Taustalla tapahtuu koko ajan

 Vaikka täällä blogin puolella onkin ollut superhiljaista, taustalla oikeassa elämässä on tapahtunut koko ajan paljon asioita myös käsityörintamalla. Etupäässä päivitän käsityöjuttujani mobiililla sosiaaliseen mediaan, kun se on jotenkin helpompaa kuin kikkailla tietokoneen kanssa. Tässä nyt kuitenkin kootusti muutama huippuhetki menneiltä parilta vuodelta ;) 

Neulomisinnostus ei ole osoittanut laantumisen merkkejä, mistä olen itse kyllä aika ihmeissäni. Mitään isoja projekteja en ota puikoille, joten pääasiassa neulon sukkia, joita sitten jakelen ympäriinsä. Olen kovin ihastunut Niina Laitisen sukkamalleihin, ja tässä ostellut myös ne julkaistut neuleohjekirjatkin. Suosikkimalleista olen neulonut useammankin version. Todisteeksi tästä yhä jatkuvasta innostuksesta muutama sukkakuva:

Suvun uusimmalle tulokkaalle neuloin tilaustyönä viime talveksi kettukarkkipöpät. Pöpäohje löytyy verkkoneulelehti Ullasta, kettukarkkikuvion luomisessa käytin apuna jo aikaisemmin näissä intarsia/kirjoneuletöissä käyttämääni knitpro-ohjelmaa. Näistä tuli oikein söpöt - harmi vain, että käyttäjä on kasvanut näistä jo ulos.

Vuosi sitten tein isoa ompelu-urakkaa, kun työpaikallani valmistauduttiin 40-vuotisnäytöksiin aiheena Liisa Ihmemaassa. Ompelin kolme erikoista Liisan mekkoa, asun toukalle, pelikorttimaan tanssijoiden puvut ja näiden lisäksi vielä tutu-asun Esmeraldan variaatioon sekä asun Talismanin variaatioon. Oli aika intensiivinen loka-tammikuu vuosi sitten ompelurintamalla. Juhlanäytökset menivät erinomaisen hyvin, ja nuoret esiintyjät saivat runsaasti kiitosta ja kehuja työstään. Mikäs sen ihanampaa :) 

 

Tänä keväänä jäivät oppilasnäytökset tanssimatta koronan takia, eikä nyt joulunakaan näytöksiin tehdä mitään uutta, kun niitä ei tanssita maksullisina yleisötilaisuuksina. On siis rauhallista sillä rintamalla, mikä tarkoittaa, että jatkan sukkalankavarastoni tyhjentämistä. (Vaikka ankarasta tyhjentämisestä huolimatta langat eivät tunnu yhtään vähentyvän, kummallista.)

Toki ajan henkeen kuuluen olen suristanut kasaan kasvomaskeja. Löysin hyvän "kuonokoppa"-mallin ohjeen, josta olen tehnyt itselleni kuosillisista kankaista maskeja. Lisäksi perheen teini pyysi, että teen hänellekin, mutta mustia ja tekstillä "lusmu". Tein työtä käskettyä ;) 

Näillä mennään kohti tämän vuoden loppua ja uuden alkua. Ja mikä ilahduttavinta, toissa kesänä remontoitu ompeluhuoneeni on edelleen yhtä ihana kuin oli remontin jälkeenkin. Tässä huoneesta kuva ilman sisustusta. Tuolla aina sielu lepää <3

Täällä taas!

Tai enhän ole mihinkään tässä välissä mennyt, jäi vain blogin päivittäminen useammaksi vuodeksi. Elämä ei juurikaan ole muuttunut: edelleen tykkään neuloa, minkä lukemiselta ehdin, sekä ompelen tanssipukuja.

Nyt työn alla on lainasukkalaatikon täyttäminen töihin. Eivät jalat palele :) Koitan samalla saada tyhjennettyä lankavarastoani. Ja koska en itse tarvitse näin monia villasukkia, enkä jaksa niitä aina lahjaksikaan antaa, vien nämä (ja vielä tulevat parit) töihin työkavereiden jalkojakin lämmittämään. Hyvä minä!

Suurimman osan olen neulonut Niina Laitisen ihanilla ohjeilla.

Laiska lomailija

Suunnitelmat olivat suuret, kun kuusi viikkoa sitten jäin kesälomalle. Vähänpä tiesin, miten niiden kanssa kävisikään...

Pitkästä aikaa löysin itseni loman alussa kirjastosta. Kuinka ollakaan, en ole loman aikana oikein muuta tehnyt kuin lukenut. Pikaisella laskutoimituksella loman aikana tuli luettua parikymmentä kirjaa. Ja sitä en vielä osaa, että tekisin käsitöitä ja lukisin yhtä aikaa. Niin jäi neule keskeneräisenä puikoille ja kankaat ompelematta. Tai no, nyt valehtelen. Sain kuin sainkin pari viikkoa sitten ommeltua uudet aurinkoiset verhot olohuoneeseen (keittiön verhot on vielä kesken).

Toinen selkeä urotyö tämän kesäloman aikana on tämä puku. Hakaset vielä puuttuvat, enkä niitä ompelekaan ennen kuin olen pukua sovittanut, ettei tarvitse liikaa purkaa. Jos liivi istuu tanssijalle hyvin, taidan laittaa tämän "sarjatuotantoon". Sen verran nätti tästä tuli.

Lämmintä jaloille

Yksi työkavereista vaihtaa työpaikkaa, ja halusin hänelle antaa muistoksi jotain hyödyllistä, mutta joka muistuttaisi meistä. Niinpä neuloin hänelle sukat - totta kai! ;) Käytin tuttua intarsiatekniikkaa, ja neuloin sinisiin sukkiin meidän tanssikoulun logohahmon valkoisella. Nämä onnistuivat hyvin, ja nyt jännitänkin enää sitä, onko koko oikea :)

Tanssille

Loka-marraskuussa ompelukone surisi melkoisen ahkerasti. Nyt näette, miksi. (Olen riittävästi toipunut tuosta urakasta ;) )

Balettisatuun Ruma Ankanpoikanen ompelin jonkin verran uusia pukuja nuorille tanssijoille. Ja mikäs oli ommellessa, kun siitä hommasta niin tykkää :)

Ihan alusta asti tuli tehtyä jonkin verran uusia pukuja. Sen lisäksi tuunasin jonkin verran vanhoja pukuja, mutta niistä saavat kuvat nyt jäädä laittamatta tänne.

Rumassa Ankanpoikasessa päähenkilö näkee joutsenparven. Tämä tapahtuu ennen kuin hän itse tietää olevansa samanlainen. Puvustuksessa käytettiin hyväksi jo aikaisemmin tekemiäni tutu-hameita (tein yhden uuden kuitenkin) ja niihin ompelin korsettiyläosat, jotka oppilaat itse koristelivat kiinnittämällä tyllinpalaseen höyheniä. Materiaalina oli mm. lycraa, jotta korseteista tuli sellaiset, että niitä voidaan käyttää mahdollisimman monipuolisesti ilman suurempia muutoksia.

Tein myös kaksi uutta helmasta vähän leveämpää tutu-hametta ja niihin mukaan korsetit Rumalle Ankanpoikaselle (kolmoismiehitys), joka sadun lopussa on muuttunut joutseneksi.

Balettisadussa oli mukana pieniäkin tanssijoita, joille tein auringonsäteiden hameet. Näitä oli kiva tehdä, vaikkakin helma olisi saanut olla hitusen leveämpi, ja ehkä pidempikin.

Kokonaan uusi aluevaltaus oli lycrahaalarien ompeleminen. Tässä kuvassa on kauriit, joilla on päällä pitkähihaiset lycrahaalarit. Selässä on vetoketju, että haalarin saa päälle. Näitä tein yhteensä neljä.

Näiden lisäksi ompelin yhden harmaan haalarin, johon ei tullut vetoketjua, sekä vihreitä melko pitkiä peplum-päällihameita ja vähän sitä sun tätä.

Tein myös koristeita. Tässä joutsenien pääkoriste, joita näpräsin useammankin.

Mutta näiden tekemisestä on siis jo aikaa. Melkein puoli vuotta. Nyt taas voisi tehdä jotain uutta :)

Paluu perusasioiden äärelle

Piiiiitkän neulomistauon jälkeen olen vihdoin jälleen aktivoitunut. Ja kylläpä tuntuukin hyvältä! Tämän kevään aikana valmiiksi olen saanut lähinnä villasukkia. Se yksi neulepaita on vielä puikoilla...

Knittystä bongasin Clessidra-sukkien ohjeen, ja vaikka niin ohutta lankaa ei juuri silloin ollutkaan varastossa (miksi muuten villasukkia edes neulotaan kamalan ohuesta langasta, kun nehän kuluvat saman tien puhki??), otin työn puikoille. Novitan Nalle oli kuitenkin sen verran paksumpaa, että vähän jouduin silmukkamäärien kanssa sumplia, mutta ihan tyytyväinen olen näihin sukkiin kuitenkin. Ja tietenkään en itselläni näitä pidä, vaan annan lahjaksi :)

Toisetkin lahjasukat tuli neulottua. Knitty on ihana! Tällä kertaa silmiini osui kiltin kanssa käytettävien sukkien ohje. No, lahjan saaja ei todellakaan käytä kilttiä, mutta toivottavasti näitä sukkia ;) Novitan Nallesta on nämäkin neulottu.

Nämä sukat lämmittävätkin sitten jalkoja juhannusjuhlinnassa ;)

Ei taida tulla timpuria ;)

Ei kaikki mene aina ihan putkeen. Sen sain huomata joulun alla, kun piparkakkutalon tekemisen aika tuli. Useampi vuosi sitten olin höyrypäissäni mennyt ja ostanut muumitalon muotit. Lapset löysivät ne keittiön laatikosta (en ollut piilottanut niitä riittävän hyvin selvästikään), ja itsestään selvästi ajattelivat, että jouluna saisimme ihailla hienoa piparkakkumuumitaloa. No, ei siinä auttanut muu kuin lähteä piparkakkutaikinan ostoon.

Koitti se ilta, kun aloin työstää taikinaa seinä- ja kattoelementeiksi. Kyllä taas harmaiden hiuksien määrä lisääntyi. Niistä pitkistä seinämuoteista ei ollutkaan mitenkään yksinkertaista irroittaa sitä taikinaa niin, että seinä pysyi ehjänä. Minä kyllä tiedän, mistä puhun, uskokaa pois. Tuskallisten tuntien jälkeen piparkakkutalon palaset oli kuitenkin saatu paistettua. Onneksi.

Seuraavana päivänä piti koko talo saada koristeltua ja kasaan. Turvauduimme vanhaan työnjakoon: mies leikki kuumalla sokerilla ja minä hoidin työnohjauksen. (Nuorin lapsista auttoi koristelussa.) No, tällä kertaa lainasin sormeni myös tukitoimiin, eli autoin pitämään keskeneräistä taloa kasassa. Ihan ei mennyt niin kuin strömsössä rakentaminen, kun mennä losautin yhden seinän palasiksi hellalle. Onneksi sulalla sokerilla saa paikattua melkein mitä vain...

Tönö saatiin kasaan, eikä ole mitään, mitä ei runsaalla sokerikuorrutteella saisi paikattua - mitä nyt nurkat eivät ihan kohdanneet, mutta mitä me pienistä.

Kun talo syötiin parempiin suihin uudenvuodenpäivänä, totesimme, että maku kuitenkin oli tallella :)

Syvä hiljaisuus

Huomaan, että viime vuonna postasin tänne vain yhden kerran. Taisi tulla käsityöähky.

Postausten vähyydestä huolimatta käsitöitä on tullut tehtyä. Parit sukat sain puikoilta, ja ompelukonekin on surissut, viimeeksi joulukuussa, kun tein jälleen esiintymispukuja tanssinäytökseen. Silloin tulikin urakoitua!

Katsotaan, saanko itseni aktivoitua tekemään, valokuvaamaan ja postaamaan... :)

Ihanaa tätä vuotta kaikille!

Apuva!

Voi että, miten aika rientääkään! Käsityöt ovat olleet niin jäissä tässä jokusen aikaa, että ei tosikaan. On vain ollut niin kova kiire, että tunnit eivät ole riittäneet kaikkeen kivaan, mitä olisin halunnut tehdä. En ole ehtinyt neuloa, en virkata enkä juurikaan ommella. Paitsi että kolmisen viikkoa sitten vielä ommella huristelin viimeisiä esiintymispukutäydennyksiä kevään ensimmäisiin oppilasnäytöksiin. Koska ne olivat täydennyksiä, en niitä valokuvannut.

Ihan kohta alan taas ommella mitäpä muutakaan kuin esiintymisasuja :D Toukokuun loppupuolella päästään tanssimaan laajan linjan kevätnäytöksissä, ja sinne varmasti teen jotain (pientä). Ja ehkä tässä kohta on aikaa neuloakin. Viikonloppuna piipahdin Kuopiossa, ja junamatkalla oli hyvin aikaa neuloa. Sain yhden sukan tehtyä alusta loppuun. Jää nähtäväksi, koska sukka saa kaipaamansa kaverin...

Mutta kyllä tämä tästä.

Joulu(näytös)kiireitä

Kiireiset kuusi viikkoa takana. Mutta "voittajan" on helppo hymyillä :) Eilen oli oppilasnäytös, joka meni uskomattoman hienosti. Ja olipa kauniita esiintymispukuja nuorilla tanssijoilla, vaikka itse sanonkin ;)

Kuvakavalkadia seuraa...

Jo viime vuonna tein tällaisia tonttujen hiippalakkeja. Nyt tänä vuonna niitä piti tehdä lisää.

Kukkakankaasta tein yhteensä 15 tunikaa. Seitsemän keltaista, seitsemän vihreää ja yksi, jossa etupuoli on vihreä ja takapuoli keltainen. Nämä oli näppärä tehdä, kangaskin oli 100-prosenttista puuvillaa :)

Hieman huonolaatuinen kuva, mutta täydennysompeluna tein 3 mustaa velourmekkoa.

Ja sitten ylpeydenaiheeni: 6 uutta tutu-hametta!

Vanhimman balettiryhmäni kanssa harjoittelimme Jalokivet baletista Prinsessa Ruusunen. Oppilaita ryhmässä on kahdeksan, ja sovitin tanssit niin, että kaikki kahdeksan pääsivät lavalle yhtä aikaa. Hopeassa oli kolme tanssijaa, kullassa kaksi ja timantissa myös kolme. Näistä tutuista kaksi oli vanhempaa tuotantoa, ja hyvillä ohjeilla "tekaisin" sitten kuusi lisää :) Ja niihin totta kai päälliset, platet, joissa värit roolijakojen mukaiset. Korsetit on vanhat, mutta niihin taiteilin uudet koristeet valkoiselle tyllille, jonka sitten harsin korsettiin kiinni. Tadaa - uusi ilme on valmis! Niin, askartelin myös kruunut sopimaan tähän kokonaisuuteen. Hopea, kulta ja timantti. Harmi, että Tiimari meni konkurssiin. Nyt pitää etsiä uusi paikka, josta saa tällaisia isoja "pukukoruhelmiä"...

Erillisenä proggiksena tein myös tanssiteatteripuvustuksen. 12 kappaletta "mekkohaalareita" koreografin suunnitelman pohjalta. Näitä oli kiva vaikkakin haastava tehdä. Silikoniolkaimet aiheuttivat pientä päänvaivaa, mutta siitäkin selvittiin toistaiseksi :)

Ja sitten vielä yhdelle ryhmälle ompelin 12 jouluista pikkuviittaa. Punainen kangas on loimusamettia, valkoinen reunus on pitkänukkaista fleeceä, jota löysin juuri sopivankokoisen palan omasta jemmasta.

Näiden lisäksi tein 16 paria henkseleitä hyvin yksinkertaisella metodilla mustasta leveästä kuminauhasta sekä pienille tanssijoille (piparkakut ja marmeladit) tanssin nimeen sopivat hameet. Täytyypä katsoa, saisinko noista kuvat vielä otettua.

Nyt seuraavat viikot käytän neulomiseen. Onneksi on kohta joululoma. Tosin kun nyt pääsin vauhtiin, tekee kamalasti mieli tehdä vielä lisää valkoisia tutu-hameita. Onhan 8 kpl nyt kuitenkin aika vähän... ;)

Halloween lähestyy

Sain eräältä ystävältäni pienimuotoisen haasteen. Hän kysyi, osaisinko tehdä ns. deadpool-naamarin. Ehdin miettiä noin kaksi sekuntia ennen kuin vastasin, että jos en vielä osaa, niin opettelen :)

Olipa hienoa mennä alakerran ompeluhuoneeseeni, jossa on kankaille nyt useita hyllymetrejä tilaa, ja kaivaa sieltä lycrapinosta ensin pala punaista ja sitten pienempi pala mustaa lycraa ja alkaa suunnitella.

Kertaakaan ei tarvinnut ratkoa! Se jo sinänsä on saavutus, kun jotain uutta opettelee ;)

Näitä naamareita voisi tehdä useammankin. Ei haittaisi bad hair daykään, kun tällaisen päälleen pukisi :D

(Kännykän kameralla otettu hämärässä eteisessä. Ei ihan parasta laatua, mutta saa kelvata.)