Kun ei ole muuta kuin aikaa

Niinhän sitä luulisi, että kotiäiti ehtii tehdä vaikka mitä, kun on "vain kotona" lasten kanssa. Olen itsekin ihan yllättynyt siitä, että tämän härdellin keskellä olen ollut näinkin ehtiväinen.

Naapurille sain vihdoinkin neulottua palmikkopaidan kaveriksi lupaamani lapaset ja pipon. Nyt tuosta vanhasta Novitan Fauna-langasta jäi jäljelle pari pientä nyssäkkäkerää.
Lapasiin tein kuuden silmukan palmikot ihan omasta päästäni, pipoon poimin ohjeen Ullan neulelehdestä (Karelia-pipo).



Lapasten pitäisi olla lämpimät, sillä tein niihin vuorin tuplalapasen ohjeilla. Itse diggaan enemmän tuosta peukalosta kiilalla, joten näissäkin on tuo peukalokiila.



Päällinen on siis Novitan Faunaa, puikkoina nelosen bambut (ihanat!). Vuoriksi löytyi jämäkerä Seiskaveikkaa, ja puikkoina käytin kolmosen ruusupuisia sukkiksia.

Pipon tein naisen pipon ohjeilla, ja tuo on kyllä minulle hieman liian iso. Täytyy katsoa, mitä naapuri sanoo, kun ohjeisti tekemään riittävän ison. Toisaalta, jos tuosta tuli ihan liian iso, niin äkkiäkös minä tuon puran ja teen lasten pipon ohjeella vähän pienemmän :)
Malli oli tuossa tosi kiva, ja pipo on päässäkin ihan hauskan näköinen.



Näin hienolta se näyttää ylhäältä päin:


Faunan suosituspuikkokoko on 6, mutta pipon tein silti nelosen bambuisilla sukkiksilla. Minkäköhänlainen hehtaaripipo tuosta olisikaan kutosen puikoilla tullut...?

En osaa ollenkaan tehdä vain yhtä työtä kerrallaan, vaan lähes poikkeuksetta tekeillä on vähintään kaksi työtä. Jos toisen tekemiseen hetkellisesti kyllästyy, voi toista sen aikaa neuloa eteenpäin :)

Esikoinen oli jo keväällä pyytänyt minua neulomaan hänelle jotain kivaa. 1/2008 Modasta löytyikin sitten kiva ohje pikkupalmikkopuseroon, jonka esikoinenkin kelpuutti. Langan (Grignasco Tango, villaa 50%, alpakkaa 25%, viskoosia 25%)  kävin hakemassa Helsingin Menitasta aikaa sitten.



Neuleesta tuli tosi kevyt, kiitos langan sisältämän alpakkavillan. Lankaa meni n. 350g. Olin varannut työhön 400g lankaa, joten jälleen jäi yksi kerä tätä lankalaatikkoon. Mitähän siitä sitten joskus tekisi?



Palmikoita on kiva neuloa, mutta tämän rupeaman jälkeen en ihan välittömästi halunnut ottaa jälleen uutta palmikkoneuletta puikoille. Jostain kumman syystä ;)

Ettei ihan palelisi

Syksy on ihanaa aikaa lähinnä väriloistonsa puolesta. Märän ja ravan voisin jättää väliin.

Muutto toi eteen myös sen, että sisällä ei enää ole jatkuvasti n. 25 astetta lämmintä, joten jotain lämmintä piti ylle saada. Kun vielä löysin Anttilasta ihanan väristä Novitan Mambo-lankaa, niin pakkohan se oli tarttua kiinni tähän hommaan:



Neuloa kilkutin itselleni mukavan pontson.
Lankaa tuohon meni kolmisen kerää, eli n. 300g. Kaulus jäi hieman liian lyhyeksi, mutta kun lanka loppui, enkä jaksanut enää lähteä hakemaan uutta kerää... *seli seli*
Puikotkin ostin uudet ihan tätä varten: 7 mm pyöröt pituutta 80 ja 60 cm. Nekin ihan vain Anttilasta, kun samalla sain.
Ohje löytyi Modan numerosta 6/2007.

Kyllä nyt kelpaa aamuisin kipittää postilaatikolle päivän lehteä hakemaan :)

Ihan huvin vuoksi

Meillä pikkuneiti opettelee jo kovaa vauhtia kuivaksi, mutta kun olin puoli vuotta sitten ostanut kiekon liukuvärjättyä hahtuvaa, niin pitihän ne villahousut siitä neuloa :)



Ohje on loistava, L-O-I-S-T-A-V-A! Suosittelen neulomaan "Villapöpät". Suosittelen vilpittömästi.
Kuvassa näkyvät pöpät syntyivät nopesti, kunhan sain luomisentuskan hoidettua alta pois. En ollut ikinä aikaisemmin hahtuvaa neulonut, joten hieman oli vaikeuksia silmukoiden luomisessa ilman, että lanka koko ajan katkesi. Onnistui se sentään, ja sitten neulominen olikin lasten leikkiä :)



En kuolemaksenikaan muista, mistä tilasin tuon hahtuvakiekon. Väri on kaunis vihreä, eikä tuo liukuvärjäyskään ole mitenkään pahannäköinen.
Näitä neuloin nelosen pyöröillä, lahkeet bambuisilla sukkapuikoilla. Tuli juuri passelit, kun pidensin housuosaa parilla kolmella sentillä ohjeesta.
Lankaa jäi jäljelle vähintäänkin puolet kiekosta, joten nyt on jo toiset samanlaiset pöpät puikoilla :)
Täytyy varmaan pistää nämä myyntiin, kun niin vähän on nykyään vaipoille käyttöä. Harmi sinänsä, kun vasta nyt tämänkin ohjeen löysin.



Ai niin, kun näitä testattiin, niin tuli tuo kosteudenpitävyyskin testattua. Tyttö oli itsekin ihan innoissaan uusista pässinpökkimistä, ettei halunnut käydä potalla, vaan pissasi vaippaan. Vaippa (Hilivinksis tuplaläppä - tiedoksi ;) ) oli ihan märkä, mutta villikset olivat päältä kokeiltaessa ihan täysin kuivat ilman mitään lanoliinikäsittelyjä tms. Olen tosi tyytyväinen näihin siis.

Ja kun ne toisetkin pian valmistuvat, ryhdyn varmaan joululahjojentekopuuhiin. Huovutettuja lapasia on taas toivottu, joten siinä meneekin sitten jokunen ilta mukavasti, kun niitä kilkutan :)

Vihdoinkin!

Näitä aloin tehdä jo talvella. Tarkoituksena oli saada pojille kesäiset puuvillatopit, kun muutenkin tykkäävät noita hihattomia paitoja käyttää. Kaikki meni hienosti esikoisen topin kanssa siihen asti, kunnes sitä piti ruveta kokoamaan ja viimeistelemään. Koskaan ei tuntunut olevan sopivaa aikaa tai oikeaa inspiraatiota, joten viimeistely jäi ja jäi. Sitten otin puikoille topin keskimmäiselle. Tein suunnilleen samoin kuin esikoisenkin topin, vähän tosin sovelsin ohjetta, kun koko on paljon pienempi ja lanka paksumpaa. Ja jälleen kerran homma tökkäsi viimeistelyyn. Plääh.

Mökillä otin itseäni niskasta kiinni ja tartuin härkää sarvista. En oikein muuta neulottavaa edes ottanut mukaan, kun päätin, että nyt nämä kaksi työtä valmistuvat.



Esikoisen toppi on neulottu ihanan herkullisen vaaleanvihreästä Gjestalin Baby Bomull -sataprosenttisesta puuvillalangasta ja valkoisesta The Cotton Gardenin Viola -langasta. Sataprosenttista puuvillaa sekin. Gjestalin tilasin jostain nettikaupasta jo vuosi sitten keväällä, kun oli tarjouksessa pieni erä, neljä 50 gramman kerää. Valkoinen lanka on jämäerää jostain ikivanhasta työstä, mutta edelleen tuota tuntuu riittävän. Gjestalia meni n. 100g ja Violaa ehkä n. 20g. Molempia on siis vielä jäljellä, ja nyt pähkäilen, mitä ihmettä niistä saisin aikaiseksi.
Ohjeen bongasin Suuri Käsityö -lehdestä, numeroa enkä vuottakaan enää muista, ja lehti on jo palautettu paikalleen käsityölehtiarkistooni :) Puikkoina 2,5mm:n pyöröt. Puikkokoko olisi saanut olla yhden pienempi, mutta työtä aloittaessani en kakkosen pyöröjä joko omistanut tai löytänyt varastoistani siihen hätään.

Kuvia on hieman hankala ottaa näistä lapsille tehdyistä jutuista, kun "joo äiti, on kiva mut ku mun pitäis nyt mennä tonne ja tehdä tota..."



Keskimmäisen toppi on neulottu ihanantuntuisesta HjerteGarnin Linen-langasta, jossa on 20% pellavaa ja 80% puuvillaa. Rintamukseen suunnittelin nurjilla silmukoilla vaaka-aallon, joka hätäseen tuosta kuvasta näkyy. Tätä neuloin nelosen pyöröillä. Samoin kuin Gjestalin, tämänkin langan olin ostanut jostain nettikaupasta "kokeilueräksi", ja 200 grammasta jäljellä on vielä 50g, eli yksi kerä.

Pääntie jäi vähän löysäksi, ja vielä pähkäilen, puranko sen ja teen vähän pienemmän vai annanko olla. Keskimmäistä ei voisi vähempää kiinnostaa...

Kuopuskin halusi kokeilla tätä sinistä toppia:


Pikkuisen on iso pääntie taaperolle, mutta pituudessa ei ole valittamista :)

* *

Enää pitäisi purkaa yksi työ, johon en ollutkaan tyytyväinen ja tehdä siitä jotain itselle. Mielessä siintelee V-pääntieneule lyhyillä hihoilla ylösalaisneuletta soveltaen. Huomisen päivän vapaahetket käyttänen purkamiseen ja illalla voisin aloitella puikkojen kanssa - mikäli muistin ottaa oikeankokoiset tänne mökille mukaan (mitä suuresti epäilen).
Ja sitten voinkin jatkaa neulomista puhtaalta pöydältä. Mieletöntä ;)

Kesällä on aikaa...

Olenpa ollut ehtiväinen - jos lievä omakehu näin sallitaan ;)

Juhannuksen jälkeen juhlittiin kummitytön 3v-synttäreitä. En halunnut viedä lahjaksi mitään leluja, kun kolmesta lapsesta nuorimmaisena niitä perheessä riittää. Sen sijaan tein ja vein vaatesetin: tunika/liivimekko ja trikoo-caprit. Aika nätti tuosta tuli, vaikka itse niin sanonkin:



Liivimekon kaava on sama kuin mitä olen aikaisemminkin tehnyt, ja kopsattu Modan numerosta vuodelta 2003. Tämä koko on 100cm. Nuo trikoo-caprit tein Ottobren housujen ohjeella (numero taisi olla syksyltä jokunen vuosi sitten). Lahkeet vain ovat lyhyemmät kuin mitä ohjeessa on. Kukkakankaan löysin Eurokankaan Variston myymälästä palapuolelta. Tuota on vielä sen verran jäljellä, että saan kuopukselle vaikka t-paidan pitkillä hihoilla.

Tältä nuo näyttävät "puettuina":



Olin samalla reissulla ostanut kuopukselle Finlaysonin pallokangasta, ja suitsait sukkelaan hänelle ompelin  samanlaisen tunikan (koko 90cm ilman takahalkiota) hihoilla. Tuli vähän iso, mutta ensi kesänä on just passeli :)



Ja pojille surautin samaan syssyyn shortsit. Esikoiselle tein pidemmät, keskimmäiselle vähän lyhyemmät. Kangas on sataprosenttista puuvillaa, ja ohjeet Suuren Käsityölehden numerosta 6-7/2008.



* *

Itsellenikin olen jotain saanut aikaiseksi.
Aikaisin keväällä aloittamani pitsineulekolmiohuivi valmistui vihdoin, ja juuri sain sen pingoitettuakin.



Aika jännä juttu, että pingoitus tekee huivista puolta suuremman kuin mitä se on puikoilla.



Lankana on TeeTeen Kamena (100% kampavilla), ja sitä meni huiviin 200g. Puikkoina käytin 2,5-millisiä 80cm pyöröjä. Aloitin 60-senttisillä, mutta uutta vyyhtiä aloittaessani vaihdoin samalla pidempiin pyöröihin. Tämän huivin piti valmistua juhannukseksi, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan ;)







Kolmiohuivin kanssa samaan aikaan kilkuttelin itselleni tällaisen ihanan palmikkoneuleen:


(Huomatkaa kaunis järvimaisema! Järvi on Kutemajärvi Etelä-Savossa.)

Lankana Novitan Samos (50% puuvilla, 50% akryyli), jota meni himpun vajaa 450g. Ohje on jostain Kauneimmat Käsityöt -lehdestä noin vuodelta 2006-2008. Lehti on anopin, ja siitä vain kopioin tuon ohjeen. Hieman oli suositusta paksumpaa lankaa, sillä tein vielä yhtä kokoa pienemmän kuin mitä ohjeessa oli S-koko.



Tästä tykkään kovasti - ja tätä oli myös eri kiva tehdä :)

* *

Ennen kuin kesäloma loppuu, olisi tarkoitus saada viimeisteltyä pari hihatonta puuvillatoppia. Nekin oli tarkoitus saada tehtyä lapsille täksi kesäksi, mutta jotenkin tuo viimeistely ei ole ominta alaani...
Lisäksi ajattelin purkaa yhden neuleen, josta tuli liian pieni ja lanka loppui kesken. En muutenkaan loppujen lopuksi tykännyt koko mallista, joten ei ole suurikaan vahinko tuo purkaminen. Saisi vain aikaiseksi. Ja onhan tätä kesää vielä jäljellä ;)

kesään

Kun ommellen tulee uutta, niin myös neulerintamalta kuuluu hyvää :)
Viikonloppuna sain vihdoinkin valmiiksi pitsihelmaisen neuletopin. Langathan tähän ostin jo viime kesänä, mutta nyt vasta sain aikaiseksi ottaa tämän työn puikoille.



Ohje on Kauneimmat käsityöt -lehdestä numerosta 4/07. Lankana siis se Online Linie 164, Java color. Puikot 2,5mm pyöröt. Neule kun neulottiin kädenteille asti yhtenäisenä. Tätä oli kiva tehdä, kun istuin pihalla lapsia vahtimassa. Yläosan tosin sain purkaa, kun tein siitä ensin liian lyhyen. Ohjeessa pääntie oli tosi avara, enkä liiemmin sellaisista tykkää, joten soveltamiseksi meni. Onneksi sain tämän valmiiksi, eikä jäänyt roikkumaan. Lankaa olin varannut työtä varten 400 g, mutta pikkuisen yli 100 g sitä jäi kuitenkin. Täytyy miettiä, jos tuosta saisi taaperolle jotain kivaa tehtyä. Hieman lanka halkeili neuloessa, mikä hidasti kilkuttamista, mutta muuten tuntui tosi mukavalta.

* *

Kietaisumekkoa käytin ekaa kertaa lauantaina miehen serkun lakkiaisissa. Mekko sai kovasti kehuja :) Tietenkään ei tullut otettua siitä kuvia silloin, joten alla muutama yöllä otettu kuva:







Helman päädyin kääntämään palttausnauhan avulla, eipä tullut siis ommelta :) Yläosa vaatii vielä pientä viilausta ennen seuraavia juhlia, mutta muuten olen mekkoon tosi tyytyväinen.
Kyllä mun nyt kelpaa ;)

mekkoja mulle, mekkoja sulle

Taas luistaa :)
Selvitin saumurin lankaongelman, ja lauantaisten juhlien inspiroimana olen nyt ommellut jonkin verran. Pitäähän sitä juhlamekko saada ;)



Mekko ei ole vielä ihan valmis: helma kaipaa kääntämistä ja yläosa kiinnitysnaruja. Ei kietaisumekko muuten oikein päällä pysy.
Malli on Modasta vuodelta 2003. Tämä mekko on ollut suunnitelmissa tehdä siitä asti. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sano :) Syy mekonteon viivästymiselle on yksinkertainen: yritin funtsia, miten tuosta saisi järkevästi tehtyä imetysmekon ilman, että pitää kietaisukaistaleita sen kummemmin availla. Nyt nuorinkin on jo sen ikäinen, ettei enää ole sekunnin päälle amman saanti, joten unohdin imetyssysteemit tämän mekon osalta. Kangas on ihanaa - ja sitä jäi sen verran, että saan kuopukselle tehtyä siitä vielä liivimekon. Jee :)

Äitini toi pääsiäisenä Tunisiasta huivin, joka sopii mielestäni hienosti tämän mekon kanssa. Ettei tarvitse olla paljain hartioin, nääs.



Tänä iltana surruttelen tuon loppuun. Koneet odottavat jo lastenhuoneen pöydällä. Siellä siksi, että keittiöstä kuuluu äänet liian selvästi makkariin, enkä halua häiritä muiden unta. Lastenhuoneesta ei makkariin kuulu mitään, kun laittaa oven kiinni. Korkeintaan naapurit voivat vähän häiriintyä ompelukoneen ja saumurin säksätyksestä, joten ihan yömyöhään ei viitsi ommella. Harmi sinänsä, sillä silloin sitä aikaa olisi parhaiten ompelutöihin käyttää.

Liivimekoista jo mainitsinkin. Kävin läpi kangaslaatikoitani, ja raakkasin tilkut päivikseen menevään pinoon. Samalla tein löytöjä :) Nyt on kaivettuna kankaita paitoihin, hameisiin, kapreihin ja kuopukselle liivimekkoihin. Sellainen ei nimittäin vie paljoakaan kangasta, joten suuripiirteisenä kun aina ostan vähän enemmän kuin ohjeessa sanotaan, pysyy likka liivimekoissa :)

Kaksi olen saanut viittä vaille valmiiksi:



Farkkukankainen vaatii huolittelua, kukallinen enää nepparin taakse. Nämä ovat kokoa 90 cm, joten jos hyvin käy, menevät vielä ensi kesänä.

Näiden ja muiden kesämekkojen kanssa käytettäväksi olen tekemässä vinon pinon leggingsejä. Trikootilkkujakin riittää. Ja onpa tullut jokunen palanen ostettua ihan tätä tarkoitusta varten ;)

Tässä malliksi (leggingsin lahkeet kaipaavat huolittelua ja vyötärö kuminauhaa - vaikkei se tässä näykään):



Onpa kyllä kiva ommella pitkästä aikaa!

Tahmeaa menoa

Valitettavasti ei kuvia tällä kertaa. Ei keskeneräisistä kehtaa ottaa...

Suunnitelmat vain surisevat päässä, ja kamalasti tekisi mieli tehdä kaikkea. Kaksikin neuletyötä kulkevat pikkupussissa mukana, kun ulkoilen lasten kanssa. Iltaisin istun sohvalla, katson telkkaria ja neulon. Työt etenevät tasan niin pitkälle, kunnes pitäisi alkaa saumoja ommella. Siihen loppuu innostus sen työn osalta, ja kaivan esiin uuden ohjeen ja uudet langat, ja annan palaa. Ei kukaan tulisi kokoamaan näitä viittä vaille valmiita töitä?

Puikoilla on tällä hetkellä pitsineulekolmiohuivi (ensimmäiseni!) TeeTeen Kamenasta. Langan väri on herkullisen punainen ja tarkoitus olisi saada huivi valmiiksi juhannukseksi. Näen jo itseni kokon loimussa huivi hartioilla laulamassa suomalaisia kansanlauluja :) Valitettavasti lanka taitaa loppua kesken ennen kuin huivi on hartiahuivimitoissa. Ostin nimittäin vain yhden vyyhdin testausta varten. Lankaa on kiva neuloa, mutta hieman harmittaa se, että siinä on kohtia, joissa toinen säie kahdesta on poikki. Niissä kohdissa en uskalla jatkaa yhdellä säikeellä vaan puran pari senttiä, katkaisen langan heikosta kohdasta ja jatkan työtä ikään kuin ottaisin uuden kerän käyttöön. Saa taas päätellä langanpäitä, huoh.

Toinen puikoilla näppärästi kulkeva on hihaton toppi, jossa helmassa on pitsineuletta. Langat (kevyesti pätkävärjättyä oranssia Linie 164, java color) tilasin jo viime kesänä, kun mallin bongasin Anopin ostamasta Kauneimmat Käsityöt -lehdestä. Tätä on kiva tehdä, kun siihen ei tule sivusaumoja ollenkaan :) Todennäköisesti tämänkin tekeminen hyytyy siinä vaiheessa, kun pitää reunoja alkaa huolitella ja nappeja hankkia...

Saumojen ompelua odottavat lisäksi kaksi hihatonta puuvillatoppia esikoiselle ja keskimmäiselle. Esikoisen toppi onnistui ihan hienosti, mutta keskimmäisen topista tuli ihan liian lyhyt. Pitää siis purkaa ja tehdä vähän pidempi. En uskalla luvata, että kesäksi saisi sen käyttöönsä. Harmi sinänsä. Niin, ja sitten on murheenkryyni: Linie Alphasta tehty puuvillaneule, jossa jänniä palmikonkiertoja. Ohje Novitan vuoden 2006 kesän lehdestä. Epäilen, että tuo neule menee purkuun. Etukappaleen kanssa oli vaikeuksia, kun en halunnut ihan yhtä avaraa pääntietä kuin mitä ohjeessa oli, mutta sen pienentäminen meni vähän mönkään. Ja lanka uhkaa loppua. Eikä pätkävärjätyssä langassa nuo kivat palmikonkierrot edes näy kunnolla. Vähän kyllä harmittaa tuota purkaa, kun siinä oli kuitenkin aikamoinen työ. Useita tunteja hiekkalaatikon reunalla istuessa, sormet kohmeessa... No, pitää miettiä, mitä sen kanssa teen.

Ja jotta ei ihan tylsistyisi, pitäisi neljään neuleeseen kiinnittää vetoketjut. Yhdestä sellainen puuttuu kokonaan, kolmeen muuhun olen ketjun jo harsinut, mutta se varsinainen kiinnittäminen on jäänyt tekemättä.

Kaiken lisäksi nyt on alkanut ompeleminen houkutella entistä enemmän. Innostusta hidastaa saumurin selittämätön kenkkuilu, kun se jatkuvasti katkoo toista alalankaa, vaikka mitä tekisin. Pöh. Ei nyt suksi oikein luista, näköjään...

Pipoja kevään hengessä

Siivotessani lasten vaatekaappeja löysin kuopuksen vaatteiden joukosta reilu vuosi sitten neulomani puuvillapipon. Ohje on muistaakseni jostain "Kauneimmat käsityöt" -lehdestä, numeroa en enää muista. Ihan kiva palmikkopipo, ja kiva idea tuo "tupsu" päälaella.



Muistelisin kuitenkin, että vähän tuon pipon neulominen tuskastutti, kun pyöröillä pistin menemään ympäri, ympäri ja aina välillä palmikonkierto sekaan. Senkin muistan, että tuo kuvassa oleva koko olisi kaksivuotiaan, mutta ei taitaisi tuo kaksiveelle päähän mahtua. Kuopuksellakin tuo pää on pieni ja siro, ja välillä pipo näyttää hyvinkin pieneltä.

Ja sitten vähän uudempaa tuotantoa:





Kaksi samanlaista pipoa. Malli Suuresta Käsityölehdestä viime kesän kaksoisnumerosta (jos en ihan väärin muista). Koska ei lankalaatikosta löytynyt mansikanpunaista lankaa, otin käyttöön pinkin Mandarin Petit -langan jämät (samaa, kuin siinä aikaisemmassa raitaneuleessa) sekä vajaan kerän vaaleanpunaista Tennesseetä. Tämä malli houkutti siksikin, kun minusta nuo "rullat" on hirveän kivan näköisiä :)

Kuinka ollakaan, Mandarin Petit -langasta neulotusta piposta tuli himpun verran liian suuri kuopuksen pieneen päähän. Tennessee onnistui hieman paremmin, varmaan siksi, että tein sen toisena ;)

Langan menekkiä en äkkiseltään uskalla sanoa. Noin puoli kerää sitä meni per pipo.



Siinä mielessä kivat pipot neuloa, että syntyivät kuin itsestään ulkoilujen aikana. Mitäs muuta sitä pihalla tekisi, kuin neuloisi? ;)

Kesä mielessä

Pääsin vihdoin aloittamaan (tai viimeistelemään) ensimmäisiä kesäneuleita. Esikoiselle ja keskimmäiselle on yhteenompelua vailla puuvillaiset hihattomat raitapaidat. Toivottavasti saan otettua itseäni niskasta kiinni ja todellakin viimeisteltyä nuo ennen kesää...

Kuopukselle tein kummitytön neuleesta ylijääneestä langasta (vaaleanpunainen) neuletakin. Ohje tämän kevään Modasta, raidoitus omasta päästä. Tuli kerralla sopiva :)



Olen tosi tyytyväinen työnjälkeen! Hihojen ompelu sujui myös vaivattomasti, ja kaulus natsasi heti kerralla. Puikot taisivat olla 2,5 mm pyöröt, joilla tasoneuletta on mukavampi neuloa ihan vain siitä syystä, että neuleen paino jakautuu paremmin eivätkä kädet väsy niin helposti. Enpä tätäkään huomannut punnita valmiina ennen nappeja, joten langanmenekistä ei oikein ole hajua. Vajaa kerä meni valkoista (à 50g) ja muistaakseni reilut kolme kerää (à 50g) - tai vajaat neljä ;) - vaaleanpunaista.



Nämä just passelit napit löysin Stockalta. Aivan ihanat, mielestäni.

Ja tässä luomus omistajansa yllä:

Palmikkoa kerrakseen

Naapurin palmikkoneule valmistui reilu viikko sitten. Näppäsin siitä muutaman kuvan yömyöhällä, kun pitihän siitäkin jotain muistoja saada. Sen verran väsynyt olin, että jäi paita punnitsematta, joten tarkkaa langanmenekkiä en tiedä. Kun otin neuleen huostaani, täysiä keriä oli jäljellä kuusi. Kun purin jo tehdyt kappaleet, sain noin kuusi kerää lisää. Ja kaksi kerää jäi käyttämättä, kun neule oli valmis. Jos tuosta nyt ottaa mitään selvää...





Tein ihan ohjeen mukaan, ja minulle hihat ovat hieman liian pitkät. Tosi lämmin tuosta tuli, ei siinä mitään. Lankana Novitan Fauna, puikkosuositus 6 mm, mutta koska käsiala on löysää, käytin nelosia. Ja tiheys ainakin mätsäsi ohjeeseen.

Naapuri tykkäsi, ja sehän se on pääasia :)

Niistä kahdesta ylijääneestä kerästä olen neulomassa palmikkolapasia ja -pipoa naapurille ensi talveksi. Eipä niistä mitään muuta olisi saanutkaan tehtyä.

Hissun kissun -sukat

Ahkeran kilkuttelun tuloksena sain eilen illalla valmiiksi itselleni ihanat sukat. Koska tarkoitus oli tehdä kotonapidettävät hissuttelusukat, nimesin nämä tekeleeni Hissun kissun -sukiksi.



Lanka on Austermann Step, jota kului vain 51g. Jäljellä siis n. 49g samaa lankaa, ja nyt jo mietin, tekisinkö toiset sukat vai vaikka säärystimet... Puikkoina 2,5mm ruusupuiset sukkapuikot. Lempparini :) Malli on ihan perussukka, mitä nyt kantapään tein tiimalasina lyhennetyin kerroksin ja tuohon jalkaterän päälle suunnittelin parin palmikon pintaneuleen. Silmukoita yhteensä 48, kun on tämä verrattain löysä käsialakin.



Valmiiksi raidoitetussa langassa on aina hieman kohdistusongelmia parin toisen sukan kanssa, mutta melko kohdilleen nuo raidat tällä kertaa osuivat. Hyvä niin.

Eivät nämä mitkään saapassukat ole, mutta vallan mainiot silloin, kun varpaita vähän palelee ja haluaa sisällä hissutella.

Sukkia keväthangille

Pääsiäisen pyhät vierähtivät mökkeillessä Etelä-Savossa. Kuinka ollakaan, siellä oli ihan talvi. Vaikka kuinka olin yrittänyt olla huolellinen pakkaamisen kanssa, niin totta kai jotain oleellista oli unohtunut: villasukat. Onneksi olin ollut kaukaa viisas ja ottanut pari kerää Seiskaveikkaa mukaan. Niistä neuloa kilkutin villasukat tarpeeseen. Ekoista ehdin saada kuvankin:



Kaksi muuta paria menivät suoraan käyttöön, joten jäi kuvat ottamatta.
Kuvan sukat on neulottu 4-veelle, ja ovat noin kokoa 25. Kantapään tein tiimalasina, varren resorin 1o (takareunasta), 1n. Jos vielä joku kertoisi, miten saada tuosta resorista sellaisen, että se pysyy käytössäkin napakkana, olisin tyytyväinen. Puikot 3,5, kun on tämä löysä käsiala.

Yhteensä reissussa tuli tehtyä neljä paria sukkia. Yhdet ovat vielä vähän kesken, kun aika loppui. Onneksi ne tulevat itselle hissuttelusukiksi. Otan kuvia sitten, kun saan sukat käyttöön.

Seuraavaksi pitäisi saada ommeltua kasaan puuvillatoppi esikoiselle, puuvillaneuletakki kuopukselle ja se naapurin palmikkoneule. Siitä tosin hihat ovat vasta puolivalmiit, joten ei ehkä kannattane mennä asioiden edelle. Ja sitten onkin aika kaivella lisää puuvillalankoja esille ja ryhtyä kilkuttelemaan itselle kesäksi puseroita. Mallit on jo katsottuina, samoin langat. Vielä, kun olisi riittävästi aikaa...

Välipala

Paksun ja leveän palmikkoneuleen neulominen käy työstä. Niinpä, kun Anttilassa törmäsin Novita Saana -lankaan, päätin pitää pienen tauon naapurin palmikkopaidan neulomisessa. Taukoa kesti kaksi vuorokautta, jonka aikana kolmesta kerästä Saanaa tekeytyi yksi ihana slipoveri mallia "Green Day".



Vihreä ei ole ihan minun värini, joten tarjoan tuota ensin siskolleni. Jos hän ei sitä halua, niin toki pidän tuon itselläni.

Ohjetta muuntelin hieman: tein slipoverista viitisen senttiä pidemmän, mutta vastaavasti - lyhytselkäinen kun olen - lyhensin olkapäiden kohtaa vajaalla viidellä sentillä. Tosin tämän tein vasta testisovituksen jälkeen, kun pääntie meni noin navan kohdalta. Pääntietä neuloin yhteensä ohjeessamainitut kahdeksan kerrosta, joista tosin neljä kokonaan ympäri ja toiset neljä vain etupuolella lyhennetyin kerroksin.

Koska slipoveri kehittyi näinkin nopeasti valmiiksi, alkoi tehdä mieli ostaa samaa lankaa valkoisena ja tehdä itselle toinenkin.



No, se saa nyt odottaa, sillä tämä varsinainen neuletyö odottaa valmistumistaan - ja saakin odottaa, ellen tee asialle jotain :)



(Oikealla naapurin mummon käsialanäyte, puoliksi purettu takakappale. Tiheys on lähempänä oikeaa tuossa uudelleen tehdyssä takakappaleessa vasemmalla. Ja alla sama ilman salamaa.)

Naapuriapua

Tuli tuossa eräänä päivänä naapurin kanssa puhetta neulomisesta. Naapuri kertoi, että mummonsa oli ollut kova neulomaan. Harmi vain, että mummo oli kuollut ja jättänyt jälkeensä keskeneräisen palmikkoneuleen. Tämä tapahtui n. 15 vuotta sitten. Kuulemma vieläkin oli neule kesken, kun naapuri itse ei puikkojen käyttöä oikein hallitse.

Koska olin tämän keskustelun aikaan itse töiden välissä, pyysin naapuria tuomaan keskeneräisen tekeleen minulle. Lupasin vilkaista sitä, ja jos saisin ohjeesta jotain tolkkua, voisin tehdä työn loppuun. Pitäähän nyt naapurille palmikkoneule saada!

Kaksi viikkoa sitten sain käsiini tuon keskeneräisen neuleen. Mummolla oli ollut todella tiukka käsiala, kun kuutosen puikoilla oli neulonut yhtä tiukkaa kuin mitä minä tekisin kolmosen puikoilla. Vaihdoin kuutoset nelosiksi ja neuloin keskeneräistä etukappaletta kymmenisen senttiä. Ero käsialoissa näkyi liian selvästi. Tekstari naapurille ja lupa mummon tekemän osuuden purkamisesta saatu. Aloitin siis alusta.

Nyt on etukappale yli puolenvälin, vanha etukappale purettuna ja odottaa vielä hieman kosteana vyyhtinä käyttöönottoa, ja takakappale odottaa purkamista. Toivon saavani neuleen valmiina naapurille ennen pääsiäistä. Tai viimeistään sen jälkeen :)

Lupaan ottaa kuvia valmiista neuleesta sitten, kun se on ajankohtaista...

Valkoinen kuin lumi

Siitä ilmeisesti puhe mistä puute...

Sain vihdoinkin tämän välityöni valmiiksi. Aloitin tätä aikoinaan, kun satuin näkemään ihanan ohjeen, ja plussapisteseteleillä kävin hakemassa ilmaiset langat itselleni :) Valkoinen on kiva väri, kun se sopii kaiken kanssa. Ja on ihanan puhdaskin - toistaiseksi.



Lanka on Novitan seiskaveikkaa. Ostin viisi kerää à 150g, ja lankaa jäi jäljelle 69g. Siitä ehkä saa vielä jotain tehtyä... Puikot Addin 60cm pyöröt, 3mm. Kun on niin löysä käsiala, pitää neuloa suositusta pienemmillä puikoilla :)
Ohjeen löysin Novitan syksy ekstra 2007 -lehdestä. Siinä oli muitakin palmikkoneuleita, mutta tähän iskin silmäni ensin. Itselle on siitä kiva neuloa, että näistä vaatteista ei samalla tavalla kasva ulos, toisin kuin lapset kasvavat ulos omistaan.



Mutta eihän mikään ole täydellistä: Ohjeessa oli tuo nappilista kehotettu neulomaan erikseen ja ompelemaan etukappaleisiin jälkikäteen kiinni. Neulos ei ole poikittaista kuten monesti yleensä, vaan pystysuorassa, joten en jaksanut alkaa säätää (kun en muutenkaan tykkää neuleen saumojen ompelemisesta), vaan vähän sovelsin ja neuloin nappilistaa koko ajan etukappaleiden mukana. Arvata saattaa, etteivät napinlävet ihan tasaisin välein onnistuneet. Ja hieman olen mitannut etukappaleiden pituuksia väärin, kun toinen on puolitoista senttiä pidempi kuin toinen. No, tekevälle sattuu ;)

Mutta kylläpä tuo on lämmin! Ja ihan nättikin :)

Seuraavaksi koitan saada tuhottua jokusen puuvillalankakerän, jos vaikka kuopukselle neuloisi niistä jotain. Aloittamisen vaikeutta vain, kun juuri on saanut yhden ison työn päätökseen eikä ole mitään pienempääkään puikoilla. Höh.