan perusjoulunpunaista, mutta todellisuudessa tuo on enemmän valdelmanpunainen kuin joulunpunainen. Toivottavasti lahjan saaja (ja etenkin hänen äitinsä) puserosta pitävät.

Ne vähän pienimuotoisemmat lahjat pukinkonttiin ovat kaksi paria sukkia.



Nämä ovat kokoa 42/43, ja langat jämälankoja. Myyjäissukista jäi lankaa niin paljon, että sai toiset samanlaiset neulottua. Nyt nämä kaksi harmaanruskeaa lankaa (Seiskaveikka ja Jussi-sukkalanka) ovat onneksi jo hyvin lopussa. Puikkoina käytin 3,5 mm:n bambusukkiksia. Ihanat kädessä nekin.

Kaveriksi tein kummityttöni äidille kääntövarsisukat.



Lanka on Seiskaveikkaa (jota jäi _paljon_ vielä jäljelle), koko 37/38 ja puikkoina samaiset 3,5 mm:n bambu-sukkikset. Olen kovasti innostunut tuosta tiimalasikantapäästä, joten sitä nyt teen jokaiseen sukkaan, joka puikoiltani pääsee.

Varsi on joustinpalmikkoa, neulottu ilman apupuikkoa. Hyvä minä ;)

Jos sukanvarren haluaa kokonaan suoraksi, niin varsi näyttää silloin tältä:




Pukinkonttiin tulee vielä tämä pari lapasia:



Lankana - yllätys yllätys - seiskaveikkaa kaksinkertaisena (farkku ja musta), ja puikot kuutosen bambut. Nämä lapaset tein kummitytön äidin tilauksesta, ja tiedän vain sen,että lahjansaaja on nuori poika. On muuten tosi vaikea arvioioda toisen kädenkokoa! Toivonkin, etteivät nämä ole ihan hirveän isoja sille pojalle. Tuplalangan pitäisi pitää lämmönkin vähän paremmin, kuin yksinkertaisella neulotut lapaset.

* *

Onneksi jouluun on vielä neljä yötä. Jos olen oikein reipas, ehtisin varmasti neuloa vielä ainakin yhden parin villasukkia pukinkonttiin. Tai sitten otan itseäni niskasta kiinni ja todellakin ryhdyn jo nyt suunnittelemaan ja neulomaan ensi vuoden pehmeitä paketteja....

Kappale 80-lukua

Vapaa-ajan paikassamme on lasten ilona olleet yhdet miehen siskon peruja olevat nukenrattaat. Rattaat ovat yllättävän kestävät, sillä nukkien lisäksi niissä on matkustanut kukin meidän kolmesta lapsesta :) Yhteen aikaan ei tainnut kivempaa leikkiä ollakaan kuin nukenrattaissa istuminen.

Esikoinen n. 20-kiloisena oli kuitenkin rattaiden kankaalle alkusyksystä hieman liikaa, joten päätin armahtaa rattaat, ja ommella uuden päällisen. Vanha päällinen oli näin hieno:



Kuten kuvasta näkyy, repsahduksia on lähinnä sivuilla.
Ostin rattaisiin mukavan pirteän, oranssin kankaan Marimekon mallistosta jo keväällä. Tai jos tarkemmin muistelen, niin ostin sen itselleni kesälaukkua varten, mutta koska en ehtinyt ompelukoneen ääreen, sai kangas uuden tulemisen nukenrattaissa. Jonkin aikaa sain miettiä toteutusta, johon olen näin jälkeenpäin oikein tyytyväinen. Estääkseni isompien lasten kärryily-yrityksetkin, tein uuteen päälliseen haaravyön. Nyt näissä rattaissa matkustavat vain nuket:



(Hieman salama kirkastaa kankaan oranssisuutta. Mutta kun ulkona on jatkuvasti harmaata, ei tämän parempia kuvia sisällä saa. Sori joka tapauksessa.)

Tämän projektin puitteissa sain treenata käsinompeluakin. Sivut sekä haaravyö on tikattu kiinni tikkipistoilla. Ja etusormetkin ovat jo parantuneet... Sen siitä saa, kun ei omista minkäänlaista sormustinta.

Oli miten oli, nämä nukenrattaat kestävät toivottavasti vielä toiset 20 vuotta :)

Neulotaan, neulotaan...

Aikaisin pimenevät illat tietävät kahta asiaa: ensinnäkin lapset menevät verrattain aikaisin nukkumaan ja toisekseen tuo ensimmäinen seikka mahdollistaa enemmän neulomisaikaa minulle :) Päiväsaikaan en juurikaan ennätä puikkoihin koskea (enkä ompelukoneeseen ollenkaan, harmi sinänsä), mutta illat olen pyhittänyt neulomiselle ja television katsomiselle. Joskus tuntuu, että neulottavaa riittäisi ja sitä jaksaisikin tehdä, mutta ohjelmat loppuvat kesken :-O

Pitkään pyörittelin kahta Kitten Mohair -kerää, jotka olin ostanut nelisen vuotta sitten. En edes enää muista, mihin projektiin olin tuota lankaa ajatellut. Aika monta neulelehteä selasin, kun mietin, mitä voisin tehdä 100 grammasta tummanlilaa mohairlankaa. Sitten muistin vapaaneulonnalla tekemäni slipoverin ja päätin tehdä toisen. Tällä kertaa halusin tuohon pitsineuletta mukaan. Yritin tehdä hieman edellistä kapeamman, mutta suurimmaksi osaksi tuo yritykseksi jäi. Ihan kiva tästä tuli, vaikkei olekaan täysin sellainen omannäköiseni väri:



Erityisen tyytyväinen olen tuohon pääntiehen. Tuo keskikohdan pitsineule jatkui tosi sujuvasti reikäneuleena pääntien molemmin puolin. Koin itseni tosi taitavaksi tätä tehdessäni ;)

Kun yhden tein mohairista, päätin tehdä toisenkin. Langatkin oli jo hankittuina. Tällä kertaa vaaleanpunaista Kitten Mohairia. Ohje on yhdestä Kauneimmat Käsityöt -lehdestä. Jälleen anopin lehtivarastosta, joten jäi taaskin lehden numero ottamatta ylös.
Ensilumen koristaessa maata pyysin ekaluokkalaista esikoista kuvaussessioon mukaan. Hieman joudumme harjoittelemaan kameran käyttöä, jos haluan hänestä kovan luokan hovikuvaajan. Mutta kyllä tästäkin kuvasta jo jotain selvää saa:



Helman valkoinen pitsineule ja hihojensuiden pitsineule on neulottu yksinkertaisella langalla 5,5 mm:n puikoilla (bambut - ihanat!). Muu osa puseroa on neulottu kaksinkertaisella langalla seiskan puikoilla. Lankaa kului hieman vajaa 300g, tuo valkoinen mukaanluettuna. Tässä neuleessa kivaa oli se, että ainoastaan hihojen kiinnittämiseen tarvittiin neulaa. Valmistui siis joutuisasti. Ja on ollut jo käytössäkin :)

Ensi kesää varten sain sitten valmiiksi tämän puuvillaneuleen:



En kuolemaksenikaan muista langan merkkiä ja olen ehtinyt hävittää kaikki vyötteet. Tosi noloa...
Purkulankojahan nämä olivat. Olin kesällä neulonut pikkupalmikkoneuleen, mutta lanka näytti tosi oudolta palmikoissa, ja kaiken lisäksi se loppui kesken. Purin sen, ja neuloin tämän. Ohje on Interweave Knits -kirjasta, ihanan nopea ja helppo. Pyörönä alhaalta ylös, hihat mukaan kaarrokkeeseen. Lankaa tähän oli varattuna 300g, mutta yli jäi n. 30g. Taatusti tulen tätä pitämään kesällä. On sen verran mukavan tuntuinen päällä ja kivannäköinenkin :)

Ja viimeisenä toinen otto Green Daystä.



Jälleen muokkasin ohjetta, ja aloitin pyörönä ilman sitä pientä halkiota tuossa edessä. Tällä kertaa kilkuttelin vieläkin nopeammin kuin viime kerralla, ja käytin tämän tekemiseen pari vuorokautta. Tekemistä nopeutti sellainen pikkuseikka, että olin viikonloppuseminaarissa, eikä minun tarvinnut huolehtia lapsista, ruuanlaitosta eikä siivoamisesta :) Riitti, että olin läsnä, osallistuin keskusteluun ja marssin syömään silloin, kun kutsuttiin. Ei ihmekään, että mukaani ottamat langat tekeytyivät slipoveriksi tuosta noin vain.
Lanka on ihanaa Novitan Saanaa. Satuin bongaamaan sitä alennettuna puoleen hintaan kotikaupungin Citymarketista, ja saman tien mukaani lähti kolme kerää tuota vaaleanruskeaa. Voisi sanoa, että kaikki meni. Siis 300g Saanaa. Puikkoina 4,5 mm:n pyöröt, vaikka suosituspuikkokoko on 6. Käsiala on sen verran löysää, että se selittää huomattavasti pienemmät puikot.
Green Day:ssä viehättävät nuo palmikot, jotka muuten neuloin täysin ilman apupuikkoa, vähän käytännön pakosta (se oli jäänyt kotiin). Kiitos vain ohjeesta :)

Ja vielä kuvaton valmistunut: esikoisen koulussa on lauantaina myyjäiset. Luokkatoimikunta päätti pitää arpajaiset kaikki arvat voittavat -tyyliin. Löysin kätköistäni neljää eri jämälankaa. Kaksi kerää vaaleankeltaisen sävyistä Seiskaveikkaa 90-luvun alusta sekä yksi kerä mudan väristä Seiskaveikkaa ja vielä yksi kerä tummanharmaata Jussi-villasukkalankaa. Vaaleista tein raitavillasukat tiimalasikantapäällä koon 37 jalkaan, ja tummista vastaavanlaiset raitasukat tiimalasikantapäällä koon 41/42 jalkaan. Toivottavasti arvanostaja on tyytyväinen palkintoihinsa sitten :)

Ja nyt pitääkin mennä neulomaan. Kummitytön joululahja on puikoilla odottamassa. Tosin voi olla, että se valmistuu vasta loppiaiseksi... ;)

Pikkukivaa

Talvi tulla jolkottaa, vaikkei ehkä uskoisi. Sitä vastaan pitää varustautua, ja puikot ovatkin kilkatelleet aina iltaisin. Ihan tekisi mieli ottaa neulontalomaa, mutta kotiäidille se ei vain ole mahdollista. Niinpä illalla lasten (ja miehen) mentyä nukkumaan olen majoittunut telkkarin eteen ja kilkutellut jokusen tunnin.

Kuopukselle tein Novitan Isoveljestä nelosen sukkiksilla tällaisen lettipipon:



Päättelin pipon ohjeen mukaan joustavasti, mutta ehkä liiankin, kun reuna jäi vähän lörpsöttämään. Ohjeen poimin Ullasta (Laura-lettipipo) ja muokkasin neidin päähän sopivaksi. Mm. nurjia silmukoita palmikoiden väliin neuloin vain viisi. Kahdeksalla (kuten ohjeessa oli) olisin saanut mainion pipon itselleni :)
Kärsimätön neuloja kun olen, ei tämä pipokaan ilman kommelluksia valmistunut. Tein sen nimittäin ensin täysin ohjeen mukaan (ne kahdeksan nurjaa silmukkaa), ja sainkin purkaa lähestulkoon koko pipon. Sellaista sattuu, kun ei jaksa mitata neuletiheyttä mallitilkusta... Enkä oppinut kerrasta, sillä kesäisestä topista ylijääneestä Novitan Olivia-bambulangasta tein samanlaisen mutta korvaläpättömän pipon likalle myös, ja siitäkin tuli liian iso (yhdeksästä nurjasta silmukasta sain pienentää kuuteen nurjaan silmukkaan). Valitettavasti siihen pipoon kuopus ei ihastunut niin, että olisi pitänyt sitä päässään valokuvauksen ajan. Mutta tämä vaaleanpunainen on ollut päässä jo parin aamupäiväulkoilun ajan. Ja joo, napin sijasta neuloin i-cordia kiinnitysnauhoiksi. Hyvin toimii :)

Pukinkonttiakin olen jo päässyt täyttämään, sillä miehen täti tilasi kolmihenkiselle perheelleen huovutetut lapaset, yhdet per nenä. Olivat tykästyneet niihin, jotka annoin toissajouluna joululahjaksi, ja nyt haluavat uudet. Nämähän eivät siis jouluun asti odota, mutta vielä hetken pidän ne itselläni.



Katsos kun en ole niitä ehtinyt vielä huovuttaa.

Resoreissa on Novitan Isoveljeä kolmosen puikoilla neulottuna (löystyy aina vähän huovutettaessa lapasia pesukoneessa, siksi tiukempi neulos kuin yleensä), ja itse lapanen on Novitan Huopasesta. Sain kätevästi käytettyä loput jämälangat.
Mittaa huovuttamattomilla lapasilla on yli 35cm resorin kanssa (siksi tuo valkoinen Jukka-talon mainosviivotin tuossa vieressä), ja toivon, että eivät huovu liian pieniksi sitten, kun saan ne ylipäänsä huovutettua.

Näistä jäi himo neuloa lisää lapasia ja sormikkaita muistakin jämälangoista, mutta siihen en ole vielä ryhtynyt. On näet muita, vieläkin isompia suunnitelmia ;)

Kun ei ole muuta kuin aikaa

Niinhän sitä luulisi, että kotiäiti ehtii tehdä vaikka mitä, kun on "vain kotona" lasten kanssa. Olen itsekin ihan yllättynyt siitä, että tämän härdellin keskellä olen ollut näinkin ehtiväinen.

Naapurille sain vihdoinkin neulottua palmikkopaidan kaveriksi lupaamani lapaset ja pipon. Nyt tuosta vanhasta Novitan Fauna-langasta jäi jäljelle pari pientä nyssäkkäkerää.
Lapasiin tein kuuden silmukan palmikot ihan omasta päästäni, pipoon poimin ohjeen Ullan neulelehdestä (Karelia-pipo).



Lapasten pitäisi olla lämpimät, sillä tein niihin vuorin tuplalapasen ohjeilla. Itse diggaan enemmän tuosta peukalosta kiilalla, joten näissäkin on tuo peukalokiila.



Päällinen on siis Novitan Faunaa, puikkoina nelosen bambut (ihanat!). Vuoriksi löytyi jämäkerä Seiskaveikkaa, ja puikkoina käytin kolmosen ruusupuisia sukkiksia.

Pipon tein naisen pipon ohjeilla, ja tuo on kyllä minulle hieman liian iso. Täytyy katsoa, mitä naapuri sanoo, kun ohjeisti tekemään riittävän ison. Toisaalta, jos tuosta tuli ihan liian iso, niin äkkiäkös minä tuon puran ja teen lasten pipon ohjeella vähän pienemmän :)
Malli oli tuossa tosi kiva, ja pipo on päässäkin ihan hauskan näköinen.



Näin hienolta se näyttää ylhäältä päin:


Faunan suosituspuikkokoko on 6, mutta pipon tein silti nelosen bambuisilla sukkiksilla. Minkäköhänlainen hehtaaripipo tuosta olisikaan kutosen puikoilla tullut...?

En osaa ollenkaan tehdä vain yhtä työtä kerrallaan, vaan lähes poikkeuksetta tekeillä on vähintään kaksi työtä. Jos toisen tekemiseen hetkellisesti kyllästyy, voi toista sen aikaa neuloa eteenpäin :)

Esikoinen oli jo keväällä pyytänyt minua neulomaan hänelle jotain kivaa. 1/2008 Modasta löytyikin sitten kiva ohje pikkupalmikkopuseroon, jonka esikoinenkin kelpuutti. Langan (Grignasco Tango, villaa 50%, alpakkaa 25%, viskoosia 25%)  kävin hakemassa Helsingin Menitasta aikaa sitten.



Neuleesta tuli tosi kevyt, kiitos langan sisältämän alpakkavillan. Lankaa meni n. 350g. Olin varannut työhön 400g lankaa, joten jälleen jäi yksi kerä tätä lankalaatikkoon. Mitähän siitä sitten joskus tekisi?



Palmikoita on kiva neuloa, mutta tämän rupeaman jälkeen en ihan välittömästi halunnut ottaa jälleen uutta palmikkoneuletta puikoille. Jostain kumman syystä ;)

Ettei ihan palelisi

Syksy on ihanaa aikaa lähinnä väriloistonsa puolesta. Märän ja ravan voisin jättää väliin.

Muutto toi eteen myös sen, että sisällä ei enää ole jatkuvasti n. 25 astetta lämmintä, joten jotain lämmintä piti ylle saada. Kun vielä löysin Anttilasta ihanan väristä Novitan Mambo-lankaa, niin pakkohan se oli tarttua kiinni tähän hommaan:



Neuloa kilkutin itselleni mukavan pontson.
Lankaa tuohon meni kolmisen kerää, eli n. 300g. Kaulus jäi hieman liian lyhyeksi, mutta kun lanka loppui, enkä jaksanut enää lähteä hakemaan uutta kerää... *seli seli*
Puikotkin ostin uudet ihan tätä varten: 7 mm pyöröt pituutta 80 ja 60 cm. Nekin ihan vain Anttilasta, kun samalla sain.
Ohje löytyi Modan numerosta 6/2007.

Kyllä nyt kelpaa aamuisin kipittää postilaatikolle päivän lehteä hakemaan :)